10. toukokuuta 2019

Panda-taitomerkki

Kurjet suorittavat keväällä Panda-taitomerkkiä. Yhtenä aktiviteettinä siihen kuului mielipidekirjoituksen kirjoittaminen. 


Roskaaminen kuriin!
Roskaaminen aiheuttaa harmia eläimille ja luonnolle. Roskaamista voisi vähentää esim. kierrättämällä sekä hauskojen roskiksien lisäämisellä. Roskaaminen vahingoittaa myös kaupunkiluontoa (puistoja ja metsiä). Kaupunkiluonto tuo raitista ilmaa ja hyvää mieltä ihmisille ja muutenkin mahdollistaa metsissä leikkimisen, sienestämisen sekä marjastamisen.

Ihmisen aiheuttama luonnon roskaantuminen on saanut monet eläimet vakavaan ahdinkoon. 40 vuoden aikana selkärankaisten villieläinten määrä on vähentynyt noin 60 prosenttia. Ekosysteemin voi sekoittaa tärkeiden lajien väheneminen tai katoaminen. Seuraukset voivat olla myös ihmisille arvaamattomat. Luontoa suojelemalla mahdollistamme asioita esimerkiksi puhtaan veden, hengityskelpoisen ilman ja ruoan.

Suojele kaupunkiluontoa!
Kaupunkiluontoa ovat esimerkiksi puistot, pihat, metsät ja kadut. Kaupunkiluontoa olisi tärkeää suojella, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Puistot ovat tärkeitä sillä ne antavat tilaa eläimille, ihmisille ja kasvillisuudelle. Metsät ja luonto ovat kasvien ja eläinten elinalue. Ne ovat olleet kauan täällä ennen meitä, ja me olemme niistä riippuvaisia. Meillä ei ole mitään syytä tuhota sitä. Puistoissa on mahdollisuus maastoilla kepparilla. Puistoissa voi myös urheilla. Puistot ja metsät pitävät meidät kunnossa.

Sano ei kertakäyttökulttuurille!
Kertakäyttökulttuuri on huono juttu. sillä se tuhoaa luonnonvaroja. Kaupunkiluontoa ja puistoja on tärkeää suojella, koska siellä saa raitista ilmaa. Puistoissa voi leikkiä, pitää piknikkiä ja jutella kavereiden kanssa. Tärkeää olisi siivota omat jäljet kun käy piknikillä. Puistot ovat myös tärkeitä, koska kasvit tuottavat happea.

Kertakäyttökulttuuri tarkoittaa sitä, että jotain käytetään vain kerran ja sitten se heitetään pois. Kertakäyttökulttuuria voi vähentää esimerkiksi kierrättämällä. Partiossa voi myös vähentää kertakäyttökulttuuria sillä tavoin, että ei käytä kertakäyttöastioita ja lahjoittamalla vanhat ja pienet varusteet muille. 

-Kurjet

24. huhtikuuta 2019

Sudenpennut suunnistaa


Suunnistusilta 24.4.2019 Hallila


Kuusi Kimalaista akeloiden kanssa osallistui Tampereen Partiolaisten järjestämään suunnistusiltaan. Lähtö oli Hallilan koululta mistä saimme kartat.



Ennen metsään lähtöä tehtiin vielä pieni kertaus miten karttaa luetaan ja mihin se kompassin punainen neula näyttää. Kartat ja kompassit kädessä lähdimme rasteja etsimään. Löysimme kaikki yhdeksän rastia. Lämmin ja aurinkoinen sää helli suunnistusiltaan osallistuneita.

-Sirpa






14. huhtikuuta 2019

Suunnistuskoulutusta

Norppien kokous Kaupissa 14.4.2019


Tapasimme Kaupissa Koljontien kierrätyspisteellä. Aloitettiin askelparien mittaamisella sekä tasaisella että metsäolosuhteissa. Tästä oli suuri hyöty hetken kuluttua.

Sain käteeni täysin valkoisen kartan mihin oli merkattu vain rastien paikat. Kompassi tiukasti kädessä ja askelpareja laskien lähdin metsään. Löysin kaikki rastit ja vielä metsästä poiskin ilman, että täytyi avata mukaan annettua oikeaa maastokarttaa.

