7. lokakuuta 2018

Kaisikko-seikkailijakisat


 Nokialla 6.10.2018


Lähdimme kirkolta klo 8.00 kohti Nokian Harjuniityn koulua, jossa ilmoittauduimme kisoihin. 




Ensimmäinen rasti oli nikkarointi. Tehtävänä oli nikkaroida Vellamon laatikko. Laatikko onnistui ihan hyvin, vaikka pohja jäikin laatikosta puuttumaan. Alkuun meni aika paljon aikaa, mutta lopussa saatiin kuitenkin hyvä loppukiri. Seuraavalla rastilla saimme muovikalan, joka oli vedessä muovipussissa. Kala tuli kuljettaa koko kisan maaliin asti. Nimesimme kalan Peteksi. Kolmantena oli ongintarasti. Tehtävänä oli onkia kalojen kuvia ja tunnistaa ne. Tunnistimme kalat hienosti ja tuloksemme tällä rastilla olikin parhaimpien joukossa. Seuraavalla rastilla piti valita tavaroita, jotka tulee ottaa mukaan vesille, mm. pelastusliivit ja airot.





Pidimme evästauon, jonka jälkeen matka jatkui. Seuraavaksi tehtävänä oli arvioida liikennemerkkien etäisyyksiä. Suunnistusrastilla tuli etsiä rastit ja tunnistaa solmut. Tehtävä oli melko vaikea, mutta kaikki rastit kuitenkin löytyivät. Seuraavaksi oli askartelu, jossa piti punoa verkkoa, veistää puuvene ja ommella huovasta tehty kala. Tehtävä oli haastava ja aikaa vain puoli tuntia.




Ruokarastilla tuli valmistaa kasviscrepejä, mutta lätty jäi vähän raa’aksi ja tuotos näytti enemmän puurolta. Kasvistäyte oli kuitenkin hyvää. Ruuan jälkeen vuorossa oli ensiapurasti. Rastilla tuli antaa ensiapua nilkan nyrjäyttäneelle ja haavan saaneelle potilaalle. Seuraavalla rastilla mitattiin osumistarkkuutta, kun heittoköysi piti saada osumaan kahden tolpan väliin. Tehtävä oli kiva, mutta vaikea.Viimeisellä rastilla kerrattiin merimerkit, jonka jälkeen maassa olevat merimerkit tuli kiertää oikeilta puolilta.




Pete-kala saatiin turvallisesti muun joukkueen kanssa maaliin. Kisoissa oli mukavaa ja parhaat rastit olivat ruokarasti, heittoköysi ja merimerkit.




-Kurjet

22. syyskuuta 2018

Kurkien päiväretki ”Mennään metsään” 22.9.2018 Kintulammella


Lähdimme retkelle omilla kyydeillämme Kalevan kirkolta yhdeksän aikaan. Pakkasimme yhteiset tavarat reppuihin ja lähdimme matkaan. Kun saavuimme Kintulammille, tutkimme ensimmäisenä opastauluja sekä karttoja, jotta osasimme lähteä oikeaan suuntaan. Kävelymatkalle oli myös ohjelmaa, kun seikkailijoiden tehtävänä oli bongata metsän eläimiä sekä kasveja, sillä tarkoituksenamme oli suorittaa metsä–taitomerkkiä.






Kävelimme kohti Kaukaloistenkalliota. Puolessa välissä matkaa kävimme Kirkkokivellä ja keskustelimme siitä, mikä on sopiva paikka teltalle ja mikä ei. Keskustelimme lisäksi siitä, miten luonnonsuojelualueella kuuluu käyttäytyä. Saavuttuamme Kaukaloistenkalliolle pelasimme aliasta, joka liittyi metsäisiin tuotteisiin, esimerkiksi kartonkiin ja pahviin. Sen jälkeen seikkailijat yhdistivät puulajin sekä siihen sopivan tekstin.



Tämän jälkeen seikkailijat oppivat tunnistamaan puulajin halosta. Lisäksi seikkailijat oppivat sen, mikä puulaji on paras polttopuuna.Sitten ryhdyimme tekemään nuotiota. Seikkailijat harjoittelivat kirveen ja puukon käyttöä. Lisäksiseikkailijat oppivat sen, että tulta pitää kunnioittaa sekä vahtia, jotta se pysyy yllä. Nuotio oli aika vaikeasaada syttymään kovan tuulen vuoksi, mutta kovan työn tuloksena saimme sen syttymään. 




