Vihreän nahkaliljan valloitus

Palataan hetkeksi vuorokauteen suunnilleen vuosi sitten, jolloin vaeltajamme osallistuivat Hämeen Partiopiirin järjestämään nahkaliljasessioon ja valloittivat vihreän nahkaliljan armottomalla sitkeydellä.

Nahkaliljat ovat vaellusmerkkejä, jotka suoritetaan joko kävellen tai hiihtäen. Nahkaliljan voi suorittaa kolmella eri tasolla. Vihreässä nahkaliljassa kuljetaan 40 km:n matka kävellen (tai 60 km:n matka hiihtäen) korkeintaan 24 tunnissa ja päivävarusteet kuljetetaan mukana koko matkan ajan repussa, joka painaa vähintään 8 kg. Punaisessa nahkaliljassa matkaa taitetaan jo 50 km (tai 70 km hiihtäen) ja harmaassa nahkaliljassa 60 km (tai 80 km hiihtäen) samassa ajassa. Päästäkseen yrittämään vaativampaa tasoa pitää alemman tasoinen nahkalilja olla jo talsittu. Merkiksi nahkaliljan suorittamisesta saa partiovyöhönsä nahkaisen ranskanliljan.

Tällä kertaa reitti kulki Pajaniemestä Birgitan polun kautta Sääksjärvelle ja edelleen Lempäälän keskustaan, ennen kuin aamuyön tunteina polku johdatti tytöt takaisin Pajaniemeen. Nahkaliljaa ikinä suorittamattoman on vaikea kuvitella tyttöjen fiiliksiä tuon lopulta 45 km:iin venyneen matkan aikana, mutta niistä tytöt voivat onneksi kertoa itse lisää...

- Heidi

Video: Aada Ala-Tala ja Tuulia Laakso

Kasukka-seikkailijaretki ”Rastilta rastille”

Kangasalla 22.-24.4.2016

Perjantain iltapalaksi valmistimme hotdogeja.

Lähdimme perjantaina kirkolta vanhempien kyydeillä. Kirkolla pakkasimme ensin yhteisiä tavaroita rinkkoihimme. Kun olimme Säynäjärven risteyksen pienellä parkkipaikalla, lähdimme kävelemään polkua pitkin. Menimme Kaarinan sillan yli ja kävelimme pikku tietä pitkin. Sen jälkeen menimme polulle ja sitä pitkin kävelimme noin kaksi kilometriä. Löysimme sampomme laavulta, ja hän näytti, mihin meidän piti pystyttää laavut. Rupesimme tekemään kiiloja. Sen jälkeen etsimme keppejä laavun pystytystä varten. Kun se oli tehty, laitoimme makuupussit ja -alustat paikoilleen ja menimme Norojärven laavulle tekemään iltapalaa. Meidän piti sytyttää nuotio. Iltapalaksi syötiin hot dog -sämpylöitä nakeilla ja erilaisilla lisukkeilla. Tämän jälkeen tehtiin iltatoimet ja mentiin nukkumaan.

Lauantaina heräsimme lintujen lauluun. Laitoimme vaatteet päälle. Menimme syömään aamupalaa, siis pussipuuroa, mehua ja leipää. Sen jälkeen purimme laavut ja merkitsimme karttoihin rastit tulevaa suunnistusta varten. Hermoa raastava retki alkoi. Suunnistimme pareina rastilta rastille, joilla oli erilaisia tehtäviä. Ensimmäisenä mentiin Joutsenenpesälle, jolla oli ruokarasti. Tehtiin kaikenlaista karttaan ja anafylaksiaan liittyvää. Ruuaksi oli nakkikeittoa, ja se piti tehdä trangialla. Sitten jatkoimme matkaa kohti Saapasjärveä, jolla tehtiin askelparimittaus tiellä ja metsässä. Tämän jälkeen otettiin suunta kohti seuraavaa rastia. Kalliojärvellä harjoiteltiin suunnan ja kiintopisteen ottamista, minkä jälkeen lähdettiin Saarijärven eteläpuolen parkkipaikalle. Tälläkin rastilla oli suunnistusjuttuja, ihme kyllä. Meidän piti harjoitella muuntamaan eri mittakaavoissa oleviin karttoihin merkitty matka matkaksi maastossa.

