12. toukokuuta 2018

Helppoa vaellusruokaa


Aikuispartion kokous 22.4.2018

Aikuispartion Norppien kolmas ja samalla kevään viimeinen kokoontumiskerta pidettiin huhtikuun toiseksi viimeisenä lauantaina Kalevan kirkolla sali kasissa. Paikalla oli kertynyt innokkaita kasuja ja karhuja oppimaan mitä kannattaa valita vaellusruoaksi ja mitä ruoka-aineita on mahdollista kuivata vaellukselle.

Ennen koulutusosiota meillä oli leikkimielinen kisa korkean sillan rakentamisesta spagetista, maalarinteipistä ja vaahtomakeisesta. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: kasut ja karhut. Aikaa tehtävän suorittamiseen oli parikymmentä minuuttia. Maalarinteippipalojen avulla saimme spagetit kasattua ja rakennettua kohtuullisen korkean tornin. Karhut onnistuivat kuitenkin tekemään noin 14 senttiä korkeamman rakennelman, joten he korjasivat voiton.

Huolehdi energiantarpeesta

Annu kertoi aluksi meille energiatarpeesta ja siitä, että vaelluksella on pidettävä huoli syömisestä.

– Aina pitää syödä, kun siihen on mahdollisuus, päivällä kevyesti ja illalla tukevasti, hän vielä muistutti.

Annu oli myös kerännyt havainnollistavia kuvia siitä miten paljon yhtä ruoka-ainetta tarvitaan, jotta 200 kcal tulee täyteen. Kevyitä, kuten esimerkiksi paprikaa, voi laittaa lautasella paljon, ennen kuin riittävä kcal tulee täyteen.

Annu esitteli myös hyviä oppaita, joista voi etsiä tietoa, kuten esimerkiksi Partio-lehden 1/2018, Raija Hentmanin kirjan: Herkutellen luonnossa. Lisäksi hän tarjosi meille Vaasan ruispaloja, jotka hän oli paistanut sudariretkellä 225-asteissa uunissa. Herkkupalat oli käsitelty valkosipulivoilla.

Vaellusruokien lisäksi vaellukselle kannattaa ottaa välipaloja. Kaupoista löytyy hyvin laaja valikoima erilaisia patukoita, joista osa on hyvinkin kalliita. Välipaloja voi myös tehdä itse. Annu antoi meille myös maistettavaksi palleroita, jotka oli tehty jauhetuista manteleista, pähkinöistä, taatelista ja hunajasta. Ne olivat kyllä todella herkullisia naposteltavia. Annu vielä totesi, että ruoassa tulisi olla riittävästi hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia.


Kuivamuonaa matkaan

Jarkko puolestaan kertoi millaisia vaellusruokia hän on käyttänyt vaelluksilla. Useimmiten hän on ollut vaelluksella porukalla, jolloin jokainen on tuonut omat aamupalat mukanaan, mutta lounas ja päivällinen on valmistettu yhdessä. Aterioista lounaat ovat olleet kevyempiä, yleensä keittoja, kun taas päivälliset vähän tukevampia. Aterioita varten proteiinin lähteet on etukäteen kuivattu, kuten jauheliha ja kana, samoin vihannekset.

– Kanaa voi kuivata vaellusta varten esimerkiksi keittämällä sen ensin kuivaksi ja tämän jälkeen se revitään palasiksi ja laitetaan uunin kuivumaan miedolla lämmöllä, Jarkko kertoo. 

Jauhelihaksi hän suosittelee käytettäväksi vähärasvaista lihaa, joka ensin paistetaan ja tämän jälkeen se ripotellaan ensin esimerkiksi talouspaperin päälle.

– Kun ylimääräiset rasvat ovat valuneet pois, voidaan liha kuivata uunissa miedolla lämmöllä, Jarkko opastaa.

Jarkko totesi, että kaupasta saa useimmiten ostettua valmiiksi kuivattuja raaka-aineita, kuten sipulia, herneitä ja maissia.

