Sunnuntaina 16.9.2018 puoli kolmen aikaan Kasukka-aikuispartiolaisia kokoontui kirkolle lähtemään Saarijärvelle perehtymään kalastuksen saloihin. Mukaan oli uskaltautunut kolme Karhua ja neljä Kasua.
Kouluttajina toimivat Heikki ”Hessu” Viitanen ja Visa Saaristo. Alkuun Hessu piti pienen luennon kalastustavoista ja -luvista sekä kalojen sallituista pyyntimitoista. -Tiesitkö, että jos kala on ns. alamittainen, se pitää heti päästää takaisin veteen, vaikka se olisi vahingoittunut tai kuollut? Näillä mitoilla ja muilla rajoituksilla kalat saavat suojaa ja näin varmistetaan kalojen luontainen lisääntyminen.
Sitten pääsimme kokeilemaan perhokalastusta. Kokeilimme kuivalla maalla ja ilman perhoa, miten siimansaa lentämään. Joku rohkea kalastusluvan haltija pääsi jatkamaan veden äärellä. Myös virvelin heittoa oli mahdollisuus kokeilla. Toisilla oli siitä jo kokemusta ennestään. Koveneva tuuli teki heittämisestä haasteellista, mutta siimat eivät sotkeutuneet toisiinsa. Vain kerran siima tarttui mäntyyn.
Onneksi Hessu sai kiinni uistimesta, katkaisi siiman ja kiinnitti uistimen uudelleen. Katkaistu siiman pätkä jäi ikävästi männyn oksaan. Kalastus kuitenkin jatkui. Osa Norpat-porukasta oli siirtynyt mato-onkiin. Kova tuuli työnsi kohot koukkuineen kohti rantaa, jotenhelppoa onkiminen ei ollut.
Innokkaampien jatkaessa kalastusta eri välineillä, nälkäisemmät ryhtyivät nuotion sytyttämispuuhiin. Otimme eväät esille ja nautimme nuotiokahvit ja -teet.
Saarijärven kalat eivät olleet syöntituulella eikä saalista tullut. Vain porukan kokenein kalamies Hessu saiyhden ahvenen. Sen avulla perehdyimme kalan perkaukseen ja nylkemiseen. Lopuksi ahven sai kypsyä nuotiokivellä. Suolaripaus pintaan ja sitten sai maistaa pienen ruotoisen ahvenmurusen. Hyvää oli! Lopuksi saimme vielä muistoksi valita uudet hienot uistimet ”retkimerkiksi”.
Teksti: Merja
Kuvat: Minna ja Iiri
