Keskiviikkona 20.7. päättyi viimein pitkä odotus, kun koitti aika lähteä Suomen historian suurimmalle partioleirille, Roihulle. Kalevan Suuntatyttöjä mukaan lähti yhteensä 20 ja Karhuja 16. Saimme kunnian jakaa yhteisen Unity-alaleiriin kuuluvan leirilippukuntamme myös 19 nuoren pohjoisirlantilaisen vieraan kanssa (Ulster Girl Guiding). Ensimmäisenä päivänä rakensimme yhdessä Kasukkalan, leirilippukuntamme oman kodin. Kahdeksan päivän ajan Kasukkala oli turvallinen punainen mummonmökkimme, johon oli aina mukava palata.
Leirillä oli ohjelmaa kaikille ikäkausille. Nuorimmat leiriläiset, tarpojat, vierailivat leirin aikana kuudessa laaksossa: Luovuuslaaksossa askarreltiin muun muassa emaloitu kuparinen Roihu-riipus, Metsälaaksossa opeteltiin yritystoimintaa käytännön projektityön kautta, Vesilaaksossa päästiin vihdoin uimaan sekä tutustumaan pelastuslauttaan, Elämyslaakossa päästiin tanssilattialle, silittämään eläimiä ja kokkisotailemaan, Globaalilaaksossa taas tutustuttiin lasten oikeuksiin ja elämään maailman eri kolkissa sekä Minälaaksossa ilmaistiin itseään muun muassa grafittien kautta. Vapaa-ajallaan tarpojat hengasivat teltassa tai Leirisuoran kaupoissa ja kojuilla.
Samoajaikäiset olivat pestissä yhteensä kahden leiripäivän ajan. Kasu-tytöt olivatkin hommissa niin hevosenhoitajana, jätskimyyjänä kuin tehtäväpisteellä tarpojien Elämyslaaksossa. Suurimman osan ajastaan samoajilla kului kuitenkin Samoajalaaksossa omien leiriaktiviteettien parissa, joista kukin sai valita mieleisensä tehtäväksi joko ryhmissä tai itsenäisesti. Lisäksi samoajat pääsivät päiväksi pakoon leirielämää omiin päivän kestäviin virvatuliinsa, joissa samoajamme pääsivät testaamaan partiotaitojaan Urban Survival ja Mysteeripeli -virvatulissa. Ohjelman lomassa samoajat löytyivät lekottelemasta riippumatoissaan ja pojat soittelivat kitaraa.
Vaeltajat ja aikuiset olivat pesteissään pääsääntöisesti joka päivä. Kasuja löytyi niin Kasukkalan johdosta kuin Syke-alaleirin kyläpäällikkönä, Rentolan liikuttajana, Kv-johtajana sekä Elämyslaakson Kansainvälisenä kymppinä ja tekijänä. Pestin lisäksi vaeltajien ohjelmaan kuului myös Vaeltajalaakso Majavanpesän aktiviteetit legorakennelmista, kansainvälisiin street-food-iltamiin, roolipeleihin ja SUP-joogaan. Vapaa-ajallaan vaeltajat ja aikuiset saattoivat löytyä Leirisuoran päädyssä sijaitsevasta Tempo-kahvilasta tai päähieronnasta johtajien Rentolassa. Yleensä vaeltajien ja aikuisten arki leirillä kuitenkin oli melko kiireistä, joten ällölikaisena suihkuun kiiruhtava johtaja saattoi olla tavallisempi näky.
Vierailupäivänä su 24.7. Leirisuora kuhisi ihmisiä. Kasukkalassakin vieraili ilahduttavan paljon niin kasuja kuin sukulaisia ja ystäviä. Vierailupäivänä muistettiin myös Kasukkalan viittä synttärisankaria mansikka-vadelma-kermakakkukestien merkeissä. Oi, mitä leiriluksusta!
Iltaisin kokoonnuttiin aina iltaohjelmaa varten Kasukkalan ovelle. Iltaohjelma saattoi olla koko leirin yhteinen suurtapahtuma, alaleirin iltama tai leirilippukunnan oma ilta. Avajaisissa Roihun liekki viimeistään syttyi, kun 16 000 partiolaista pyöritti leirihuivejaan päänsä päällä Kaartin soittokunnan jammaillessa lavalla. Kasukkalan omassa illassa opettelimme yhdessä pohjoisirlantilaisia partiolauluja, joista ”Go Bananas!” -leirilaulu osoittautui huikeaksi hitiksi. Kansainvälisten iltamien aikana tutustuttiin lisää niin pohjoisirlantilaiseen kulttuuriin (leprekaanikin kävi vierailulla!) kuin muihinkin Unity-alaleiristä löytyviin kansallisuuksiin. Taiteiden yössä taas osallistuttiin ympäri leiriä sijaitseviin luoviin aktiviteetteihin, melottiin tähtien alla, grillattiin jättiläisgrillillä ja pääsivät kaikki juhlimaankin! Viimeistään päättäjäisissä kaikki osasivat leiribiisin kertsin ja viimeisen leiri-illan huipensi mahtava Sanni!
”Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa
Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa
Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan
Tää on matka, joka vasta alkaa”
Ja niinhän se alkoi... Seuraavan kerran kokoonnumme Evon metsiin taas 6 vuoden kuluttua!
---
Alla Kasujen mietteitä Roihu-kokemuksestaan:
”Parasta Roihulla oli vapaa-aika ja ohjelmat.”
”Roihu oli uskomaton kokemus. Parhaat muistot ovat varmaan uudet ystävät sekä Elämys- ja Globaalilaakso. Vaikka välillä oli rankkaa ystävät ja hyvä yhteishenki kantoivat ongelmien yli.”
”Parasta Roihulla oli erimaalaiset ihmiset, vapaa-aika, nukkuminen, kiska ja ruoka. Tykkäsin myös ohjelmista. Eli pidin kaikesta.”
”Roihulla oli parasta vapaa-aika, Heidi, uiminen, iltaohjelma, kortin pelaaminen, Nea (sydän), nukkuminen, grilliruoka ja kaverit.”
”Roihulla oli parasta Heidi, vapaa-aika, uiminen, ohjelmat, kortin pelaaminen, nukkuminen, karkki, rilliruoka, kaverit, vesilaakso ja Sanni.”
”Parasta Roihulla oli kansainvälinen tunnelma.”
”Roihu-16 oli kaikin puolin hyvä leiri. Järjestelyt eivät tökkineet paljoa, tosin siirtymät olisivat voineet olla parempia. Erityisesti tykkäsin samoajaohjelman Encore-bileistä ja eläinlaaksosta. Myös kahvilat olivat mahtavia. Aikataulun vapaus oli myös jees.”
”Roihulla parasta oli aloitusjuhla ja siellä yhteenkuuluvuuden tunne ja hauskanpito isolla porukalla.”
”Sattumalta tapasin suihkureissulla laumanjohtajakaverini 15 vuoden takaa. :) Yhdessä tekemisen meininki Kasukkalan leiriportin suunnitteluvaiheessa kuten myös rakentelussa. Lukuisat auttavat kädet syntymä- ja nimipäiväsankareiden mansikka-vadelmakakun valmistelussa.”
”Kivointa Roihulla oli aurinkoinen sää, partiokaverit ja kansainvälisyys. Myös oma pesti ja ison tapahtuman tunnelma olivat mieleeni. Oli mukavaa, kun leirillä juhlittiin syntymäpäiviä.”
”Kansainvälinen fiilis. Ampparit ruokapaikalla. Aurinkoiset leiripäivät.”
”Makkaranpaistoa, kahvittelua ja auringonpaistetta. Vaikka töissä oltiinkin, ehti silti viettää omaa aikaa johtajakamujen kanssa.”
”Roihulla avajaiset, keskiäiset ja päättärit olivat kivoja. Vapaa-aikaa kulutin karkkia syöden riippumatossa. Roihu olisi tietenkin ollut ihan tylsä ilman niitä kaikkia hauskoja kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä.”
”Väljän pestin myötä oli vihdoin aikaa ihmetellä suurleirin tunnelmaa, kierrellä kahviloissa, käydä saunassa ja etenkin tutustua paremmin niihin mahtaviin nuoriin, joita lippukunnassamme on. Sää oli mitä parhain ja ohjelmat päräyttäviä. Mahtavia keskusteluja ulkomaalaisvieraidemme kanssa.”
”Valitettavasti tällä kertaa en voinut osallistua Roihulle kuin vierailupäivänä, jäi harmittamaan vielä enemmän kun vierailu oli ohi. Erityisen iloiseksi tulin kun vierailupäivänä kahvilassa oli tarjolla maailman paras berliininmunkki, ja kahvikin maistuu ihan erilaiselta metsässä omasta mukista juotuna :) ”
- teksti Heidi, kommentit koonnut Minna
Kuvat: Minna Pihlajamäki, Sirpa Jern, Pirkko Tuutti, Laura Hämäläinen ja Heidi Penttinen