–Aamupalalla laitetaan lounaan kuivaruoka turpoamaan esimerkiksi minigrip-pussiin ja lounaalla puolestaan päivällisen, Jarkko opasti, lisäksi vaellukselle on hyvä varata mukaan vararuokaa.

Ruoan valmistukseen Jarkko kertoi vaellusryhmän yleensä käyttäneen trangiaa, mutta joskus he ovat valmistaneet ruokaa myös risukeittimillä ja valmiilla nuotiopaikoilla.

– Kolmen hengen vaellusryhmä saattaa pärjätä hyvin yhdellä trangialla ja kuuden hengen ryhmä tarvitsee jo kaksi trangiaa, hän toteaa. Jarkko myös painotti, että vaelluksella tulee myös huolehtia myös nesteytyksestä ja suolan saannista.

– Vettä voi joutua juomaan kuumana päivänä peräti viisi litraa, hän opeastaa. Lapissa onneksi vettä voi huoletta juoda puroista, hän vielä lisää.



Virpi "Iiri" Väyrynen



















9. huhtikuuta 2018

QR-koodeja, köytöksiä ja solmuja


Aikuispartion kokous 25.3.2018


Osallistuimme Kasukka-aikuispartioon ensimmäistä kertaa - toinen meistä partioi ensimmäisen kerran ikinä ja toinen lähes parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Palmusunnuntain hengessä touhu alkoi munajahdilla Kalevan kirkon ympäristössä ja jatkui toisessa vaiheessa vielä sisällä kirkkotiloissa. Munat löytyivät qr-koodien avulla siten, että linkin välityksellä avautui valokuva, jonka perusteella kinderien olinpaikka paljastui. Kaikki saivat saalista :-D.

Sisällä harjoittelimme seuraavaksi köytöksiä. Ohjelmassa olivat pukkiköytös ja ristiköytös. Lisäksi tutuiksi tulivat köytökset aloittava tukkikytky ja lopettava siansorkka. Oppimiamme köytöksiä voi käyttää mm. erätoverissa, tikapuissa, rinkkatelineessä ja A-pukissa.




Köytösten jälkeen siirryimme solmujen saloihin. Harjoittelimme merimiessolmua, jalussolmua ja paalusolmua sekä kertasimme siansorkkaa. Harjoittelimme myös sitä, miten paalusolmun voi tehdä itsensä ympärille pelastauduttaessa esimerkiksi vedessä. Lisäksi opimme, että samojen solmujen tekemiseen on olemassa erilaisia tapoja - tarinoilla ja ilman.



Lopuksi oli salainen lippuäänestys aikuispartion nimestä. Vahvimpana ehdotuksena oli nimi Norpat, jota sai joko kannattaa tai ehdottaa jotain muuta nimeä. Äänestyksen tulos julkistetaan myöhemmin.

Tällä kertaa talvinen sunnuntai-iltapäivä kului varsin toisenlaisissa merkeissä kuin tavallisesti: toisaalta tarjoutui hieno tilaisuus kurkistaa oman lapsen rakkaaseen harrastukseen vähän syvemmälle ja toisaalta samalla entiselle partiolaiselle mahdollisuus verestää hetki vanhoja partiomuistoja ja -taitoja. Seuraavalla kerralla mukana olisi kiva nähdä useampikin evp eli ei-vielä-partiolainen – ja oppia ehkä jokunen uusi nimikin!

- Tanja ja Saara
sudenpentujen äidit





8. huhtikuuta 2018

Ryhmäesittely

Pyöriäiset

Olemme Pyöriäiset. Meitä on kolme. Vartioomme kuuluu Neea, Amy, ja Sonia. Olemme 13-vuotiaita. Meidän kokoukset on kerran viikossa torstaina klo. 16.30.

Olemme valmiita kaikissa tilanteissa ja olemme hyviä leipomaan. Anitra hylkäsi meijät ja Neea on surullinen. Amy on poro on paras aina muistakaa se aina.

Tykkääme olla leirillä, koska ne on parhaita  ja koska saa tehä kaikkee kivaa. Tykäämme myös leipoa koska tykäämme syödä paljon.