Nuotiolla valmistimme ruoan, joka oli täytettyjä paprikoita, makkaroita ja suklaabanaaneja. Syömisen ohessa seikkailijat esittivät toisilleen pantomiimina metsäisiä ammatteja. Kaukaloistenkallion laavulla oli myös muitakin retkeilijöitä. Erityisen hauskaa seikkailijoiden mielestä oli rapsutella koiraa, jonka nimi oli Reino. Rapsuttelujen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme takaisin päin.

Pysähdyimme puolivälissä matkaa keskustelemaan metsän kiertokulusta. Lisäksi leikimme peliä, josta opimme jokamiehenoikeuksista. Sitten jatkoimme matkaa kohti parkkipaikkaa. Jaoimme taitomerkit ja lähdimme kohti kotia.




-Linnea

16. syyskuuta 2018

Kasukka-aikuispartio Norpat Goes Fishing 16.9.2018



Sunnuntaina 16.9.2018 puoli kolmen aikaan Kasukka-aikuispartiolaisia kokoontui kirkolle lähtemään Saarijärvelle perehtymään kalastuksen saloihin. Mukaan oli uskaltautunut kolme Karhua ja neljä Kasua.

Kouluttajina toimivat Heikki ”Hessu” Viitanen ja Visa Saaristo. Alkuun Hessu piti pienen luennon kalastustavoista ja -luvista sekä kalojen sallituista pyyntimitoista. -Tiesitkö, että jos kala on ns. alamittainen, se pitää heti päästää takaisin veteen, vaikka se olisi vahingoittunut tai kuollut? Näillä mitoilla ja muilla rajoituksilla kalat saavat suojaa ja näin varmistetaan kalojen luontainen lisääntyminen.

Sitten pääsimme kokeilemaan perhokalastusta. Kokeilimme kuivalla maalla ja ilman perhoa, miten siimansaa lentämään. Joku rohkea kalastusluvan haltija pääsi jatkamaan veden äärellä. Myös virvelin heittoa oli mahdollisuus kokeilla. Toisilla oli siitä jo kokemusta ennestään. Koveneva tuuli teki heittämisestä haasteellista, mutta siimat eivät sotkeutuneet toisiinsa. Vain kerran siima tarttui mäntyyn.


Onneksi Hessu sai kiinni uistimesta, katkaisi siiman ja kiinnitti uistimen uudelleen. Katkaistu siiman pätkä jäi ikävästi männyn oksaan. Kalastus kuitenkin jatkui. Osa Norpat-porukasta oli siirtynyt mato-onkiin. Kova tuuli työnsi kohot koukkuineen kohti rantaa, jotenhelppoa onkiminen ei ollut.



Innokkaampien jatkaessa kalastusta eri välineillä, nälkäisemmät ryhtyivät nuotion sytyttämispuuhiin. Otimme eväät esille ja nautimme nuotiokahvit ja -teet.




Saarijärven kalat eivät olleet syöntituulella eikä saalista tullut. Vain porukan kokenein kalamies Hessu saiyhden ahvenen. Sen avulla perehdyimme kalan perkaukseen ja nylkemiseen. Lopuksi ahven sai kypsyä nuotiokivellä. Suolaripaus pintaan ja sitten sai maistaa pienen ruotoisen ahvenmurusen. Hyvää oli! Lopuksi saimme vielä muistoksi valita uudet hienot uistimet ”retkimerkiksi”.



Teksti: Merja
Kuvat: Minna ja Iiri

29. heinäkuuta 2018

Loiske-kesäretki Saarijärvi 27.-29.7.2018

Sudenpennut Loiskeella


Kesäretkelle lähdettiin kirkolta perjantaina vanhempien kyydeillä. Paikkana Karhujen leiripaikka Saarijärvi. Mukana oli kymmenen sudenpentua.


Saarijärvelle päästyämme alkoi tavaroiden roudaaminen ja sen jälkeen pystytettiin teltat ja etsittiin kaikille oma nukkumapaikka. Kun teltat oli saatu pystyyn ja nukkumapaikka oli kaikille löytynyt, lähdettiin tutustumaan alueeseen ja aloitettiin vesillä liikkuja-jälkimerkin suorittaminen. Jokainen meistä oppi tekemään siansorkan kolmella eri tavalla ja kahdeksikon. Iltapalan ja -toimien jälkeen odotettiin kuunpimennystä, mutta valitettavasti kuu
pysytteli pilvien takana, eli emme päässeet näkemään pimennystä.


