Varoitus: Tämä juttu on fiktiivinen kertomus Rusakot-samoajavartion Ainon ja Iidan osallistumisesta Hämeen Partiopiirin järjestämälle Tulikettu-vaelluskurssille Evolla 25.-27.9. Kertomus perustuu Ainon ja Iidan kurssilta lähettämiin SnapChat-viesteihin ja kirjoittajien omaan mielikuvitukseen. Kirjoittajat eivät ota mitään vastuuta kertomuksen sisällöstä. Jos haluat kuulla mitä kurssilla ihan oikeasti tapahtui, kannattaa kysyä suoraan Ainolta ja Iidalta.
Perjantai 25.9.
Oli syksyinen syyskuinen perjantain alkuilta. Aino ja Iida istuivat autossa matkalla kohti Evoa. Vielä tässä vaiheessa heitä hymyilytti ja tunnelma oli korkealla. Tulossa oli unohtumaton viikonloppu vaelluksen merkeissä. Sääennuste tosin lupasi varsin sateista viikonloppua mutta se ei tunnelmaa vielä tässä vaiheessa haitannut…
Perillä Evolla vaelluskurssilaiset ryhmäytyivät vaellusvartioihin. Ainon ja Iidan vaellusvartioon kuului heidän lisäkseen kaksi muuta jäsentä toisesta lippukunnasta. Pian vartio pääsikin matkaan kohti yöpymispaikkaa, jonka oli etukäteen itselleen valinnut. Ikävä kyllä innokkaat kurssilaisemme unohtivat kartan ja kompassin taskuun ja kävelivät kilometrin verran väärään suuntaan. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja pian vartio olikin jo perillä.
Telttojen pystytyksen jälkeen huomattiin että ohjelmassa olisi myös yösuunnistusta. Reittiin kuului kolme rastia, joiden paikat oli annettu koordinaatteina. Suunnistuksessa hyödynnettiin Maastokartta-sovellusta. Rastit olivat Pitkänniemenjärven ja Peikkovuoren välisellä alueella. Harmi kyllä alue oli TODELLA kaukana yöpymispaikasta. Loppuilta - ja myös alkuyö - kului siis pimeässä tietä pitkin kävellessä. Vasta puolen yön jälkeen vartio oli takaisin yöpymispaikalla ja pääsi vihdoin nukkumaan.
Lauantai 26.9.
Aamulla kello 6 kurssilaiset heräsivät sateen ropinaan. Yöunet olivat jääneet lyhyiksi ja kaikkia väsytti. Eilisen kävelykilometrit painoivat kovasti, sillä ne olivat triplaantuneet suunnitelmasta. Mutta ei auttanut jäädä lorvimaan vaan piti nousta ylös, keittää aamupuuro, syödä, purkaa teltta, pakata rinkka ja lähteä matkaan jo ennen kello 8:aa. Aamun pitkästä kävelystä heille jäi mieleen vain huonot vitsit, kipeät jalat ja kylmänä ja vuolaana virtaavan vesistön ylitys kainaloita myöten kahlaamalla.
Matkan varrella valmistettiin lounas risukeittimellä. Jälkkäriksi syötiin kourakaupalla karkkia. Namimaiskis! Lounaan jälkeen matkalla saatiin ihastella lisää suomalaista sateisen märkää metsää. Kello 14 aikoihin vaeltajat pääsivät perille Rahtijärvelle, joka oli toisen yön yöpymispaikka.
Iltapäivän ohjelmassa oli monenlaisten erätaitojen opettelua, muun muassa riistan käsittelyä, kalastusta, myrkkysienien tunnistusta ja havulaavun rakentamista vesisateessa.
Illalla tehtiin ruokaa nuotiolla ja laulettiin nuotiolauluja. Sääennuste piti vieläkin paikkansa. Vettä satoi, ruoka kypsyi ja laulut raikui Evolla.
Sunnuntai 27.9.
Viimeisenä kurssiaamuna kurssilaiset heräsivät tosi myöhään. Aamupalan jälkeen maisteltiinkin jo pian lounasta. Päivän ohjelmassa oli lähinnä omien tavaroiden pakkausta, väsyneiden jalkojen lepuuttamista ja joogaamista kiven nokassa. Karkkia olisi syöty jos sitä olisi ollut tarjolla. Puolen päivän maissa sade väistyi ja aurinko paistoi ensimmäisen kerran koko viikonloppuna.
Päivän kohokohta oli Ainon allergia ja kivunsietokyvyn testaus, kun ampiainen pisti takareiteen. Tämä oli vallan positiivinen testitulos siksi, että piston jälkeen taas muisti, että ampiaisen pistosta on turha pelätä, jos ei ole pistolle allerginen.
Kotimatkalle Aino ja Iida saivat kyydin eräältä kurssin kouluttajalta ja pääsivät paluumatkalle vasta, kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Mutta tämä ei heitä haitannut, saivathan he näin nauttia Evon tunnelmasta koko rahalla. Odotellessa maistui ERITTÄIN kovalla vaivalla rinkasta kaivettu Twix-patukka. Joka maistui erittäin maukkaalta mausteettoman soijamakaronin jälkeen.
Takaisin Kalevan kirkolla Aino ja Iida olivat vasta kello 16 jälkeen. Sitten oli ohjelmassa kaluston huoltoa: trangian tiskaus, teltan putsaus ja kaiken kaluston laittaminen kuivumaan. Ja kuivattavaa todellakin riitti, ihan ensiapulaukussa olleista laastareista asti.
Oppeja ja muistettavaa vastaisuuden varalle:
- hyvät
vaelluskengät jalkaan
- karkit
ja ruoat omaan rinkkaan
- kaikki,
mikä ei tapa, karaisee
- ei
kannata uskoa kaikkea mitä lukee
Teksti: Inkku & Minna