- Pyöriäiset

26. helmikuuta 2018

Talviteltta pystyyn

Kasukka-Aikuispartio 25.2.2018

Aikuispartion ensimmäinen kokous pidettiin helmikuisena pakkaspäivänä Kalevan kirkon pihalla. Etukäteen tehdyn kyselyn perusteella kokouksen aiheeksi oli valikoitunut puolijoukkueteltan pystytys. Kouluttajiksi olimme saaneet puolijoukkueteltan pystytyksen konkareita Kalevan Karhuista. Juhiksen ja Visan johdolla opimme pystyttämään teltan tehokkaasti ja nopeasti.

Kokouksen aikana kävimme lävitse lumiankkurit ja kiilojen hakkaamisen jäiseen maahan. Saimme vinkkejä teltan narujen nopeaan ja helppoon sitomiseen jopa rukkaset kädessä. Opettelimme laittamaan pönttö- ja laatikkokamiinat asianmukaisesti paikoilleen. Opimme myös kätevän tavan ripustaa varusteita kuivumaan teltassa, ja mihin telttalyhty on turvallista sijoittaa teltassa.


Osallistujat nauttivat kauniista talvi-iltapäivästä mukavien partiokavereiden kanssa oppien uutta ja kerraten vanhaa.

Tässä osallistujien vastauksia muutamiin heille esitettyihin kysymyksiin.

1. Mikä innosti sinut mukaan tänään?
- Kurssilla pari vuotta sitten opittujen asioiden kertaaminen innosti lähtemään.
- Kiva päivittää taitoja, jotka ovat vähän päässeet ruostumaan. Leiritaidot, erätaidot ja yhdessä puuhaaminen on samaan aikaan hyödyllistä ja hauskaa.
- Pääsi itse tekemään valmista ohjelmaa ja kertailemaan/opettelemaan uusia taitoja. Mielenkiintoisia aiheita myös varmasti tulossa.
- Mukaan innosti kiinnostus päästä tekemään yhdessä muiden aikuisten kanssa ja harjoittelemaan/kertaamaan retkeily-/partiotaitoja.
- Uusien asioiden oppiminen ja vanhojen kertaaminen.
- Siitä kun viimeksi on talviteltan pystyttänyt on kulunut jo jonkin aikaa joten sen takia oli kiva osallistua kertaus mielessä. Ja halusin nähdä muita johtajia ja tehdä heidän kanssaan yhdessä jotain muuta kun perinteistä kokoustamista.
- Kiinnosti talviteltan pystytys.
- Innosti, että pääsin mukaan pystyttämään puolijoukkuetelttaa.

2. Mitä sait / mitä opit?
- Pakkaslumessa lumiankkureiden kiinnitys ja oman lippukunnan pj:n kamiinan laitto.
- Opin pystyttämään puolijoukkueteltan talvella lumiankkureilla ja kiiloilla, kokoamaan kamiinan ja tekemään sopivat solmut ja köytökset.
- Pj-teltan pystytys tuttua mutta ei ole pahemmin tarvinnut talvisin pystytellä, joten hyvää harjoitusta. Opittiin miten kiilat saa tehtyä pakkaslumestakin.
- Tuli taas kerrattua puolijoukkueteltan pystytystä. Hyvä päästä harjoittelemaan sitä säännöllisesti.
- Vinkkejä pj:n pystyttämiseen talvella.
- Tavoitteena oli vanhan opitun kertaus ja se onnistui hyvin pätevien kouluttajien toimesta.
- Kiva leikki aluksi.
- Opin teltan pystytyksen tekniikan ja lumiankkurin teon. Opin jalattomalle kamiinalle oman kiinnitystavan.

3. Terveiset
- …
- Kivaa oli!
- Kivaa tekemistä porukalla
- Mukavaa oli. Hyvä, aurinkoinen ja vilpoinen ilma.
- Oli kiva ja uusi kokemus aikuispartiota.
- Oli mukavaa viettää yhdessä aikaa ihanassa talvisäässä.
- Hyvä koulutus. Visa veti hyvin. Kaikki oli mukana ja tuli ulkoiltua.
- Kiitokset ja terveiset järjestäjille Minnalle, Juhikselle, Visalle sekä Pihlikselle.