Lauantai alkoi lipunnostolla ja aamupalalla. Sen jälkeen suunnattiin maastoon vesillä liikkuja-
rastiradalle. Ohjelmassa oli merimerkkirata, pelastusköyden heittoa, vesiturvallisuus väittämiä, purjeveneen osien tunnistusta, miten saadaan puhdasta vettä ja vesikasvien, -eläinten, -ötököiden ja kalojen tunnistamista. Palasimme takaisin Saarijärvelle lounaalle. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli uimista vaatteet ja pelastusliivit päällä, soutelua ja leirimerkin tekoa. Päivällisen jälkeen oli aika mennä saunaan ja harjoitella ohjelmia iltaohjelmaa varten. Lipunlaskusta siirryttiin iltaohjelmaan, valitettavasti nuotiota emme voineet sytyttää metsäpalovaaran vuoksi. Laulua, leikkejä ja esityksiä sisältäneen iltaohjelman jälkeen iltapalalle ja sitten nukkumaan pesujen ja pisujen jälkeen.


Sunnuntaina perinteisesti lipunnosto ja aamupala. Siitä siirryttiin pakkaamaan omat tavarat ja teltat. Kun kaikkien rinkat oli pakattu, alkoi nikkarointi. Jokainen sudenpentu sai nakutella itselleen pienen veneen. Lounaan jälkeen oli aikaa koko retken yhteiselle pelille ja sitten taas jatkettiin nikkarointia. Retki loppui yhteiseen lipunlaskuun ja jälkimerkkien jakoon. Kotiin lähdettiin vanhempien kyydeillä. Helle helli meitä koko viikonlopun!


-Sirpa


Tarpojat Loiskeella


Tarpojat perjantaina kokosivat teltan ja leiri lähti käyntiin helteisessä kelissä. Rinkkatelineet ja tuuletus puut valmistuivat nopeasti, vaikka riukuja täytyi muutamaan otteeseen käydä etsimässä. Lauantaina lipunnoston jälkeen alkoi ilma jo lämmetä ja edessä oli taas helteinen päivä. Onneksi päästiin melonta- ja uintiaktiviteetteihin sudenpentujen lähtiessä maastikselle. 




Monta tuntia vietettiinkin vedessä ja sen äärellä kun lämpimän järviveden vuoksi ei edes kylmä kerinnyt tulla. Iltapäivällä koottiin donitsia ja käytiin pienellä maastiksella herättelemässä perus partiotaitoja. 

Illalla helteisen päivän päätteeksi saunottiin, syötiin ja yhteisvoimin pidettiin iltaohjelmaa. Sunnuntaina ennen yhteisiä ulkoleikkejä tarpojat rakensivat hyönteishotellia, joka toivon mukaan päästään kirkkopuistoon ripustamaan. Viimeisenä lipunlasku, jonka jälkeen lähdettiin kotia kohti.



-Tarpojat





17. kesäkuuta 2018

Polaaripäivät - vaelluspäiväkirja - Salla ja Ella


Ensimmäinen päivä

Olimme saapuneet jo edellisenä päivänä Luosuun. Olimme yöpyneet Kalevan Karhujen omalla kämpällä, ja melkein koko aamupäivä kului ruokakuntien yhteisten tavaroiden pakkaukseen. Vaikka kuinka rinkan kuuluisikin enintään painaa vain kolmasosa kantajan painosta tuntui rinkka painavan siitä yli puolet. Syötyämme lounaan pääsimme vihdoin lähtemään.



Ensimmäiset kaksi minuuttia tuntui kauhealta mutta siihen tottui nopeasti. Kävelimme jonkin aikaa ennen kun pidimme ensimmäisen tauon sitten taas jatkoimme ja pidimme tauon jatkoimme. Reitti jatkui tunturin rinnettä ylös ja sitten se jatkui alas. Lopulta pääsimme Porokämpälle. Yöpymäpaikalla pystytimme teltan mutta se ei onnistunut erityisen mallikkaasti koska pääsimme viimeisenä paikalle ja meille jäi huono telttapaikka. Teltan pystyttämisen jälkeen teimme paracord-rannekkeet ja koukutuimme heti narun pujotteluun.

Päivällisellä söimme tonnikalamakarooni höskeliä. Se oli tosi hyvää vaikka luulimme että se olisi ollut vähän pahaa. Vaikka se oli hyvää siitä puuttui puolet makarooneista koska ne kaatui vahingossa puskaan kun koitimme ottaa vettä pois. Tälläkin hetkellä harmittaa se makaroonijuttu! Ruuan jälkeen harjasimme hampaat, puimme yövaatteet ja menimme nukkumaan vaikka teltassa oli yhtä valoisaa kuin päivällä.