Lopuksi oli vielä pelattiin suunnistuskartan karttamerkeillä dominoa. Mukaan saatiin myös yksi EVP, eli ei vielä partiolainen.


-Sirpa

8. huhtikuuta 2019

Lippukuntaretki “Selviytyjät Antaverkka” 5.-7.4.2019

Lippukuntaretken yhteiset ohjelmat


Perjantaina 5.4. iso joukko Suuntatyttöjä lähti koko lippukunnan yhteiselle Selviytyjät Antaverkka-retkelle Ylöjärvelle Antaverkan leirileskukseen. 

Saavuttuamme Antaverkkaan katsottiin jokaiselle nukkumapaikka, tutustuttiin paikkaan ja sitten olikin jo aika jakautua heimoihin, Antaan ja Verkkaan. Näissä heimoissa kisailtaisiin useamman kerran viikonlopun aikana. 

Perjantaina oli vielä hotdog-iltapala kodassa, iltahartaus ja iltatoimien jälkeen käytiin nukkumaan.
Lauantaina oli ryhmillä omaa ohjelmaa, kisailuja ja kaikkien yhteisenä ohjelmana retkimerkin tekoa, emaloitiin kuparikiekolle KaSu-merkki ja toiselle kiekolle oman heimon tunnusväri. Päivällisen jälkeen päästiin kaikki saunomaan ja sen jälkeen oli yhteinen iltaohjelma. Jokainen ryhmä sai tehdä oman esityksen. Oli näytelmiä, kisailua ja laulua. Taasen oli aika iltahartauden, iltatoimien ja nukkumaan menon.

Sunnuntainakin oli vielä aikaa muutamalle kisailulle, ryhmien omalle ohjelmalle ja siivoamiselle. 
Viikonlopun aikana Anta ja Verkka ottivat mittaa toisistaan kahdeksassa eri kilpailussa. Niinhän siinä kävi, että Verkka-heimo vei tällä kertaa Selviytyjät Antaverkan voiton.
Kotiin päästiin lähtemään kun merkit ja palkinnot oli jaettu ja lippu laskettu viimeisen kerran.
Kaikkineen 48 Suuntatyttöä oli mukana retkellä.



Ikäkausien omaa ohjelmaa:


Sudenpennut
Leppäkertut ja Perhoset suorittivat retkellä Salapoliisi oma jäljen ja Minä uskon -jälkimerkin osioita. Maastiksella tutustuttiin aisteihin erilaisten tehtävien avulla: tunnistettiin makuja maistelemalla hedelmiä, haisteltiin ruuanlaitossa käytettäviä mausteita, kuunneltiin eläinten ääniä, tulkittiin morseviestiä sekä viestitettiin Kiljusten aakkosilla. Reitillä seurattiin maamerkkejä ja maahan tippuneita turistin matkatavaroita.


Päivän aikana vakoiltiin johtajia ja selvitettiin vastaukset annettuihin kysymyksiin, esimerkiksi että kumpi kätinen hän on, ja juoko hän kahvia vai teetä? Salapoliisi-jäljen kohokohtana oli Selviytyjät-aiheinen huonepakopeli, jossa piti ratkaista ilmansuunta- ja numerolukkojen koodit oikein monien vihjeiden avulla.


Kaikki pääsivät ajoissa ulos huoneesta ja saivat jatkaa Selviytyjät-kilpailussa mukana. Minä uskon -jälkeen liittyen pohdittiin mikä on oikein ja väärin sekä yritettiin tehdä hyviä töitä retken aikana. Lopuksi vielä tutustuttiin kirkkovuoden tärkeimpiin tapahtumiin ja käytiin yhdessä läpi kirkosta löytyviä asioita ja esineitä.