Kun saavuimme Saarijärvelle, meillä oli EA-tehtävä. Siinä piti hoitaa kädessä oleva haava. Sen jälkeen pystytimme laavut ja menimme syömään päivällistä. Ruoaksi oli italianpataa, jonka teimme trangialla. Se oli hyvää! Illalla suunnistimme ja haimme rasteja Saarijärven lähistöltä. Meidän piti palata takaisin laavuille klo 21:30. Paistoimme lettuja, ja sai ottaa leipää ja kuumaa mehua. Iltapalan jälkeen menimme käymään vessassa ja pesimme hampaat. Sitten sai mennä nukkumaan makuupussiin. 

Päivällisen jälkeen paistoimme vaahtokarkkeja jälkiruoaksi.

Sunnuntaiaamuna heräsimme kosteissa laavuissa ja valuimme Saarijärven nuotiopaikalle. Siellä söimme aamupalan eli pussipuuroa ja leipää kuumalla mehulla kurkusta alas huuhdottuna. Aamupalan jälkeen aloimme hitaalla tahdilla tyhjentää ja purkaa laavuja. Sen jälkeen harjoittelimme karttamerkkejä Aliaksen, Pictionaryn ja erityisen leikin avulla. Leikissä piirrettiin kaverin selkään sormella jokin karttamerkki ja viesti kulki sillä tavalla eteenpäin, kunnes viimeinen piirsi sen paperille. Sen jälkeen katsoimme pareittain kartasta jonkin kohdan ja teimme siitä pienoismallin vaikkapa havunneulasista, kepeistä ja järvestä kannetusta vedestä. Jotkut käyttivät myös lehtiä ja mustikan varpuja. Tämän jälkeen harjoittelimme aihetta nimeltä rastinmääritteet, jotka ovat yksityiskohtaista määritystä rastille. Rastinmääritteessä voidaan esimerkiksi mainita, että rasti on lähellä kiveä ja millä puolen kiveä rasti on, tai millä rakennuksen kulmalla rasti on. Sitten haimme yhdeksän rastia rastinmääritteiden avulla. Sen jälkeen söimme lounaan, joka oli makaronia ja tonnikalakastiketta, nam! Lounaan jälkeen oli vielä ilmansuuntasuunnistusta. Lopuksi saimme karkkia ja suunnistustaitomerkit jaettiin kaikille. Sitten lähdettiin kotiin!

Retken lopuksi kaikille jaettiin suunnistustaitomerkit.

- Adelma, Amy ja Lumi

Kuvat: Minna Pihlajamäki

Partiofaktaa partioviikolla - Partioviikon tapahtuma

Partioviikolla Kasukka-partiolaiset eli Kalevan Suuntatytöt ja Kalevan Karhut  järjestivät toiminnallisen rastiradan Kalevan kirkon ympäristössä. Sama ohjelma toteutettiin kolmena iltana kaikille lippukuntien toimintaryhmille. Tapahtumassa oli kahdeksan rastia ulkona ja kaksi sisällä. Rastiradan jälkeen kirkolla oli Mehukestit-rasti eli Karhujen äitikerhon tarjoilemana pullaa, mokkaruutuja ja mehua. Herkuttelun ohessa pelasimme Partio-aliasta.

Sudenpennut tutustumassa Kasu-symboliikkaan.

Alla on selvitetty tarkemmin, mitä partioviikon tapahtumassa oikein tehtiin. Rastiradan rastit sai kiertää vapaavalintaisessa järjestyksessä.