Toinen päivä

Heti kun heräsimme, piti alkaa pakata rinkkoja lähtöä varten. Kiireen keskellä meidän piti ehtiä valmistaa aamupalaa (pussipuuroa) ja pakata telttaa. Vihdoin pääsimme matkaamaan Aakenustunturille. Aluksi se oli kauheaa, mutta kun pääsimme pois metsästä niin minä (Ella) sain nopeuskohtauksen. Tunturia tuntui tulevan vain lisää ja lisää, mutta ajatus perille pääsystä antoi lisää puhtia. Vihdoin päästiin Pallilaelle tekemään ruokaa.

Ruokana oli ihanaa nuudeli-kanakeittoa. Se tietenkin paloi pohjaan. Mutta ihan hyvää se oli. Koska nuudeli on HYVÄÄ! Eli arvotselu oli 5/5.

Ruoan jälkeen reitti jatkui rinnettä alas, kohti Pyhäjärveä (Pyhäjärvi on Suomen kolmanneksi yleisin järven nimi). Maasto oli suurimmaksi osaksti louhikkoa ja kivikkoa. Amy löysi matkalta poronsarven. Taukoja pidettiin muutama, ja seuraava pysäkkimme, Pyhäjärvi, lähestyi nopeasti. Perillä pääsimme valmistamaan päivällistä, sen jälkeen kun olimme pystyttäneet teltan. Päivälliseksi oli lihaperunasoselaatikkoa. Sitäkin me keitettiin liikaa. Mutta ei se pilalle mennyt.




Päivällisen jälkeen istuskelimme hetken ja iltapalaksi oli tortillaa. Sen jälkeen menimme nukkumaan.

Kolmas päivä

Meidät tultiin herättämään seitsemältä, sillä edellisenä aamuna olimme viivästyneet lähdön suhteen. Taas piti pakata rinkka ja purkaa teltta. Sitten oltiin valmiita suuntaamaan Kotamajaa kohti. Kotamajalle käveleminen kesti aika kauan vaikka matka oli vain seitsemän kilometriä. Pysähdyimme kymmenen minuutin jälkeen rättitauolle. Sana rättitauko tulee siitä että armeijassa käytetään sellaisia jalkarättejä ja ne tuppaa olemaan huonosti.

Me, eli kärkiporukka edettiin nopeasti taukoja vältellen. Lopulta pysähdyimme valmistamaan ruokaa. Lounaaksi oli tomaatti-pastakeittoa. Se oli myös tosi hyvää. Kaius kyllä väitti että sekin paloi pohjaan. Ei se tosiaankaan siltä maistunut. 4/5.

Leikimme leikkiä, jossa toinen oli joku henkilö. Sitten se toinen kysyi kysymyksiä, johon pystyi vastaamaan joko "kyllä" tai "ei". Pian jo saavuimmekin Kotamajalle jossa oli jo pitkän vaelluksen tyypit. Telttapaikka oli vähän huono mutta ei parempaakaan ollut. Melkein heti kun olimme pystyttäneet teltan, Pihlis tuli kysymään että lähtisimmekö porukan mukana huiputtamaan Lainiotunturia. Tietenkin me lähdimme. Eväänä oli voileipää ja matka oli pitkä. Amy löysi NELJÄNNEN poronsarven!

Huiputimme tunturin, ja palasimme sitten takaisin leiriin. Oli mukavaa kun teltta ja makuupussi odotti leirissä mutta meidän piti tehdä vielä ruoka. Ruokana oli jauheliharisottoa. Se oli muute hyvää paitsi siihen meni ehkä vähän fairya ja riisit jäi vähän koviksi. Jotenka 4/5. Kun menimme nukkumaan ihana lämmön virta tuli kehoomme ja sitten nukahdimme.

Neljäs, eli viimeinen päivä

Aamulla taas kerran meidät tultiin herättämään. Taas piti pakata rinkka ja sitten söimme pussipuuroa. Saimme valita, kulkisimmeko Kukastunturin kautta vai sen vierestä. Valitsimme tasaisemman reitin, koska olimme ihan uupuneita. Reitti oli lyhyt. Pidimme melkein heti ensimmäisen tauon. Sitten melkein jo olimmekin tapaamispaikassa jossa helpon ja vaikean reitin kulkijat tapasivat. Me tietenkin saavuttiin ensimmäisenä sinne. Siellä oli myös paljon mäkäräisiä. Ne törmäilivät silmiin ja suuhun ja Ellan sieraimeen meni mäkäräinen.