Lauma reippaita Kimalaisia lähti lippukuntaretkelle Yläjärvelle kisaamaan viikonlopuksi Anta ja Verkka joukkueissa Antaverkan herruudesta. Lisäksi suoritimme viikonlopun aikana rakentelu- jäljen. Tutustuttiin erilaisiin rakentamisessa käytettäviin työkaluihin eri menetelmillä ja opeteltiin tietysti taas puukon käyttöä. Parasta oli varmaan vaahtokarkin paistamiseen tarvittava tikku, ainakin sen käyttö nuotiolla oli mieluista. Ruuvasimme ruuveja, sahasimme lautaa, hakkasimme nauloja ja vintilöimme reikää. Kaikki jatkossa tarpeellisia taitoja varsinkin tulevissa sudenpentujen partiotaitokilpailuissa. Näitä kaikkia taitoja tarvittiin myös korutelineen rakentamisessa, jonka saimme aikaiseksi lauantaina. Se vielä maalattiin oman maun mukaan. Nuotiolla ja laavulla tytöt olisivat viihtyneet pitempäänkin, joten ulkoilu ja erätaidot näyttävät kiinnostavan, mikä partion henkeen hyviin sopiikin.

Seikkalijat

Kertasimme retken aikana seikkailijaohjelman ilmansuuntien aktiviteetteja. Perjantai-iltana teimme Oravat-seikkailija-joukkueen kanssa nuotion kotaan, jossa söimme illalla koko porukan kanssa iltapalaa. 

Lauantaina nikkaroimme ja maalasimme renkaanheittopelin. Valmistelimme Oravien
kanssa myös Katin ohjeistamana iltahartauden, joka käsitteli ruoan riittävyyttä. Pidimme
iltahartauden iltaohjelman jälkeen. Sunnuntaina kertasimme karttamerkkejä muistipelin avulla ja
pelasimme aliasta partiosanoilla.





Tarpojat

Tarpojien mielestä lippukuntaretkellä kivointa oli:
- lapsien johtaminen
- partioalias
- viuhkasuunnistus
- solmukokous

23. maaliskuuta 2019

Tiedelauantai Muodosta Toiseen 16.3.2019

Lauantaina 16.3. osallistuimme Tiedekan tiedepajaan, jonka aiheena oli muodosta toiseen.

Ensin teimme kuivajääkokeen. Kuivajää on hiilidioksidia, joka on -79 °C. Se on niin kylmää, että se polttaa eikä siihen voi koskea paljain käsin. Ensin kaadoimme kuumaa vettä koelasiin ja sen jälkeen laitoimme sinne kuivajäätä, joka sublimoituu eli muuttuu kiinteästä kaasuksi. Sen jälkeen me huomasimme, että meidän kuivajääastian pinnalla oli jäätä. Koska kostea ilma tarttui jääastiaan.

Seuraavaksi siirryimme toiseen huoneeseen. Siellä oli vesiastia jossa kellui jääpaloja. Opimme, että vesimolekyylien väleihin jää ilmaa veden jäätyessä, joten jääpalat ovat kevyempiä kuin vesi ja siksi kelluvat.

Kokeilimme missä jääpala liukuu parhaiten: metallilautasella, muovilautasella vai puulaudalla. Jääpala liukui parhaiten metallilautasella, koska se suli siihen. Jääpala sulaa helposti metallilla, koska metalli johtaa lämpöä ja antaa energiaa sulamiseen.

Sitten mittasimme eri astioissa olevien vesien lämpötiloja. Laitoimme astian, jossa oli kylmää vettä sen astian päälle, jossa oli kuumaa vettä. Kylmään astiaan muodostui höyryä. 

Sen jälkeen syötiin mokkapaloja. :) 

Lopuksi katsoimme  demon. Astiaan laitettiin vettä ja kuivajäätä. Astiassa oli korkki ja kun astian nokkaa painettiin sormella, astiaan syntyi niin kova paine, että korkki lensi pois. 

Tiedepajassa oli kivaa ja me opimme paljon olomuodon muutoksista. Kannattaa mennä! :)







-Kurjet

7. lokakuuta 2018

Kaisikko-seikkailijakisat


 Nokialla 6.10.2018


Lähdimme kirkolta klo 8.00 kohti Nokian Harjuniityn koulua, jossa ilmoittauduimme kisoihin. 