Lippukuntatietous

Eri ikäkausille, sekä Karhuille ja Kasuille erikseen, oli tehty eritasoisia kysymyksiä lippukunnistamme. Sudenpennuille ja seikkailijoille oli lisäksi apuna vihjelappu, josta pystyi valitsemaan/arvaamaan oikean vastauksen. Karhuille vaikeaksi osoittautui lippukunnan perustamisvuosi, vaikka tänä vuonna on 60-vuotisjuhlavuosi. Kasuista osa hoksasi luntata paidan hihamerkistä oikean vuoden. Kasuja masensi, kun kävi ilmi, että Karhujen jäsenmäärä on korkeampi kuin Kasujen, yhyy.  Moni ryhmä tiesi myös, että taustayhteisömme on Tuomiokirkkoseurakunta, vaikka asia melko tuore onkin. Tytöillä lipsahti tuo meidän leiripaikan nimi Saarijärveksi, mikä on toki ymmärrettävää, koska siellä enemmän olemme olleet. Lippukunnanjohtajat olivat melko kivasti hallussa kaikilla ryhmillä, vaikka Karhujen lippukunnanjohtaja on aika uusi pestissään.

Partiohistoria

Rastilla vastattiin kysymyksiin, joiden oikeista vastauksista jokainen kokosi tornin erivärisistä lego-palikoista. Jotkut kysymykset olivat helppoa peruskauraa, mutta jotkut olivat melko haastavia. Opittiin ja kerrattiin esimerkiksi se, että partion perusti englantilainen B-P vuonna 1907 ja että sudenpennut olivat ennen vanhaan kolkkapoikia ja tonttuja.

Partiomarssi

Rastilla luettiin ensin faktaa partiomarssista. Sen jälkeen ryhmät pääsivät viestinä laittamaan säkeistöt, sanoittajat ja säveltäjän oikeaan järjestykseen niin tyttöjen, poikien kuin yhteiseen marssiin. Taustamusiikkina soitettiin partiomarssia non-stoppina. Muutama ryhmä intoutui jopa laulamaan mukana.

Huudot

Partiohuudot-rastilla ryhmien piti järjestää Kalevan Karhujen ja Kalevan Suuntatyttöjen huutojen sanat oikeaan järjestykseen:

”Karhukatras Kalevan,

partiota harrastaa,

tuntee metsät murtomaat,

Saarijärven salomaat!”

”Suuntatytöt suunnistaa,

määränpäähän korkeaan.

Laulut raikkaat aina soi,

Suuntatytöt partioi!”

Oman lippukunnan huudot olivat hyvin hallussa, mutta sisaruslippukunnan huudot tuottivat joillekin päänvaivaa. Kun huudot oli opeteltu, jokainen ryhmä sai testata desibelimittarilla, kuinka kovaa huudon pystyi huutamaan - ja kyllä ääntä lähti kaikista. Nyt jokainen on valmiina paraatissa huutamaan omaa huutoaan ja kovaa!

Symboliikka

Rastilla oli kuvat lippukuntien lipuista, huivimerkistä, huivista ja hihamerkeistä. Puhekuplatekstit piti laittaa oikeille paikoilleen. Tehtävässä opimme lippukunnan tunnusten selityksiä ja symboliikkaa sekä milloin liput on vihitty käyttöön ja kuka ne on suunnitellut.

Pyhän Yrjön tarina

Rastihenkilö luki muokatun tarinan Pyhästä Yrjöstä. Tarinan aikana piti tehdä määritetyt asiat tiettyjen sanojen kohdalla. Esimerkiksi kun mainittiin sana lohikäärme, piti päästää kaamea karjaisu ja kohottaa kädet hyökkäykseen, kun taas sanan neito kohdalla huokaistiin ”Ooh!” ja vietiin käsi dramaattisesti otsalle.

Lohikäärmeen ruoka

Kaikki pääsivät ampumaan jumppakuminauhalla kumilampaita lohikäärmeelle ruoaksi. Jokainen sai kolme yritystä ampua ritsalla. Välillä lampaat lensivät myös taaksepäin.

Pyhän Yrjön taikasaappaat

Ryhmätehtävässä piti selviytyä joen yli käyttämällä taikasaappaita. Jokainen ryhmän jäsen sai käyttää kumpaakin jalkaansa vain kerran joen ylittämiseen, ja taikasaappaat piti palauttaa aina takaisin joen toiselle puolelle.

Yhteisvastuu

Yhteisvastuukeräyksen päättyessä partioviikon päätteeksi kertasimme vielä tietokilpailun muodossa, mistä Yhteisvastuukeräyksessä oli tänä vuonna kyse.