4. Seuraava Kasukka-Aikuispartion kokoontuminen on 25.3.2018.
Teemana on solmut ja köytökset. Tuletko silloinkin mukaan? Kenet haastat mukaan?
- Solmuja ja köytöksiä on aina hyvä kerrata, joten tulen jos olen vapaana. Haastan kaikki samoajat.
- Tulen mukaan, jos ei satu töitä tai muuta pakollista. Jotakin kaveria voisi pyytää mukaan.
- Tulen, hyvää kertausta varmasti kaikille. Haastaan mukaan kaikki aikuiset, myös EVP:t.
- Aion tulla seuraavalla kerralla mukaan. Lauran yritän saada myös tulemaan.
- Tulen mukaan mikäli päivä on vapaa. Mukaan haastan muut samoajat ja vaeltajat.
- Aion osallistua seuraavallakin kerralla ja mukaan haastan Alisan.
- Hyvä että kerrataan köytöksiä ensi kerralla.
- Yritän päästä seuraavallekin kerralle oppimaan solmuja. En haasta ketään.

5. Mikä olisi iskevä ryhmän nimi Kasukka-Aikuispartiolle?
- Saimaannorpat.
- Saimaannorpat tai Kalevan norpat.
- Norpat.
- Pöllöt. Huuhkajat. Saimaannorpat.
- Saimaannorpat.
- Kasakka.
- …
- Ei nyt tule mitään mieleen.



Mukana tositoimissa Minna, Kirsi, Juuli, Iida, Ida-Maija, Kerttu, Pirkko, Annu ja Merja

19. helmikuuta 2018

Ensiaputaitoja oppimassa

Ensiapu 1-kurssi 27.-28.1.2018


Tammikuun viimeisenä lauantaina joukko Kalevan Suuntatyttöjä, Kalevan Karhuja ja Tampereen Eräpoikia kokoontui Kalevan kirkolle ensiapu 1-kurssille, jonka kouluttajana toimi Ritva ”Mussukka” Nurmilo. Ensimmäisen päivän alkuun muistutettiin jokaista kansalaisvelvoitteesta joka velvoittaa auttamaan avuntarvitsijaa.


Elvystä ja kylkiasentoa

Jokainen pääsi päivän aluksi harjoittelemaan painallus-puhalluselvytystä. Pareittain vuorottelimme puhallus ja painallus vuoroja, teimme jaksoissa viiden kerran toistoilla 30 painallusta ja 2 puhallusta. Tärkeintä tässäkin, niin kuin monessa muussakin ensiapu tilanteessa, on varmistaa potilaan hengitysteiden auki pysyminen kallistamalla selällään makaavan potilaan päätä leuasta nostamalla. 
Kouluttaja ohjeisti, että varsinkin kaupunki-alueella, jossa apu tulee nopeasti, puhallusta tärkeämpää on painallus, jotta sydän pumppaa verta jatkuvasti eteenpäin.



Kaikki pääsivät myös testaamaan, kuinka monta painallusta tekee minuutissa, oikean nopeuden säätäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Tämän harjoituksen jälkeen kaikki olivat samaa mieltä siitä, että kahta minuuttia pidempään elvytystä ei kukaan jaksa tehdä.


Päivän yhtenä tärkeimpänä harjoituksena oli myös kylkiasennon harjoittelu. Ennen kylkiasentoon laittoa potilasta pitää yrittää herätellä kova äänisesti ja tarkistaa hengittääkö potilas. Jos potilas on edelleen tajuton, hänet laitetaan varovasti kylkiasentoon ja tarkistetaan, että pää on niin että hengitystiet ovat auki.

Meille kerrottiin myös erilaisista sairaskohtauksista, niiden oireista ja ensiavusta, aivoverenvuoto, rintakipu, allerginen reaktio, ja diabeetikon liian alhaisen tai liian korkean verensokerin aiheuttama sokkitila.