Ensimmäinen rasti oli nikkarointi. Tehtävänä oli nikkaroida Vellamon laatikko. Laatikko onnistui ihan hyvin, vaikka pohja jäikin laatikosta puuttumaan. Alkuun meni aika paljon aikaa, mutta lopussa saatiin kuitenkin hyvä loppukiri. Seuraavalla rastilla saimme muovikalan, joka oli vedessä muovipussissa. Kala tuli kuljettaa koko kisan maaliin asti. Nimesimme kalan Peteksi. Kolmantena oli ongintarasti. Tehtävänä oli onkia kalojen kuvia ja tunnistaa ne. Tunnistimme kalat hienosti ja tuloksemme tällä rastilla olikin parhaimpien joukossa. Seuraavalla rastilla piti valita tavaroita, jotka tulee ottaa mukaan vesille, mm. pelastusliivit ja airot.





Pidimme evästauon, jonka jälkeen matka jatkui. Seuraavaksi tehtävänä oli arvioida liikennemerkkien etäisyyksiä. Suunnistusrastilla tuli etsiä rastit ja tunnistaa solmut. Tehtävä oli melko vaikea, mutta kaikki rastit kuitenkin löytyivät. Seuraavaksi oli askartelu, jossa piti punoa verkkoa, veistää puuvene ja ommella huovasta tehty kala. Tehtävä oli haastava ja aikaa vain puoli tuntia.




Ruokarastilla tuli valmistaa kasviscrepejä, mutta lätty jäi vähän raa’aksi ja tuotos näytti enemmän puurolta. Kasvistäyte oli kuitenkin hyvää. Ruuan jälkeen vuorossa oli ensiapurasti. Rastilla tuli antaa ensiapua nilkan nyrjäyttäneelle ja haavan saaneelle potilaalle. Seuraavalla rastilla mitattiin osumistarkkuutta, kun heittoköysi piti saada osumaan kahden tolpan väliin. Tehtävä oli kiva, mutta vaikea.Viimeisellä rastilla kerrattiin merimerkit, jonka jälkeen maassa olevat merimerkit tuli kiertää oikeilta puolilta.




Pete-kala saatiin turvallisesti muun joukkueen kanssa maaliin. Kisoissa oli mukavaa ja parhaat rastit olivat ruokarasti, heittoköysi ja merimerkit.




-Kurjet

22. syyskuuta 2018

Kurkien päiväretki ”Mennään metsään” 22.9.2018 Kintulammella


Lähdimme retkelle omilla kyydeillämme Kalevan kirkolta yhdeksän aikaan. Pakkasimme yhteiset tavarat reppuihin ja lähdimme matkaan. Kun saavuimme Kintulammille, tutkimme ensimmäisenä opastauluja sekä karttoja, jotta osasimme lähteä oikeaan suuntaan. Kävelymatkalle oli myös ohjelmaa, kun seikkailijoiden tehtävänä oli bongata metsän eläimiä sekä kasveja, sillä tarkoituksenamme oli suorittaa metsä–taitomerkkiä.






Kävelimme kohti Kaukaloistenkalliota. Puolessa välissä matkaa kävimme Kirkkokivellä ja keskustelimme siitä, mikä on sopiva paikka teltalle ja mikä ei. Keskustelimme lisäksi siitä, miten luonnonsuojelualueella kuuluu käyttäytyä. Saavuttuamme Kaukaloistenkalliolle pelasimme aliasta, joka liittyi metsäisiin tuotteisiin, esimerkiksi kartonkiin ja pahviin. Sen jälkeen seikkailijat yhdistivät puulajin sekä siihen sopivan tekstin.



Tämän jälkeen seikkailijat oppivat tunnistamaan puulajin halosta. Lisäksi seikkailijat oppivat sen, mikä puulaji on paras polttopuuna.Sitten ryhdyimme tekemään nuotiota. Seikkailijat harjoittelivat kirveen ja puukon käyttöä. Lisäksiseikkailijat oppivat sen, että tulta pitää kunnioittaa sekä vahtia, jotta se pysyy yllä. Nuotio oli aika vaikeasaada syttymään kovan tuulen vuoksi, mutta kovan työn tuloksena saimme sen syttymään. 




Nuotiolla valmistimme ruoan, joka oli täytettyjä paprikoita, makkaroita ja suklaabanaaneja. Syömisen ohessa seikkailijat esittivät toisilleen pantomiimina metsäisiä ammatteja. Kaukaloistenkallion laavulla oli myös muitakin retkeilijöitä. Erityisen hauskaa seikkailijoiden mielestä oli rapsutella koiraa, jonka nimi oli Reino. Rapsuttelujen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme takaisin päin.