Muiden saavuttua kävelimme hetkenmatkaa, ja pääsimme lounaspaikalle. Bussi hakisi meidät kello 14, joten meillä oli kaksi tuntia aikaa syödä. Söimme Mama-nuudeleita, mitkä olivat hyviä. Tiskattuamme otimme muutaman ryhmäkuvan viereisellä sillalla. Pääsimme pian parkkipaikalle missä bussi oli meitä odottamassa.

- Salla ja Ella





Polaaripäivät - vaelluspäiväkirja Adelma, Lumi ja Vilja




Tiistai 12.6.2018, 1. päivä

Aamulla heräsimme lämpimästi Luosussa noin 7.30. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta aamulla tuli kiire.

Aamupalan jälkeen jaettiin yhteiset tavarat ja tarkastettiin rinkat. Hetken säätämisen jälkeen istuimme bussiin ja huristimme Totovaaraan.

Otimme kuvat ryhmittäin ja teimme viimehetken säädöt. Sitten lähdimme matkaan. Löysimme nopeasti omat ryhmämme ja nousimme reipasta tahtia Aakenustunturin Vasalaelle ja tauon jälkeen alas Porokämpälle, jossa teimme ruokaa. Ilta sujui rauhallisesti paracord-ranneketta tehdessä ja iltapalaa syödessä.

Ensimmäisenä päivänä pakkaus oli hyvä ja huolellinen, mutta rinkka tuntui tottumattomaan selkään painavalta.

Keskiviikko 13.6.2018, 2. päivä

Heräsimme kahdeksalta lämpimästä teltasta. Söimme aamupalaksi pussipuuroa. Sen jälkeen purimme teltat ja pakkasimme rinkat. Sitten lähdimme kohti Aakenustunturia. Söimme siellä kanakeittoa, jossa oli nuudeleita. Sitten jatkoimme matkaa Pyhäjärven leiripaikalle. Aloimme pystyttämään telttoja ja sen jälkeen teimme jauhelihaa ja perunamuusia.

Päivällisen jälkeen meillä oli venyttely/jumppa, jota "johti" ensin Kati, mutta Lumi sai enemmän seuraajia, niin sitten Lumi "johti" sitä. Sitten vähän ajan päästä meillä oli iltapalana tortilloja ja jotkut joivat vielä kaakaota tai teetä. Sitten mentiin jo nukkumaan.


Torstai 14.6.2018, 3. päivä

Heräsimme jo kello 7.30, koska keskiviikkona oli aamulla ollut hidasta pakkaamista. Söimme aamupalaksi kiisseliä ja mysliä, oli hyvää. Pikaisen aamupalan jälkeen menimme pakkaamaan tavaroita. Kun kaikki olivat valmiita saimme karkit. Matkamme alkoi kohti Kotamajaa. Kotamajalle Pyhäjärveltä oli noin 7 km. Päästyämme perille näimme pidemmän matkan vaeltajia.

Noin kello 17.30 lähdimme Lainiotunturin huippua kohti. Mukaan tulivat kaikki muut paitsi kolme Karhua. Kello oli 20-20.30 kun olimme takaisin perillä. Laitoimme trangian kiehumaan ja aloimme tekemään risottoa. Jälkiruuaksi söimme risottoa. Letut olivat samalla iltapala.

Perjantain 15.6.2018, 4. päivä

Aamulla heräsimme jo 7.00 koska meidän piti olla Karilan Navettagallerialla jo kello 14.00. Matka oli 7 km. Olimme lounastauolla jo vähän yli kahdentoista aikaan. Söimme mama nuudeleita. Ruuan jälkeen saimme vaahtokarkit ja jatkoimme matkaa, jota oli enää 0,5 km. Bussi oli jo saapunut, joten laitoimme kamat bussiin ja lähdimme takaisin Luosuun.




- Adelma, Lumi ja Vilja

Polaaripäivät - vaelluspäiväkirja Amy ja Neea



Tiistai

Tiivistelmä: Lähdimme lounaan jälkeen. Menimme bussilla parkkipaikalle ja lähdimme polkua pitkin tunturille. Sitten menimme Porokämpälle. Söimme tonnikalapastaa (Neea: ***, Amy: ***) ja iltapalksi neliöleipiä (Neea: **, Amy: ****)

Menimme lounaan jälkeen bussilla parkkipaikalle. Saavuimme noin puolen tunnin jälkeen ja menimme polkua pitkin tunturille. Koska tämä oli ensimmäinen päivä, rinkka tuntui erittäin painavalta ja matka pitkältä. Se oli kuitenkin sen arvoista. Siellä oli tunturikasvillisuutta ja hienot maisemat.