- Annu, Laura, Sirpa, Pirkko ja Minna

Kuva: Minna Pihlajamäki

Roihuilua sudenpenturetkellä

15.-17.4.2016, AVP

Sudenpennut suorittavat jälkiä ahkerasti koko kevään, joten pohdittiin johtajien kesken, milloin oikein ehditään suorittaa Roihu-vuoden aktiviteetit. Onneksi muistettiin, että onhan meillä kevätretki Aitolahden vanhaan pappilaan 15.-17.4! Retkellä päätettiin lopulta suorittaa Nuotiojälki, osa Minä uskon -jälkeä sekä kaikki Roihu-vuoden sudenpentuaktiviteetit.

Roihu-fiiliksissä tuoreet voimariipukset kaulassa.

Kun perjantaina illansuussa saavuttiin pappilaan, tehtiin heti nuotio, jotta päästiin olemaan oman onnemme seppiä. Kaiverrettiin perunaan kolo ja tökättiin siihen tulitikku ripustusnarun reikää varten. Sitten alettiin valaa voimariipusta tinasta, joka suli kuumassa nuotiossa yhdessä hujauksessa. Riipukset onnistuivat kaikilta hienosti. Seppomme Paula oli myös suunnitellut retkimerkin Roihun hengessä. Sekin oli onneksi niin helppo tehdä, että minäkin osasin. Voi sitä onnistumisen tunnetta!

Lauantaiaamu valkeni kauniina ja se osoittautuikin kevään hienoimmaksi päiväksi. Olimme lähes koko päivän ulkona, ja nuotio savusi taas monta tuntia. Herkuteltiin köyhillä ritareilla, suklaabanaaneilla ja S’Mores-kekseillä paahdettujen vaahtokarkkien kera. Siinä sivussa polteltiin eri kangaslaatuja ja puulajeja sekä vertailtiin sytykkeitä. Kaikki uskalsivat jo raapaista tulitikunkin.

Herkuttelua jatkettiin lounaan jälkeen smoothien muodossa. Samalla pohdittiin, mistä partio koostuu. Eri raaka-aineet kuvastivat eri asioita sudareille. Jollekin mansikka oli sitä parasta ja toiselle se taas merkitsi koti-ikävää – oma maahan on perinteisesti mansikka. Syvällistäkin pohdintaa kuultiin.

Sudarit tutustuivat puulajeihin.

Viimeistään lauantaina tulivat puut kaikille tutuiksi. Sirpan ja Pirkon laminoimiin eri puulajien kuviin perehdyttiin ensin sisällä ja sitten lähdettiin ulos oikeita puita haeskelemaan. Ryhmän tehtävänä oli mennä tietyn puulajin luokse ja ottaa kameralla kuva, jossa näkyy puun lisäksi akelan ohjeen mukaan esim. neljä jalkaa tai koko ryhmä.

Minna oli jo talvella tehnyt tyttöjen kanssa Unelmista logoksi -aktiviteetin. Siinä lauman tärkeät asiat koottiin yhteen Roihun logon muotoon ja liimattiin värikkäälle taustakartongille. Minna saapui myös tällä kertaa päivällisen jälkeen paikalle ja kertoi tytöille erilaisista luonnonkatastrofeista. Teeman hengessä alettiin ryhmissä väsäämään itse tulivuoria. Kaikki saivat aikaiseksi värikkäitä ”laavapurkauksia”. Minnan suunnittelema iltaohjelma vedettiin vielä illan päätteeksi perinteisin menoin.

Sunnuntaina pelattiin Sirpan johdolla tunnealiasta, jonka avulla pohdittiin esimerkiksi, mistä tietää, että joku on vihainen tai surullinen. Pelissä esitettiin paperilapuille merkittyjä tunteita ja muiden piti tunnistaa, mistä tunteesta on kysymys. Myöhemmin Ida leikitti vielä tyttöjä ulkona, vaikka sade jo ropisikin niskaan. Märkä Suomenlippu laskettiin tangosta klo 13 ja kotimatka alkoi.

Viikonloppu oli antoisa. Saldona oli kolme irronnutta hammasta ja voitettu koti-ikävä. Aitolahden vanhassa pappilassa oli kivaa niin kuin aina!