Pysähdyimme puolivälissä matkaa keskustelemaan metsän kiertokulusta. Lisäksi leikimme peliä, josta opimme jokamiehenoikeuksista. Sitten jatkoimme matkaa kohti parkkipaikkaa. Jaoimme taitomerkit ja lähdimme kohti kotia.




-Linnea

16. syyskuuta 2018

Kasukka-aikuispartio Norpat Goes Fishing 16.9.2018



Sunnuntaina 16.9.2018 puoli kolmen aikaan Kasukka-aikuispartiolaisia kokoontui kirkolle lähtemään Saarijärvelle perehtymään kalastuksen saloihin. Mukaan oli uskaltautunut kolme Karhua ja neljä Kasua.

Kouluttajina toimivat Heikki ”Hessu” Viitanen ja Visa Saaristo. Alkuun Hessu piti pienen luennon kalastustavoista ja -luvista sekä kalojen sallituista pyyntimitoista. -Tiesitkö, että jos kala on ns. alamittainen, se pitää heti päästää takaisin veteen, vaikka se olisi vahingoittunut tai kuollut? Näillä mitoilla ja muilla rajoituksilla kalat saavat suojaa ja näin varmistetaan kalojen luontainen lisääntyminen.

Sitten pääsimme kokeilemaan perhokalastusta. Kokeilimme kuivalla maalla ja ilman perhoa, miten siimansaa lentämään. Joku rohkea kalastusluvan haltija pääsi jatkamaan veden äärellä. Myös virvelin heittoa oli mahdollisuus kokeilla. Toisilla oli siitä jo kokemusta ennestään. Koveneva tuuli teki heittämisestä haasteellista, mutta siimat eivät sotkeutuneet toisiinsa. Vain kerran siima tarttui mäntyyn.


Onneksi Hessu sai kiinni uistimesta, katkaisi siiman ja kiinnitti uistimen uudelleen. Katkaistu siiman pätkä jäi ikävästi männyn oksaan. Kalastus kuitenkin jatkui. Osa Norpat-porukasta oli siirtynyt mato-onkiin. Kova tuuli työnsi kohot koukkuineen kohti rantaa, jotenhelppoa onkiminen ei ollut.



Innokkaampien jatkaessa kalastusta eri välineillä, nälkäisemmät ryhtyivät nuotion sytyttämispuuhiin. Otimme eväät esille ja nautimme nuotiokahvit ja -teet.




Saarijärven kalat eivät olleet syöntituulella eikä saalista tullut. Vain porukan kokenein kalamies Hessu saiyhden ahvenen. Sen avulla perehdyimme kalan perkaukseen ja nylkemiseen. Lopuksi ahven sai kypsyä nuotiokivellä. Suolaripaus pintaan ja sitten sai maistaa pienen ruotoisen ahvenmurusen. Hyvää oli! Lopuksi saimme vielä muistoksi valita uudet hienot uistimet ”retkimerkiksi”.



Teksti: Merja
Kuvat: Minna ja Iiri

29. heinäkuuta 2018

Loiske-kesäretki Saarijärvi 27.-29.7.2018

Sudenpennut Loiskeella


Kesäretkelle lähdettiin kirkolta perjantaina vanhempien kyydeillä. Paikkana Karhujen leiripaikka Saarijärvi. Mukana oli kymmenen sudenpentua.


Saarijärvelle päästyämme alkoi tavaroiden roudaaminen ja sen jälkeen pystytettiin teltat ja etsittiin kaikille oma nukkumapaikka. Kun teltat oli saatu pystyyn ja nukkumapaikka oli kaikille löytynyt, lähdettiin tutustumaan alueeseen ja aloitettiin vesillä liikkuja-jälkimerkin suorittaminen. Jokainen meistä oppi tekemään siansorkan kolmella eri tavalla ja kahdeksikon. Iltapalan ja -toimien jälkeen odotettiin kuunpimennystä, mutta valitettavasti kuu
pysytteli pilvien takana, eli emme päässeet näkemään pimennystä.