Vihdoin saavuimme Porokämpälle, itse ensimmäisten joukossa. Kasasimme teltan ja teimme tonnikalapastaa trangialla. Ruoka oli hyvää, mutta se voi johtua myös siitä, että minulla oli nälkä. Neea ei tosin pitänyt siitä niin paljon. Tämän jälkeen teimme paracord-rannekkeita. Pian syötiin taas ruokaa, tällä kertaa neliöleipiä. Mielestäni se oli ihan hyvää, Neeasta ihan ok. "Riitelimme" Lumin kanssa, mutta pian olimme jo niin väsyneitä, että piti mennä nukkumaan.


-Amy

Keskiviikko

Tiivistelmä: Söimme aamulla puuroa (Neea: ****, Amy: ****). Lähtömme viivästyi 55 minuuttia. Vaelsimme tunturille ja söimme nuudelikanakeittoa (Neea: ***, Amy: ***). Ihailimme maisemia ja jatkettiin matkaa. Vihdoin saavuimme Pyhäjärvelle. Päivälliseksi oli perunamuusia ja jauhelihaa (Neea: *****, Amy: *****). Iltapalaksi tortilloja (Neea: *, Amy: **).

Heräsimme aaulla melko hyvin nukkuneena. Keitimme vettä ja söimme pussipuuroa. Parasta leiriaamupalaa! Koska olimme hitaita, lähtömme viivästyi lähes tunnin.

Vaelsimme tunturille, ja näimme lunta. Otimme maisemakuvia ja menimme lumisotaa. Vaelsimme pitkän matkan Aakenustunturille ja söimme siellä kananuudelikeittoa. Se maistui hyvältä,  koska minulla oli kylmä. Siellä nimittäin tuuli tosi paljon. Sitten jatkettiin matkaa. Alamäki sujui paljon nopeammin, mutta koska olimme väsyneitä, piti varoa ettemme kaadu. Menimme metsäistä polkua pitkin Pyhäjärvelle. Ruuaksi tehtiin perunamuusia ja jauhelihaa, joka maistui todella hyvältä.



Illalla Lumi piti meille jumppispumppiksen ja me opetettiin muille se taputusjuttu. Iltapalaksi oli tortilloja, joista minä ja Neea emme pitäneet kauheasti. Tortilla nimittäin katkesi aina kun sitä yritti taittaa. Kuuntelin kun Lumi jutteli Sasun kanssa kirjoista ja yritin tajuta siitä jotain. Mutta aika kului nopeasti, joten pian piti mennä nukkumaan telttaan.
-Amy

Torstai

Heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme aamupalalle. Aamupalaksi oli mysliä ja kiisseli, mutta minä söin puuroa. Sitten kävelimme Kotamajalle. Amy söi matkan aikana tomaattipastakeittoa ja minä nuudelia. Amy sanoi pitävänsä ruuasta todella paljon, mutta minä en nyt niin pitänyt.

Kun saavuimme Kotamajalle, pystytimme teltan. Sen jälkeen lähdimme vaeltamaan ilman rinkkoja Lainiotunturille. Kun olimme ylhäällä, otimme kuvia ja tulimme takaisin leiripaikalle, jossa minä aloin Merjan kanssa tekemään risottoa ja Amy Susannan kanssa. Amy sanoi pitävänsä risotosta erittäin paljon, minä en nyt niinkään. Sen jälkeen yritimme tehdä lettuja mutta siitä ei tullut mitään. Menin telttaan josta Amy lähti ja tuli myöhemmin ilmoittamaan että hän ei saanut lettuja. Sitten kävimme nukkumaan.

Päivä oli rankka mutta tunturin näkymät olivat kauniita. Ylhäällä oli tuulista ja se vähän ärsytti, mutta muuten meni hyvin. Hyvä päivä.
-Neea

Perjantai

Heräsimme aikaisin ja söimme puuroa. Puuro oli Amyn mielestä hyvää, mutta minun mielestä paras ruoka koko leirillä.

Sen jälkeen lähdimme kiipeämään tunturiin ja siellä otimme ryhmäkuvia. Jotkut eivät halunneet kiivetä tunturille, joten he menivät tasamaan kautta.