Päivän aikana saimme myös ruumiin ravintoa Mirjamin, Tertun ja Sirpan toimesta. Kiitos siitä J

 Murtumia ja lastoituksia

Sunnuntaina kokoonnuimme suorittamaan ensiapukurssin viimeistä päivää. Päivän aluksi tutustuimme ja harjoittelimme erilaisten haavojen hoitoa ja haavojen sitomista.

Päivään kuului myös murtumien hoitoa. Harjoittelimme jokaisen partiolaisen mukana kantamilla välineillä murtuneen jalan tukemista solumuovisella makuualustalla ja potilaan siirtämistä viltin avulla. Totesimme, että pienellä porukalla potilaan kuljettaminen epätasaisessa maastossa ei ole kovin yksinkertaista eikä helppoa.

Ennen lounaalle siirtymistä teimme ryhmissä tehtävän jossa kertasimme edellispäivänä opitut asiat, ja hyvin ne oli vielä muistissa. Toiseen päivään kuului sokkitilan ensiapua, myrkytyksien hoitoa, tutustumista erilaisiin vatsakipujen syihin.

Palovammojen hoitoon kuulimme hyviä vinkkejä. Opimme myös, että kesälläkin maa on sen verran kylmää, että maata voi metsässä ottaa pussiin tai partiohuivin sisään ja käyttää esimerkiksi nyrjähtäneen nilkan hoidossa tai muussa kylmää vaativassa ensiavussa.

Päivään kuului myös sähkötapaturmien hoito ja kolmioliinan oikea oppinen laittaminen, jota harjoittelimme myös käytännössä.

Jokainen kurssilla ollut pääsi läpi kurssista ja siitä todisteeksi jokaiselle annettiin EA-kortti.



- Pirkko

27. joulukuuta 2017

Kurjet-joukkueen retki

Yhdessä metsään, Suomi 100 13.-15.10.2017 Valkijärvellä


Kuvassa maisemaa Vitavuorelta.
Kurjet seikkailijajoukkueen kämppäretki oli 13.-15.10. 2017 ja teemana oli luonnossa liikkuminen. Lisäksi suoritimme luonnontuntija-taitomerkin.










Perjantai 13.10.

Perjantai-iltana paistoimme lettuja ja vaahtokarkkeja. 
Saavuimme myöhään illalla kämpälle omilla kyydeillä. Veimme rinkat sisälle ja palattiin takaisin hakemaan muuta tavaraa. Sitten söimme iltapalaksi leipää ja karjalanpiirakoita. 

Jälkiruokaa teimme ulkona nuotiolla (lettuja ja vaahtokarkkia). Sitten teimme iltatoimet. Asetuimme taloksi ja kuuntelimme iltasadun. Sitten nukahdimme.

Lauantai 14.10.

Vitavuorella teimme härkisooppaheijaa.
Heräsimme klo.8.00. Kävimme pesemässä hampaat ja vessassa. Söimme aamupalaksi pussipuuroa ja leipää. Tutustuimme sieniin ja teimme hienon julisteen. Sen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Vitavuorelle. Vitavuorella valmistimme trangialla härkisooppaheijaa. Kylmissämme vaelsimme takaisin Valkijärvelle, jossa joimme kaakaota.

Päivämehun jälkeen tutustuimme Johannan johdolla kivilajeihin. Sitten pelasimme Lauran kanssa marja-aiheista muistipeliä. Sen jälkeen me lapset leikimme vapaa-ajalla peiliä.
Laura veti meille taas tietovisailua tällä kertaa kukista ja kasveista. Meidän piti yhdistää teksti oikeaan kuvaan. Eikä ohjelma loppunut siihenkään. Kun olimme taas hulinoineet kerrossängyissä, oli aika puhua sienistä ja hyönteisistä.

