Ensimmäinen päivä
Olimme saapuneet jo edellisenä päivänä Luosuun. Olimme yöpyneet Kalevan Karhujen omalla kämpällä, ja melkein koko aamupäivä kului ruokakuntien yhteisten tavaroiden pakkaukseen. Vaikka kuinka rinkan kuuluisikin enintään painaa vain kolmasosa kantajan painosta tuntui rinkka painavan siitä yli puolet. Syötyämme lounaan pääsimme vihdoin lähtemään.
Ensimmäiset kaksi minuuttia tuntui kauhealta mutta siihen tottui nopeasti. Kävelimme jonkin aikaa ennen kun pidimme ensimmäisen tauon sitten taas jatkoimme ja pidimme tauon jatkoimme. Reitti jatkui tunturin rinnettä ylös ja sitten se jatkui alas. Lopulta pääsimme Porokämpälle. Yöpymäpaikalla pystytimme teltan mutta se ei onnistunut erityisen mallikkaasti koska pääsimme viimeisenä paikalle ja meille jäi huono telttapaikka. Teltan pystyttämisen jälkeen teimme paracord-rannekkeet ja koukutuimme heti narun pujotteluun.
Päivällisellä söimme tonnikalamakarooni höskeliä. Se oli tosi hyvää vaikka luulimme että se olisi ollut vähän pahaa. Vaikka se oli hyvää siitä puuttui puolet makarooneista koska ne kaatui vahingossa puskaan kun koitimme ottaa vettä pois. Tälläkin hetkellä harmittaa se makaroonijuttu! Ruuan jälkeen harjasimme hampaat, puimme yövaatteet ja menimme nukkumaan vaikka teltassa oli yhtä valoisaa kuin päivällä.
Päivällisellä söimme tonnikalamakarooni höskeliä. Se oli tosi hyvää vaikka luulimme että se olisi ollut vähän pahaa. Vaikka se oli hyvää siitä puuttui puolet makarooneista koska ne kaatui vahingossa puskaan kun koitimme ottaa vettä pois. Tälläkin hetkellä harmittaa se makaroonijuttu! Ruuan jälkeen harjasimme hampaat, puimme yövaatteet ja menimme nukkumaan vaikka teltassa oli yhtä valoisaa kuin päivällä.
Toinen päivä
Heti kun heräsimme, piti alkaa pakata rinkkoja lähtöä varten. Kiireen keskellä meidän piti ehtiä valmistaa aamupalaa (pussipuuroa) ja pakata telttaa. Vihdoin pääsimme matkaamaan Aakenustunturille. Aluksi se oli kauheaa, mutta kun pääsimme pois metsästä niin minä (Ella) sain nopeuskohtauksen. Tunturia tuntui tulevan vain lisää ja lisää, mutta ajatus perille pääsystä antoi lisää puhtia. Vihdoin päästiin Pallilaelle tekemään ruokaa.
Ruokana oli ihanaa nuudeli-kanakeittoa. Se tietenkin paloi pohjaan. Mutta ihan hyvää se oli. Koska nuudeli on HYVÄÄ! Eli arvotselu oli 5/5.
Ruoan jälkeen reitti jatkui rinnettä alas, kohti Pyhäjärveä (Pyhäjärvi on Suomen kolmanneksi yleisin järven nimi). Maasto oli suurimmaksi osaksti louhikkoa ja kivikkoa. Amy löysi matkalta poronsarven. Taukoja pidettiin muutama, ja seuraava pysäkkimme, Pyhäjärvi, lähestyi nopeasti. Perillä pääsimme valmistamaan päivällistä, sen jälkeen kun olimme pystyttäneet teltan. Päivälliseksi oli lihaperunasoselaatikkoa. Sitäkin me keitettiin liikaa. Mutta ei se pilalle mennyt.
Ruokana oli ihanaa nuudeli-kanakeittoa. Se tietenkin paloi pohjaan. Mutta ihan hyvää se oli. Koska nuudeli on HYVÄÄ! Eli arvotselu oli 5/5.
Ruoan jälkeen reitti jatkui rinnettä alas, kohti Pyhäjärveä (Pyhäjärvi on Suomen kolmanneksi yleisin järven nimi). Maasto oli suurimmaksi osaksti louhikkoa ja kivikkoa. Amy löysi matkalta poronsarven. Taukoja pidettiin muutama, ja seuraava pysäkkimme, Pyhäjärvi, lähestyi nopeasti. Perillä pääsimme valmistamaan päivällistä, sen jälkeen kun olimme pystyttäneet teltan. Päivälliseksi oli lihaperunasoselaatikkoa. Sitäkin me keitettiin liikaa. Mutta ei se pilalle mennyt.
Päivällisen jälkeen istuskelimme hetken ja iltapalaksi oli tortillaa. Sen jälkeen menimme nukkumaan.