- Annu

Kuvat: Pirkko Tuutti

Tampereen Partiolaisten KIDE*-talvileiri

Tampereen Partiolaisten yhteinen talvileiri kokoaa tamperelaiset lippukunnat yhteen säännöllisen epäsäännöllisesti aina neljän vuoden välein. Tämänvuotinen talvileiri järjestettiin Aitolahdella 27.2.-2.3.2016, ja leirin teemana toimivat jääkausiajalle sijoittuvat Ice Age -leffat. Talvierätaitoja leirillä oli kasuista harjoittelemassa kaksi seikkailijaa ja yksi tarpoja. Lisäksi mukana ohjelmaa järjestämässä oli kasujohtajia. Alla seikkailijat kertovat talvisista leirikokemuksistaan.

. . . 

Lauantai 27.2.

Lähdimme bussilla Kalevan kirkolta KIDE*-leiriä kohti. Matkassa kesti noin 30 minuuttia. Kun olimme perillä, purimme tavarat pressujen päälle. Sen jälkeen haimme lapiot ja aloimme kaivaa lunta pois, jotta saisimme teltat paikoilleen. Hetken kuluttua meidät jaettiin telttakuntiin. Meidän telttajengiin kuului yhdeksän tyttöä eri lippukunnista: Anna, Amy, Adelma, Anitra, Susanna, Aino H., Aino N., Veera, Emma ja Ada. Ryhmäjaon jälkeen menimme pystyttämään telttaa. Emme saaneet kamiinaa paikoilleen ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen menimme laittamaan kamiinan paikoilleen. Sen jälkeen meidän piti keksiä ryhmämme leirihuuto, se meni näin:

Orava terhon perään juoksi,

ongelmia siitä tuotti,

maanjäristyksestä tulvaan

TÄÄLTÄ ME TULLAAN!

Laitamme rinkkoja telttaamme, jonka olimme juuri pystyttäneet.

Koska me olimme yliaktiivisia, johtajat keksivät meille kaikenlaista puuhaa. Vihdoin oli Kalevan Suuntatyttöjen järjestämän iltaohjelman vuoro. Ohjelmassa kuljettiin reitti, jossa oli erilaisia lappuja. Matkalla sytytettiin soihtu, saatiin ”vauva”, etsittiin vesimeloneja ja puolustauduttiin sapelihammastiikeriltä. Iltaohjelman jälkeen syötiin, harjattiin hampaat ja mentiin nukkumaan. Sitä ennen päätettiin kipinämikkovuorot.

Kuvassa sapelihammasorava eli Jyrsis ja Dodo-sorsa.

Sunnuntai 28.2.

Herätys oli kello 7:30 ja lipunnosto kello 8:00. Aamupalan jälkeen valmistauduttiin Apostoleiden matkassa -haikille. Ensimmäisellä rastilla kuuntelimme sadun ja piti järjestellä nimet. Toisella rastilla Amyn ja Adelman silmät sidottiin. Anitra ja Ada ohjeistivat Adelmaa ja Amya, kuinka paljon narua piti vetää. Pallon piti päästä Roomaan. Se onnistui! Muutamien rastien jälkeen oli ruokarasti. Siellä oli ruuhkaa, joten jouduimme odottamaan. Tämän jälkeen tehtiin tehtävä ja jatkettiin matkaa.

Haikin jälkeen pääsimme suunnittelemaan seuraavan päivän ohjelmaamme. Tämän jälkeen menimme saunaan lämmittelemään. Illalla katselimme tähtiä taivaalta. Näimme esimerkiksi Otavan ja Kassiopeian. Yö oli kirkas ja näimme jopa Jupiterin.

Teimme ritsan, jolla heittelimme sikoja. Leikimme myös apinalla.

Maanantai 29.2.