Tapasimme heidät jotka eivät olleet kiivenneet tunturiin risteyksessä. Lepäsimme siellä hetken ja sitten jatkoimme matkaa. Sitten pysähdyimme joen luo ja söimme nuudeleita. Nuudelit olivat 5/5, sille ne ovat hyviä, mutta ei kovin terveellisiä. Sen jälkeen otimme ryhmäkuvan sillalla ja kävelimme bussiin joka toi meidät Luosuun.

Luosussa pystytimme teltat kuivumaan, ja ripustimme makuupussit tuulettumaan. Sitten otin rinkasta Luosutavarat Luosulaukkuun, ja Luosulaukusta tavarat joita en enää tarvitse rinkkaan. Sitten tiskasin trangian. Sen jälkeen odottelin muita ja juttelin Adelman kanssa. Sen jälkeen menimme syömään makaroonia ja jauhelihaa ja Amy makaroonilaatikkoa. Ruoka oli erittäin hyvää! Kiitokset kokeille! Sitten tytöt menivät saunaan ja aloin kirjoittamaan tätä päiväkirjaa.

Päivä oli mukava. Kiipeily Kukastunturille oli hiukan uuvuttavaa, mutta se oli sen arvoista. Näkymät olivat erittäin nätit mutta tunturin päällä tuuli paljon, ei silti kyllä ollut kylmä.
Hyvä päivä oli.
-Neea



Polaripäivät - ruokapäiväkirja


1. päivä, tiistai 12.6.2018

Päivällinen oli Porokämpällä vaeltamisen jälkeen, joten se maistui tyhjään mahaan hyvältä. Tonnikalapastalle annamme *****
Iltapalalla oli tonnikalaleipää ja vaahtokarkkia: *****

2. päivä, keskiviikko 13.6.2018

Aamupalaksi oli pussipuuroa: *****
Lounaan söimme Aakenustunturin Pallilaella. Se oli nuudelia ja kanakeittoa: *****
Päivällinen oli jauhelihaa ja perunamuusia, siihen lisäsimme vielä ketsuppia: *****
Ja lopuksi iltapalaksi oli tortillaa, johon erilaisia kastikkeita: *****

3. päivä, torstai 14.6.2018

Aamupalalla oli kiisseliä ja mysliä. Vaihtelu virkisti: *****
Lounas koostui tomaattikeitosta ja rakettispagetista: *****
Päivällinen oli risottoa. Siihen lisättiin jauhelihaa ja hemapaa: *****
Ja iltapalalla oli lettuja. Letut eivät onnistuneet kaikilla trangioilla kovin hyvin, vaan niistä tuli sosetta: *****

4. päivä, perjantai 15.6.2018

Aamupalalla oli taas pussipuuroa ja joillakin kaakaota. Sateisen yön jälkeen lämmin ruoka maistui hyvin: *****
Lounas syötiin jo Karilassa. Se oli Mama-nuudelia a la ketchup. Mausteiden kera nuudeli oli erinomaista:  *****

-Lumi


12. toukokuuta 2018

Helppoa vaellusruokaa


Aikuispartion kokous 22.4.2018

Aikuispartion Norppien kolmas ja samalla kevään viimeinen kokoontumiskerta pidettiin huhtikuun toiseksi viimeisenä lauantaina Kalevan kirkolla sali kasissa. Paikalla oli kertynyt innokkaita kasuja ja karhuja oppimaan mitä kannattaa valita vaellusruoaksi ja mitä ruoka-aineita on mahdollista kuivata vaellukselle.

Ennen koulutusosiota meillä oli leikkimielinen kisa korkean sillan rakentamisesta spagetista, maalarinteipistä ja vaahtomakeisesta. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: kasut ja karhut. Aikaa tehtävän suorittamiseen oli parikymmentä minuuttia. Maalarinteippipalojen avulla saimme spagetit kasattua ja rakennettua kohtuullisen korkean tornin. Karhut onnistuivat kuitenkin tekemään noin 14 senttiä korkeamman rakennelman, joten he korjasivat voiton.

Huolehdi energiantarpeesta

Annu kertoi aluksi meille energiatarpeesta ja siitä, että vaelluksella on pidettävä huoli syömisestä.

– Aina pitää syödä, kun siihen on mahdollisuus, päivällä kevyesti ja illalla tukevasti, hän vielä muistutti.

