4. toukokuuta 2016

Roihuilua sudenpenturetkellä

15.-17.4.2016, AVP

Sudenpennut suorittavat jälkiä ahkerasti koko kevään, joten pohdittiin johtajien kesken, milloin oikein ehditään suorittaa Roihu-vuoden aktiviteetit. Onneksi muistettiin, että onhan meillä kevätretki Aitolahden vanhaan pappilaan 15.-17.4! Retkellä päätettiin lopulta suorittaa Nuotiojälki, osa Minä uskon -jälkeä sekä kaikki Roihu-vuoden sudenpentuaktiviteetit.

Roihu-fiiliksissä tuoreet voimariipukset kaulassa.
Kun perjantaina illansuussa saavuttiin pappilaan, tehtiin heti nuotio, jotta päästiin olemaan oman onnemme seppiä. Kaiverrettiin perunaan kolo ja tökättiin siihen tulitikku ripustusnarun reikää varten. Sitten alettiin valaa voimariipusta tinasta, joka suli kuumassa nuotiossa yhdessä hujauksessa. Riipukset onnistuivat kaikilta hienosti. Seppomme Paula oli myös suunnitellut retkimerkin Roihun hengessä. Sekin oli onneksi niin helppo tehdä, että minäkin osasin. Voi sitä onnistumisen tunnetta!

Lauantaiaamu valkeni kauniina ja se osoittautuikin kevään hienoimmaksi päiväksi. Olimme lähes koko päivän ulkona, ja nuotio savusi taas monta tuntia. Herkuteltiin köyhillä ritareilla, suklaabanaaneilla ja S’Mores-kekseillä paahdettujen vaahtokarkkien kera. Siinä sivussa polteltiin eri kangaslaatuja ja puulajeja sekä vertailtiin sytykkeitä. Kaikki uskalsivat jo raapaista tulitikunkin.

Herkuttelua jatkettiin lounaan jälkeen smoothien muodossa. Samalla pohdittiin, mistä partio koostuu. Eri raaka-aineet kuvastivat eri asioita sudareille. Jollekin mansikka oli sitä parasta ja toiselle se taas merkitsi koti-ikävää – oma maahan on perinteisesti mansikka. Syvällistäkin pohdintaa kuultiin.

Sudarit tutustuivat puulajeihin.
Viimeistään lauantaina tulivat puut kaikille tutuiksi. Sirpan ja Pirkon laminoimiin eri puulajien kuviin perehdyttiin ensin sisällä ja sitten lähdettiin ulos oikeita puita haeskelemaan. Ryhmän tehtävänä oli mennä tietyn puulajin luokse ja ottaa kameralla kuva, jossa näkyy puun lisäksi akelan ohjeen mukaan esim. neljä jalkaa tai koko ryhmä.

Minna oli jo talvella tehnyt tyttöjen kanssa Unelmista logoksi -aktiviteetin. Siinä lauman tärkeät asiat koottiin yhteen Roihun logon muotoon ja liimattiin värikkäälle taustakartongille. Minna saapui myös tällä kertaa päivällisen jälkeen paikalle ja kertoi tytöille erilaisista luonnonkatastrofeista. Teeman hengessä alettiin ryhmissä väsäämään itse tulivuoria. Kaikki saivat aikaiseksi värikkäitä ”laavapurkauksia”. Minnan suunnittelema iltaohjelma vedettiin vielä illan päätteeksi perinteisin menoin.

Sunnuntaina pelattiin Sirpan johdolla tunnealiasta, jonka avulla pohdittiin esimerkiksi, mistä tietää, että joku on vihainen tai surullinen. Pelissä esitettiin paperilapuille merkittyjä tunteita ja muiden piti tunnistaa, mistä tunteesta on kysymys. Myöhemmin Ida leikitti vielä tyttöjä ulkona, vaikka sade jo ropisikin niskaan. Märkä Suomenlippu laskettiin tangosta klo 13 ja kotimatka alkoi.

Viikonloppu oli antoisa. Saldona oli kolme irronnutta hammasta ja voitettu koti-ikävä. Aitolahden vanhassa pappilassa oli kivaa niin kuin aina!

- Annu
Kuvat: Pirkko Tuutti