Linnea lähetti yksi kerrallaan taskulampun kanssa pimeään metsään. Siellä oli kysymyksiä 1-8. Radan suunnan näyttivät puuhun ripustetut heijastimet. He, jotka eivät olleet kiertämässä rasteja, pysyivät turvallisesti sisällä ja tekivät hyönteisistä taulukkoa. Siitäkin tuli hieno. Sen jälkeen jatkoimmemarjojen tunnistamista, tällä kertaa maun perusteella. Sokkona maistelimme marjoja, jotka olivat hyviä. Maistelimme esimerkiksi puolukkaa, vadelmaa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrnimarjaa. Sitten söimme tortillaa iltapalaksi. Teimme iltatoimet. Salla, Ottilia ja Hannah menivät Lauran kanssa erätoveriin nukkumaan (siis ulos). Loput jäivät sisälle. Linnea lähetti yksi kerrallaan taskulampun kanssa pimeään metsään. Siellä oli kysymyksiä 1-8. Radan suunnan näyttivät puuhun ripustetut heijastimet. He, jotka eivät olleet kiertämässä rasteja, pysyivät turvallisesti sisällä ja tekivät hyönteisistä taulukkoa. Siitäkin tuli hieno. Sen jälkeen jatkoimmemarjojen tunnistamista, tällä kertaa maun perusteella. Sokkona maistelimme marjoja, jotka olivat hyviä. Maistelimme esimerkiksi puolukkaa, vadelmaa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrnimarjaa. Sitten söimme tortillaa iltapalaksi. Teimme iltatoimet. Salla, Ottilia ja Hannah menivät Lauran kanssa erätoveriin nukkumaan (siis ulos). Loput jäivät sisälle.


Teimme kololle julisteen sienistä ja hyönteisistä.



Tutustuimme erilaisiin kivilajeihin sekä siihen, miten ja missä ne syntyvät.


Lauantain ja sunnuntain välisen yön osa nukkui erätoverissa, joka rakennetaan kolmen tukipuun väliin. Vaikka yö olikin kylmä, seikkailijat ja Laura olivat pukeutuneet hyvin. Ohessa Sallan piirtämä kuva, joka löytyy myös joukkueemme päiväkirjasta.









Sunnuntai 15.10.

Aamulla aamutoimien jälkeen alkoi kova pakkaaminen. Aamupalaksi oli brunssinomaiseen tyyliin mysliä jogurtin kera. Kun olimme pakanneet, lähdimme purkamaan erätoveria. Sen jälkeen kirjoitimme Valkijärven kämpän kirjaan suunnilleen tämän saman tekstin. Putsasimme matot ja sitten olikin aika lähteä. Saimme vielä taitomerkit (luonnontuntija). Lähdimme kotiin.

- Kurjet


HP:n ”Sankarimatka”-seikkailijakilpailut 28.10.2017


Tapasimme lauantaina vähän ennen kahdeksaa Sampolan pysäkillä. Matkustimme bussilla Hervantaan, jossa kisat järjestettiin. Kävimme ilmoittautumassa ja söimme vähän eväitä. Kisa alkoi kätevyysrastilla, jossa oli tehtävänä rakentaa taukotuoli. Se oli vähän vaikeaa. Sitten lähdimme kiertämään Suolijärveä. Toisella rastilla tehtiin risottoa,jonka ruokakriitikko arvosteli. Samalla rastilla piti rakentaa myösonnennoppia. Sitten jatkoimme kävelyä.


Seuraavilla rasteilla oli solmuja, suunnistusta, liputuspäiviä ja lintujen tunnistusta. Yhdellä rastilla oli ohjelmassa askartelua sateessa: yritimme tehdä sankariviitan ja otimme hienon valokuvan.

EA-rastilla yritettiin herätellä tajutonta potilasta ja tyrehdyttää nenäverenvuoto. ”Osu”-rastilla ammuttiin tennispalloja hulavanteen läpi. Kisan viimeisellä rastilla laitettiin merkkejä partiopaitaan oikeille paikoilleen.