Kolmas päivä
Meidät tultiin herättämään seitsemältä, sillä edellisenä aamuna olimme viivästyneet lähdön suhteen. Taas piti pakata rinkka ja purkaa teltta. Sitten oltiin valmiita suuntaamaan Kotamajaa kohti. Kotamajalle käveleminen kesti aika kauan vaikka matka oli vain seitsemän kilometriä. Pysähdyimme kymmenen minuutin jälkeen rättitauolle. Sana rättitauko tulee siitä että armeijassa käytetään sellaisia jalkarättejä ja ne tuppaa olemaan huonosti.
Me, eli kärkiporukka edettiin nopeasti taukoja vältellen. Lopulta pysähdyimme valmistamaan ruokaa. Lounaaksi oli tomaatti-pastakeittoa. Se oli myös tosi hyvää. Kaius kyllä väitti että sekin paloi pohjaan. Ei se tosiaankaan siltä maistunut. 4/5.
Leikimme leikkiä, jossa toinen oli joku henkilö. Sitten se toinen kysyi kysymyksiä, johon pystyi vastaamaan joko "kyllä" tai "ei". Pian jo saavuimmekin Kotamajalle jossa oli jo pitkän vaelluksen tyypit. Telttapaikka oli vähän huono mutta ei parempaakaan ollut. Melkein heti kun olimme pystyttäneet teltan, Pihlis tuli kysymään että lähtisimmekö porukan mukana huiputtamaan Lainiotunturia. Tietenkin me lähdimme. Eväänä oli voileipää ja matka oli pitkä. Amy löysi NELJÄNNEN poronsarven!
Huiputimme tunturin, ja palasimme sitten takaisin leiriin. Oli mukavaa kun teltta ja makuupussi odotti leirissä mutta meidän piti tehdä vielä ruoka. Ruokana oli jauheliharisottoa. Se oli muute hyvää paitsi siihen meni ehkä vähän fairya ja riisit jäi vähän koviksi. Jotenka 4/5. Kun menimme nukkumaan ihana lämmön virta tuli kehoomme ja sitten nukahdimme.
Me, eli kärkiporukka edettiin nopeasti taukoja vältellen. Lopulta pysähdyimme valmistamaan ruokaa. Lounaaksi oli tomaatti-pastakeittoa. Se oli myös tosi hyvää. Kaius kyllä väitti että sekin paloi pohjaan. Ei se tosiaankaan siltä maistunut. 4/5.
Leikimme leikkiä, jossa toinen oli joku henkilö. Sitten se toinen kysyi kysymyksiä, johon pystyi vastaamaan joko "kyllä" tai "ei". Pian jo saavuimmekin Kotamajalle jossa oli jo pitkän vaelluksen tyypit. Telttapaikka oli vähän huono mutta ei parempaakaan ollut. Melkein heti kun olimme pystyttäneet teltan, Pihlis tuli kysymään että lähtisimmekö porukan mukana huiputtamaan Lainiotunturia. Tietenkin me lähdimme. Eväänä oli voileipää ja matka oli pitkä. Amy löysi NELJÄNNEN poronsarven!
Huiputimme tunturin, ja palasimme sitten takaisin leiriin. Oli mukavaa kun teltta ja makuupussi odotti leirissä mutta meidän piti tehdä vielä ruoka. Ruokana oli jauheliharisottoa. Se oli muute hyvää paitsi siihen meni ehkä vähän fairya ja riisit jäi vähän koviksi. Jotenka 4/5. Kun menimme nukkumaan ihana lämmön virta tuli kehoomme ja sitten nukahdimme.
Neljäs, eli viimeinen päivä
Aamulla taas kerran meidät tultiin herättämään. Taas piti pakata rinkka ja sitten söimme pussipuuroa. Saimme valita, kulkisimmeko Kukastunturin kautta vai sen vierestä. Valitsimme tasaisemman reitin, koska olimme ihan uupuneita. Reitti oli lyhyt. Pidimme melkein heti ensimmäisen tauon. Sitten melkein jo olimmekin tapaamispaikassa jossa helpon ja vaikean reitin kulkijat tapasivat. Me tietenkin saavuttiin ensimmäisenä sinne. Siellä oli myös paljon mäkäräisiä. Ne törmäilivät silmiin ja suuhun ja Ellan sieraimeen meni mäkäräinen.
Muiden saavuttua kävelimme hetkenmatkaa, ja pääsimme lounaspaikalle. Bussi hakisi meidät kello 14, joten meillä oli kaksi tuntia aikaa syödä. Söimme Mama-nuudeleita, mitkä olivat hyviä. Tiskattuamme otimme muutaman ryhmäkuvan viereisellä sillalla. Pääsimme pian parkkipaikalle missä bussi oli meitä odottamassa.
Muiden saavuttua kävelimme hetkenmatkaa, ja pääsimme lounaspaikalle. Bussi hakisi meidät kello 14, joten meillä oli kaksi tuntia aikaa syödä. Söimme Mama-nuudeleita, mitkä olivat hyviä. Tiskattuamme otimme muutaman ryhmäkuvan viereisellä sillalla. Pääsimme pian parkkipaikalle missä bussi oli meitä odottamassa.
- Salla ja Ella