Lauantai alkoi lipunnostolla ja aamupalalla. Sen jälkeen suunnattiin maastoon vesillä liikkuja-
rastiradalle. Ohjelmassa oli merimerkkirata, pelastusköyden heittoa, vesiturvallisuus väittämiä, purjeveneen osien tunnistusta, miten saadaan puhdasta vettä ja vesikasvien, -eläinten, -ötököiden ja kalojen tunnistamista. Palasimme takaisin Saarijärvelle lounaalle. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli uimista vaatteet ja pelastusliivit päällä, soutelua ja leirimerkin tekoa. Päivällisen jälkeen oli aika mennä saunaan ja harjoitella ohjelmia iltaohjelmaa varten. Lipunlaskusta siirryttiin iltaohjelmaan, valitettavasti nuotiota emme voineet sytyttää metsäpalovaaran vuoksi. Laulua, leikkejä ja esityksiä sisältäneen iltaohjelman jälkeen iltapalalle ja sitten nukkumaan pesujen ja pisujen jälkeen.


Sunnuntaina perinteisesti lipunnosto ja aamupala. Siitä siirryttiin pakkaamaan omat tavarat ja teltat. Kun kaikkien rinkat oli pakattu, alkoi nikkarointi. Jokainen sudenpentu sai nakutella itselleen pienen veneen. Lounaan jälkeen oli aikaa koko retken yhteiselle pelille ja sitten taas jatkettiin nikkarointia. Retki loppui yhteiseen lipunlaskuun ja jälkimerkkien jakoon. Kotiin lähdettiin vanhempien kyydeillä. Helle helli meitä koko viikonlopun!


-Sirpa


Tarpojat Loiskeella


Tarpojat perjantaina kokosivat teltan ja leiri lähti käyntiin helteisessä kelissä. Rinkkatelineet ja tuuletus puut valmistuivat nopeasti, vaikka riukuja täytyi muutamaan otteeseen käydä etsimässä. Lauantaina lipunnoston jälkeen alkoi ilma jo lämmetä ja edessä oli taas helteinen päivä. Onneksi päästiin melonta- ja uintiaktiviteetteihin sudenpentujen lähtiessä maastikselle. 




Monta tuntia vietettiinkin vedessä ja sen äärellä kun lämpimän järviveden vuoksi ei edes kylmä kerinnyt tulla. Iltapäivällä koottiin donitsia ja käytiin pienellä maastiksella herättelemässä perus partiotaitoja. 

Illalla helteisen päivän päätteeksi saunottiin, syötiin ja yhteisvoimin pidettiin iltaohjelmaa. Sunnuntaina ennen yhteisiä ulkoleikkejä tarpojat rakensivat hyönteishotellia, joka toivon mukaan päästään kirkkopuistoon ripustamaan. Viimeisenä lipunlasku, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti.



-Tarpojat





16. heinäkuuta 2018

Kasukka-melonta Saarikylillä 15.7.2018

Sunnuntai-aamuna meitä kokoontui viisi kasua ja kolme karhua Kalevan kirkolle, josta matka jatkui autoilla kohti Kangasalan Saarikyliä. Perillä jakaannuimme melontaryhmiin ja kertasimme melonnan saloja. "Vettä lapataan joko kanootin alle tai sen alta pois", kuten Juhis asian ilmaisi.

Päätimme kiertää Saarikylät myötäpäivää, joten lähdimme kohti etelää. Aurinko helotti kirkkaalta taivalta ja onneksi sentään pieni tulenvire helpotti melomista. Pidimme keskellä järveä pienen eväshetken ja söimme välipalakeksejä.

Alun perin luonaspaikaksi suunniteltu paikka osoittautui heinikoksi, mutta onneksi läheltä löytyi kuitenkin sopiva paikka ja rantauduimme. Lounasrisotot porisivat trangoissa ja samalla oli aikaa jutustella mukavia ja ihailla maisemia ja lähietäisyydellä uiskennellutta joutsenta.

Lounastauon jälkeen pääsimme melomaan vähän isommalle selälle ja tulenvire painoi kanotteja. Melaa saikin heiluttaa vähän tiheämmin kuin aamupäivällä. Perillä lähtöpaikassa olimme tosin puolitoista tuntia myöhemmin, kuin olimme ajatelleet.

- Iiri