Tehtiin aamutoimet ja aloimme tehdä ohjelmaamme. Sai mennä pilkille, tehdä tulta, hiihtää, nikkaroida yövaloa tai kävellä lumikengillä. Olimme tekemässä ensin yövaloa. Sen jälkeen menimme tekemään tulta. Amy meni pilkille ja Adelma meni hiihtämään. Illalla oli Paossa-peli. Meidän täytyi mennä autoon. Amy joutui peräkonttiin ja Adelma keskelle. Olimme hetken matkaa autossa, kun eteemme ilmestyi mies eli ”murhaaja” ja hän ”tappoi” meidän kuskimme. Juoksimme pakoon ja Jenni ohjeisti meidät pakolaisleirille. Tapasimme rajavartijan, joka puhui meille siansaksaa. Hän antoi meille laput, joihin meidän piti kirjoittaa itsestämme tietoja. Kun olimme kirjoittaneet henkilötietomme lomakkeelle, jatkoimme matkaa sisälle AVP:aan. Siellä tapasimme taas siansaksaa puhuvia ihmisiä. Meidät tyrkättiin ovesta ja sitten toisesta pienemmästä ovesta poliisin puheille. Poliisi antoi meille ”koodit”. Kun pääsimme poliisin puhuttelusta pois, näimme taas toisemme. Meidät kutsuttiin maahanmuuttoviranomaisten luo. Kun pakomatkamme oli ohi ja selvisimme turvapaikkaamme, menimme iltapalalle ja iltatouhuihin.

Söimme sämpylän näköistä pullaa.

Tiistai 1.3.

Aamupalan jälkeen menimme jatkamaan yövalon loppuun. Kaikki eivät mahtuneet nikkaroimaan, joten osa teki leirimerkkiä ja osa leikki ulkona. Leirimerkiksi askarreltiin noitarumpu, johon painettiin lumihiutalelogo. Lounaaksi syötiin hiilloksella valmistettuja kasvisnyyttejä ja paistoimme lisukkeeksi makkaraa. Tämän jälkeen napakelkkailtiin. Illalla suoritettiin Ice age -teemainen maastopeli. Siinä piti tehdä tehtäviä ja kerätä Kide-paloja.  Se oli vähän epäselvä, mutta me selvittiin siitäkin.

Keskiviikko 2.3.

Viimeisenä leiripäivänä pakkasimme tavarat ja purimme teltat. Siivosimme sisätiloja ja annoimme palautetta leiristä. Hyvästelimme uudet kaverit ja hyppäsimme bussiin.

Kuvat: Minna Pihlajamäki

- Ade ja Amy

Joutsenten päiväretki "Liikutaan Hop!"

Lauantaina 20.2.2016

Luistelemassa, pujottelimme tötsiä.

Päiväretkelle osallistuivat Adelma, Nea, Vilja, Lumi ja Maija sekä johtajat Laura, Minna ja Ida. Kun kaikki osallistujat olivat saapuneet kirkolle, luimme päiväkirjan ja lähdimme luistelemaan Sorsapuiston kentälle. Ensin harjoittelimme liukumista. Leikimme myös lumimiestä ja harjoittelimme luistelua takaperin. Sitten kokeilimme sirklausta - joiltakin se onnistui ja joiltakin ei niin helposti. Kaikilla oli kuitenkin kivaa. Luistelun jälkeen palasimme kirkolle ja rupesimme kokkaamaan lounaaksi täytettyjä paprikoita ja jälkiruoaksi kolmea erilaista smoothieta. Paprikoihin teimme kahta eri täytettä, jauhelihaa ja couscousia, ja sitten mansikka-, mango-appelsiini- ja vihersmoothieita. Ruoka oli hyvää.

Kokkauksen lomassa maisteltiin terveellisiä smoothieita.

Syömisen jälkeen meillä oli lumikenkäilysuunnistusta. Jokaisella rastilla oli QR-koodi. Kun joku meistä luki koodin puhelimellaan sieltä avautui kuva paikasta, missä oli seuraava rasti. Viimeisellä rastilla oli kaikille suklaata. Kun palasimme sisälle teimme liikuntalupauskortit ja Minna näytti niskahartia-liikkeitä. Sen jälkeen joogasimme. Harjoittelimme ”aurinkotervehdystä” ja ”alaspäin katsovaa koiraa” sekä joogahengitystä. Sitten söimme välipalaksi kuningatarrahkaa, leipää, pähkinöitä ja tummaa suklaata. Päivän päätteeksi lähdimme uimaan Kalevan uimahalliin. Siellä harjoittelimme erilaisia uintityylejä ja sukeltamista. Kaikki meistä uivat 200 metriä.