Kisan loputtua söimme makaronilaatikkoa ja lähdimme kotiin. Päivä oli kylmä ja sateinen, luntakin oli paljon, mutta hienosti me jaksettiin! :)


- Kurjet

23. marraskuuta 2017

Ryhmäesittely

Perhoset



Perhoset-lauma on tosi kikattava ja kiva lauma ja olemme aika söpöjä. Leikimme usein Luuta-Hildaa ja muutenkin leikimme paljon. Tykkäämme suorittaa merkkejä laumailloissa ja retkillä. Perhoset ottavat sienipallista hymyä. Opimme innolla uusia asioita ja teemme ruokaa itse. Perhoset eivät tykkää sotkea. Menemme ulos vaikka sataisi vettä tai lunta, pakkanenkaan ei haittaa. Suojelemme luontoa ja tykkäämme perhosista, koska olemme perhosia.

Perhosiin kuuluvat Armi, Eeva, Elli, Hertta, Kaisla, Leena, Malla, Miia, Silja, Veera ja Vilppu sekä Akelat Alisa ja Minna.

Moro Tampere!

Perhosten päiväretki Moro 30.9.2017


Päiväretkemme alkoi kirkolla lauantaiaamuna. Ensin yhdistelimme nimiä ja kuvia Suomen, Pirkanmaan ja Tampereen tunnuksista. Sen jälkeen väritimme vaakunoita. Rupesimme valmistamaan lounasta. Söimme ooppis-lounaan. Lähdimme kirkolta bussipysäkille ja matkustimme keskustaan bussilla. Ensimmäinen kohde oli Keskustori. Sitten kävelimme Tallipihalle ja siellä oli käsityöläismessut. Kaikkein parasta koko retkellä oli se kun saimme ostaa suklaata. Kävelimme Väinö Linnan aukiolle ja askartelimme Suomi-teemaisia kukkia ja lopuksi veimme kukat kasvihuoneeseen ja jatkoimme kävelyä kirkolle. Tultuamme takaisin kirkolle söimme välipalaa. Ihan lopuksi askartelimme Suomi-julisteen, johon piirsimme Suomen kartan ja aiemmin oppimamme vaakunat ja tunnukset. Suunnittelimme lopuksi Perhosten omaa vaakunaa. Sitten kaikki lähtivät kotiin.





- Perhoset

Vaeltamassa Vajosuolla

Johtajien Ruskavaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa 23.-24.9.2017


Ajatus ruskavaelluksesta lähti jo viimetalvisella johtajien kämppäretkellä. Mietittiin, että olisi mukava taas päästä vaeltamaan ihan vain johtajien kesken. Aluksi vaellusta suunniteltiin Lappiin, koska pohjoisessa asustellessani olin jo pitkään halunnut haastaa itseäni viikon vaelluksella erämaassa. Lopulta niin rankka reissu ei ottanut tuulta alleen, vaan päädyimme ihailemaan vastaavia suomaisemia Tampereen lähialueilta. Sopiva reitti löytyi Kurjenrahkan kansallispuistosta Varsinais-Suomesta, missä Vajosuon Vaellus yhdistettynä Savojärven kierrokseen muodostivat mukavan vajaan 30km lenkin. Reitti kulkee Kurjenrahkan ja Vajosuon keidassoiden ympäri.

Ida ja Laura lähtivät matkaan aikaisin lauantaiaamuna, koska ajomatkaa Kurjenrahkan kansallispuistoon on Tampereelta noin 150 km. Karkkien ja Google Mapsin avustuksella tytöt pääsivät Pöytyälle ja nappasivat minut mukaan bussipysäkiltä. Viimeiset kilometrit taitettiin soratiellä Pukkipalon parkkikselle, josta olimme suunnitelleet aloittavamme haikkimme. Tarvikkeiden ja veden tasajaon suoritettuamme lähdimme talsimaan kohti Savojärveä.

Savojärvelle päästyämme aamun usva ja koleus olivat jo haihtuneet ja ihailimme järven aurinkoisia rantoja - melkein teki mieli mennä uimaan! Savojärven kierroksella riitti ihmisiä, ja olihan siellä muutamia partiolaisiakin sekä kokonainen motoristiyhdistys päiväretkellään. Pian oli jo nälkä, ja nautimme nameja papu-kasvistortilloja järven rannalla ohikulkijoiden ihmetellessä. Pikakahvi ja Fazerin suklaalakut eivät ole ikinä maistuneet niin hyviltä!

Tauolla matkan varrella.