Annu oli myös kerännyt havainnollistavia kuvia siitä miten paljon yhtä ruoka-ainetta tarvitaan, jotta 200 kcal tulee täyteen. Kevyitä, kuten esimerkiksi paprikaa, voi laittaa lautasella paljon, ennen kuin riittävä kcal tulee täyteen.

Annu esitteli myös hyviä oppaita, joista voi etsiä tietoa, kuten esimerkiksi Partio-lehden 1/2018, Raija Hentmanin kirjan: Herkutellen luonnossa. Lisäksi hän tarjosi meille Vaasan ruispaloja, jotka hän oli paistanut sudariretkellä 225-asteissa uunissa. Herkkupalat oli käsitelty valkosipulivoilla.

Vaellusruokien lisäksi vaellukselle kannattaa ottaa välipaloja. Kaupoista löytyy hyvin laaja valikoima erilaisia patukoita, joista osa on hyvinkin kalliita. Välipaloja voi myös tehdä itse. Annu antoi meille myös maistettavaksi palleroita, jotka oli tehty jauhetuista manteleista, pähkinöistä, taatelista ja hunajasta. Ne olivat kyllä todella herkullisia naposteltavia. Annu vielä totesi, että ruoassa tulisi olla riittävästi hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia.


Kuivamuonaa matkaan

Jarkko puolestaan kertoi millaisia vaellusruokia hän on käyttänyt vaelluksilla. Useimmiten hän on ollut vaelluksella porukalla, jolloin jokainen on tuonut omat aamupalat mukanaan, mutta lounas ja päivällinen on valmistettu yhdessä. Aterioista lounaat ovat olleet kevyempiä, yleensä keittoja, kun taas päivälliset vähän tukevampia. Aterioita varten proteiinin lähteet on etukäteen kuivattu, kuten jauheliha ja kana, samoin vihannekset.

– Kanaa voi kuivata vaellusta varten esimerkiksi keittämällä sen ensin kuivaksi ja tämän jälkeen se revitään palasiksi ja laitetaan uunin kuivumaan miedolla lämmöllä, Jarkko kertoo. 

Jauhelihaksi hän suosittelee käytettäväksi vähärasvaista lihaa, joka ensin paistetaan ja tämän jälkeen se ripotellaan ensin esimerkiksi talouspaperin päälle.

– Kun ylimääräiset rasvat ovat valuneet pois, voidaan liha kuivata uunissa miedolla lämmöllä, Jarkko opastaa.

Jarkko totesi, että kaupasta saa useimmiten ostettua valmiiksi kuivattuja raaka-aineita, kuten sipulia, herneitä ja maissia.

–Aamupalalla laitetaan lounaan kuivaruoka turpoamaan esimerkiksi minigrip-pussiin ja lounaalla puolestaan päivällisen, Jarkko opasti, lisäksi vaellukselle on hyvä varata mukaan vararuokaa.

Ruoan valmistukseen Jarkko kertoi vaellusryhmän yleensä käyttäneen trangiaa, mutta joskus he ovat valmistaneet ruokaa myös risukeittimillä ja valmiilla nuotiopaikoilla.

– Kolmen hengen vaellusryhmä saattaa pärjätä hyvin yhdellä trangialla ja kuuden hengen ryhmä tarvitsee jo kaksi trangiaa, hän toteaa. Jarkko myös painotti, että vaelluksella tulee myös huolehtia myös nesteytyksestä ja suolan saannista.

– Vettä voi joutua juomaan kuumana päivänä peräti viisi litraa, hän opeastaa. Lapissa onneksi vettä voi huoletta juoda puroista, hän vielä lisää.



Virpi "Iiri" Väyrynen



















9. huhtikuuta 2018

Ryhmäesittely

Kuukkelit


Olemme aktiivisen epäaktiivinen samoajavartio ja lippukuntamme ainoa. Vartioon kuuluu kolme samoajaa, jotka kaikki ovat myös tarpojavartioiden johtajia. Vartion kuuluu myös yksi vaeltaja, joka esittää niin sanotun johtajan roolia vartiossamme. Suurin osa meistä on harrastanut partiota melkein koko elämänsä ajan ja intoa riittää vielä. Kokouksia pääsääntöisesti pidämme tiistaisin ennen tarpojakokouksen alkua. Ruoka on keskeinen osa meidän kokouksia ja tykkäämme keskustella joka päiväisistä elämäämme ja yhteiskuntaamme liittyvistä kriittisistä aiheista. Toisin sanoen ratkomme lukioelämän ongelmia ja kevennämme läksyjen tuomaa taakkaa.

- Kuukkelit