Lumikenkäilemässä, löysimme toisen rastin.

Kuvat: Minna Pihlajamäki

- Maija, Lumi ja Vilja

Yhteisvastuussa

Yhteisvastuukeräys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, jonka tuotoilla autetaan hädänalaisia ihmisiä syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Kerätyistä varoista 60% menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja kriisiapuun ulkomaille, kun taas yhteensä 40% varoista käytetään hädänalaisten auttamiseen Suomessa. Vuoden 2016 teemana on syrjäytymisen torjuminen Suomessa ja Ugandassa. Niinpä Yhteisvastuukeräyksen kotimaankohteeksi on valittu partio. 

Kun syrjäytyneiltä nuorilta on kysytty keskeisimpiä syrjäytymisen syitä, monet ovat nimenneet tärkeimmäksi syyksi kaverien puutteen. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on Suomessa paljon, sillä tuoreimman nuorisobarometrin mukaan joka kolmas suomalainen nuori kokee itsensä joskus yksinäiseksi. Harrastaminen on yksi parhaista keinoista torjua yksinäisyyttä ja päästä osaksi ympäröiviä yhteisöjä. Erityisesti partio on hyvä harrastus syrjäytymisvaarassa olevalle lapselle tai nuorelle, sillä partiossa opitaan taitoja, tietoja, asenteita ja arvoja, jotka auttavat elämään hyvää ja täysipainoista elämää. Useilla syrjäytyneillä nuorilla harrastamisen suurimpana esteenä on kuitenkin rahapula.  Niinpä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria etsitään ja ohjataan partiotoiminnan pariin muun muassa tukemalla vähävaraisten perheiden lasten partioharrastusta.

Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla luodaan sata uutta tapaa harrastaa partiota. Piiritasolla järjestettävillä sadalla hankkeella pyritään kehittämään uusia toimintamuotoja vaikeastitavoitettavien lasten ja nuorten saamiseksi mukaan toimintaan. Erityisesti varoja kohdennetaan jonkinlaista erityisapua tarvitseville tai vähävaraisille lapsille ja nuorille sekä maahanmuuttajille. Käytännössä varoilla voidaan hankkia retkivarusteita, kustantaa syrjäytymisuhassa olevan nuoren osallistuminen tapahtumaan tai perustaa uusia ryhmiä sisupartiolaisille tai esimerkiksi somalitaustaisille tytöille.

Tänä vuonna Yhteisvastuu tukee myös nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa Ugandassa osallistumalla ammattikoulun rakentamiseen Rwamwanjan pakolaisleirille Länsi-Ugandassa. Ammattikoulu on tarkoitettu kaikkein huonoimmassa asemassa oleville pakolais- ja ugandalaisnuorille. Koulussa opiskellaan käytännönläheisesti mekaniikan lisäksi rakennus-, hotelli- ja maatalousalaa.

. . .

Yhteisvastuukeräys polkaistiin käyntiin 7.2. Kuopion Tuomiokirkossa keräyksen avausmessulla. Pitkin kevättä partiolaiset osallistuvat keräykseen järjestämällä Yhteisvastuu-tempauksia ympäri Suomen.

Kalevalaiset lippukunnat järjestivät Yhteisvastuu-lipaskeräyksen lauantaina 13.2. Kalevan Prismalla. Päivän aikana keräykseen osallistui 14 Kasua ja 9 Karhua. Tunnin mittaisten vuorojen aikana suloiset tyttömme saivat ohikulkijoiden kukkaronnyörit heltymään ja päivän päätteksi keräyslippaat olivatkin jo melkoisen painavat. Tytöistä oli hauskaa kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen ja sudarit intoutuivat tekemään päivän aikana oikean keräysräpin! Yhteisvastuu-teema näkyy ryhmien kokouksissa vielä kevään aikana, kun keräykseen osallistuneet suorittavat Yhteisvastuu-merkin loppuun.  