Pian saavuimme Kurjenrahkan luontokeskukselle, jossa opimme uutta näillä soilla suurissa parvissa elelevistä kurjista. Niitä odotimme viikonlopun aikana näkevämme - vaellus oli vielä ajoitettu kurkien syysmuuton aikoihin - mutta pettymykseksemme ei kurjista näkynyt eikä kuulunut vilaustakaan. Seuraava nähtävyys matkan varrella oli Kuhankuono, seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan (Aura, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko ja Turku) yhteinen rajakivi, jolla tietysti poseerattiin.

Luontokeskukselta löytyi reissun ainoaksi jäänyt kurki.
Siinä se Kuhankuono nyt on.

Kuhankuonolta etelään käännyttyämme ihmiset kaikkosivat ja tuntui, että vaellus todella vasta pääsi käyntiin. Hetken kuluttua ohitimme kyltin, jossa varoitettiin huonokuntoisista pitkospuista. Päätimme silti jatkaa matkaa suunnitelman mukaan. Olivathan ne pitkospuut huonossa kunnossa sitten kaikilla tulevilla suo-osuuksilla, mutta vaelluskengillä pääsimme onneksi taiteilemaan soiden yli kuivin jaloin. Matkalla saimme ihailla silmänkantamattomiin jatkuvia suoaukeita, nousimme luontotorniin, keräilimme sieniä ja evästelimme. Törmäsimme iltapäivän aikana myös autolastilliseen bilehenkisiä vaihto-opiskelijoita, jotka eivät uskoneet antamiamme reittiohjeita.

Illan hämärtyessä pääsimme viimein yöpymispaikallemme Vajosuon etelälaidalle. Paikka oli jaettu kahteen osaan: laavuun ja nuotiopaikkaan suon laidalla sekä katokseen ja nuotiopaikkaan ylempänä rinteessä. Valitsimme laavun, vaikka huussi ja polttopuut olivatkin toisella paikalla, ja pystytimme telttamme sen lähistölle. Iltaruuaksi Laura kokkasi bravuuriaan linssikeittoa, ja jälkkäriksi oli suklaabanaaneja Idan toiveesta. Jossain vaiheessa pimeydestä paikalle ilmestyi eräs vaihtaripoikaporukka ja myöhemmin myös kohtaamamme bileporukka, jotka molemmat vetäytyivät toiselle paikalle juhlimaan. Ihan hyvä, meillä alkoikin jo väsy painaa.

Kurjenrahkan laitamilla.

Aamulla heräsimme keskelle usvaista suota ja hiippailimme huussiin taivasalla nukkuvan vaihtarijengin ohi (voi apua, oli niin koleakin!). Hitaan lähdön jälkeen ehdimme vielä läheiselle luontotornille ihailemaan viimeisiä usvan rippeitä. Aamusta ylitimme viimeiset suokaistaleet, joiden jäätyä taakse reitti Vajosuon länsipuolella kulki pettymykseksemme pääasiassa talousmetsissä, pellonlaidassa tai teillä. Lähestyessämme Pukkipaloa kaunis kallioinen mäntymetsä alkoi kuitenkin yleistyä. Takaniitunvuorella kokkailimme päiväretkeilijöiden keskellä lounaaksi soija-nuudeliwokkia. Aivan vaelluksen loppumetreillä pääsimme myös huiputtamaan Nousiaisten korkeimman kohdan Huhtaniitunmäen (101 m). Loppusuoralla törmäsimme vielä mieheen, joka ihmetteli, miksi ollaan Tampereelta tultu näin kauas asti fiilailemaan soita, kun Tampereen pohjoispuolelta (?) löytyy vielä suurempia ja koskemattomampia soita. Vai niin, no nehän pitää sitten käydä tsekkaamassa toiste.

Olipa huikean hauska reissu taas pitkästä aikaa. Kiitos haikkiseuralle, joka myös ihanasti auttoi järjestelyissä. Ensi vuonna sitten päästään vaeltelemaan sinne Lapinkin maisemiin!

Takaisin Pukkipalossa.

 - Heidi