Sudareita innokkaina lipaskerääjinä.

Lähteet: 

yhteisvastuu.fi 

partio.fi/yhteisvastuu

hp.partio.fi/ajankohtaista/partio-torjuu-nuorten-syrjaytymista

Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015.

Kuva: Annu Lehtonen

- Heidi

Roihu-vuosi on nyt täällä!

Vuoden 2016 vaihteessa käynnistyi todellinen partiovuosi, joka huipentuu kesällä järjestettävään 7. Finnjamboree Roihuun. Roihu näkyy Kalevan Suuntatytöissä jo tulevana keväänä, kun osallistumme ennen leiriä ikäkausittain järjestettäviin kipinöihin. Kevään aikana Kasut valmistautuvat leiriin erilaisten ennakkoaktiviteettien myötä, ja samalla Kasukka-leirilippukunnan johtajat järjestelevät leirille lähtöä.

Roihu-huuma ei onneksi kosketa pelkästään vanhimpia ikäkausia, sillä kesällä sudenpennuille ja seikkailijoille järjestetään Kasukka-yhteistyönä oma Roihu-kesäleiri. Roihuilua on nuoremmille luvassa 9.-12.6 Kalevan Karhujen leirialueella Saarijärvellä. Leiriin sovelletaan virallista join in -ohjelmaa, joka takaa suurleirielämyksen myös sudenpennuille ja seikkailijoille.

Kesän päätapahtuma Roihu-suurleiri kokoaa 20.-28.7 Evolle yli 10 000 partiolaista Suomesta ja ulkomailta. Leirin rakennustalkoot aloitetaan jo muutamia päiviä etukäteen vapaaehtoisten leiriläisten voimin. Leirille saavuttaessa meitä odottaakin oikea partiokaupunki: loputtomien telttojen meri, kahviloita, kauppoja, bajamajoja, langaton nettiyhteys, leirikirkko, hauskaa tekemistä ja hymyileviä kasvoja. Oman lisänsä tuo yli 1 000 ulkomaista partiolaista. Suureiri on jokaisen partiouran kohokohta, oli sellaisella sitten ensimmäistä tai kuudetta kertaa. 

Syksyllä Roihu-vuosi laitetaan vielä pakettiin ikäkausien omien hillos-tapahtumien myötä.

. . .

Kasukka-ryhmissä Roihu-vuosi otettiin viikoilla 2 ja 3 innolla vastaan sytyttämällä yhdessä Roihu-vuoden liekki. Kovasta pakkastesta ja tuulesta huolimatta roihu saatiin kulkeutumaan kaikkien ryhmäläisten kautta jäälyhtyihin. Nyt Kalevan Suuntatytöt ja Kalevan Karhut ovat valmiina roihuamaan!

Kuvat: Minna ja Mikko Pihlajamäki

- Heidi

Pillerin paluu

Kasujen tarinoita on kerrottu jo vuosikymmenten ajan. Lippukunnan alkuvuosina lippukuntalehden nimi vaihtui useaan otteeseen toimituskunnan mukana: Lippukunnan äänenkannattajana aloitti vuonna 1954 Panta, jota seurasi aktiivinen Kompassi-lehti. 1960-luvulla lippukunnan toiminnasta taas raportoi Kasuunta.

Pilleri-lehden historia alkoi vuonna 1972 ja jatkui aktiivisena aina 2000-luvulle saakka. Viimeisen kerran Pilleri ilmestyi jouluna 2009. 

Vuosien varrella julkaistiin satakunta Pilleri-lehteä.

Kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen Pillerin toimituskunta on aktivoitunut jälleen. Uudessa blogi-formaatissaan Pilleri tarjoaa tarinoita retkiltä, kuulumisia viikkotoiminnasta ja partiomaista pohdiskelua. Pilleri-blogi on tarkoitettu sekä lippukunnan jäsenille, heidän huoltajilleen että muille Kalevan Suuntatyttöjen toiminnasta kiinnostuneille. Juttuja Kasu-faneille kirjoittavat sekä lippukunnan johtajat että ihanat ryhmämme eri ikäkausissa.

Tervetuloa Pilleri-blogiin!

- Heidi & Laura