Samoajatapahtuma Explo 9.-11.9.2026

Explo on Suomen Partiolaisten järjestämä valtakunnallinen, joka kolmas vuosi järjestettävä samoajatapahtuma. Tänä vuonna Explo järjestettiin Lahdessa ja tapahtumaan osallistui lähes 2000 samoajaa ja yli 200 tekijää ympäri Suomea. Kalevan Suuntatytöistä tapahtumaan osallistui yhteensä kuusi samoajaa Rusakot- ja Kivennuoliaset-vartioista. Tässä Rusakoiden raportti tapahtumasta.  

Perjantai

Tapasimme kello 14.45 rautatieasemalla. Juna lähti kello 15.00 Tikkurilaan, jossa vaihdoimme Lahteen menevään junaan. Matkalla suunnittelimme jouluista lupauksenantojuhlaa ja söimme eväitä.

Kun saavuimme Lahteen, menimme syömään Hesburgeriin. Sitten menimme majoittumaan majoituskouluumme eli Tiirismaan kouluun. Sen jälkeen lähdimme bileisiin Lahti-halliin. Bileiden teemana oli Sheidit, eli laitoimme päälle itse tuunatut aurinkolasit. Hallissa oli iltapalaksi pasteijoita. Bileissä oli hauskaa! Illalla vielä suihku ja muut iltatoimet.

 

Lauantai

Heräilimme aamulla ja menimme aamupalalle. Sen jälkeen valmistauduimme päivään ja lähdimme suorittamaan päivän ohjelmaa. Aloitimme gravelpyöräilyllä. Pyöräily oli hauskaa ja arkipyöräilystä eroavaa. Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan kellumista kelluntapuvuilla. Kävimme välillä syömässä Lahden lyseolla ja sitten menimme kaupungin kautta seuraavalle ohjelma-alueelle.

Nousimme ensin hissillä ylös Lahden mäkihyppytorniin, jonka jälkeen pääsimme itse kokeilemaan mäkihyppyä. Totesimme ettei Ainosta ja Inkusta ole mäkihyppääjiksi, mutta siitä voikin tulla Iidan tulevaisuuden ammatti. Saimme myös kokeilla ampumahiihtoa ja jousiammuntaa. Mäkihyppyjen jälkeen meitä myös haastateltiin lehteen. Ennen kuin menimme seuraavalle alueelle, teimme myös kortteja lapsipotilaille.

Viimeisellä alueella menimme kokeilemaan boulderointia ja harjoittelemaan omatoimisesti Ruotsia vartiomme tulevaa På svenska -retkeä varten. Sitten oli päivällinen ja valmistauduimme illan bileisiin. Tällä kertaa bileiden teemana oli -ARI, ja olimme futarit. Saimme iltapalaksi sipsejä ja pillimehua. Bileissä esiintyi DAVY ja rap duo M//O. Emme kuitenkaan pitäneet heidän musiikista, joten menimme alakertaan tekemään käsikoruja ja kuuntelemaan karaokea. Loppuillan olimme bileissä ja majoituskoululle palattuamme teimme iltatoimet ja menimme nukkumaan.

Sunnuntai

Söimme aamupalan ja pakkasimme tavarat. Lähdimme sitten hiihtomuseoon, jossa viihdyimme hyvin. Opimme hiihdon historiasta ja saavutimme uuden tuloksen mäkihyppysimulaattoriin. Tämän jälkeen menimme messuille Lahti-halliin, jossa painoimme paitoja ja tutustuimme messupisteillä erilaisiin partiokoulutuksiin ja -tapahtumiin. Rasteilta tietysti keräsimme kaikki mahdolliset herkut ja tarrat matkaan. Lounaaksi saimme pitsaa ja kokeilimme poliisin painoliivillä leuanvetoja.

Sitten olikin aika lähteä kotia kohti junalla. Kotimatkalla pysähdyimme junanvaihtoon Pasilassa ja söimme välipalaksi erilaisia herkkuja ja matka jatkui Tampereelle. Heippa, Lahti!

 

-Rusakot

 

Kalevan Suuntatyttöjen syksyn 2026 toimintaryhmien esittelyt

Partiosyksy on jo hyvässä vauhdissa, joten on aika esitellä meidän monet toimintaryhmämme! Mitäköhän kaikkea viikkotoiminnassa ja retkillä tehdään? 👀

Ryhmien kokousajat ja yhteystiedot löydät täältä Kalevan Suuntatytöt ry - TOIMINTARYHMÄT

💛 Julkaisusarjamme alkaa sudenpennuista, 7-9-vuotiaista innokkaista partiolaisista, jotka ovat juuri saaneet ensimmäiset kokemukset retkeilystä. Millaisia sudenpentuja meidän lippukunnasta löytyykään? 

💛Olemme Perhoset, ensimmäisen vuoden sudenpentulauma. Olemme iloisia, pirteitä ja ehtiviä. Emme vielä tiedä paljoa partiosta mutta haluamme ainakin suunnistaa, retkeillä ja saada hyviä kavereita. 🦋🍂🌲

💛 Esittely jatkuu Leppäkertuilla:

Me ollaan Leppäkertut-lauma ja ollaan partiossa jo toista vuotta. Alunperin tulimme partioon perhepartion, isosiskon tai kaverin innostamana. Me tykätään oppia uutta, etenkin erätaitoja. Partiossa parasta on leikkiminen, askartelu ja kaverit! 🐞🔥✂️

💛 Ääneen pääsevät myös Oravat!
Oravat-lauma tarkkailee muutakin kuin oravia puissa. Tänä syksynä tarkkaillaan miten syksy etenee tässä tietyssä pihlajassa.

🧡 Seuraavaksi vuorossa ovat seikkailijat! He ovat 10-12-vuotiaita partiolaisia, joilla on perustaidot jo hallussa. Mitä kaikkea tapahtuu, kun seikkailut kasvavat?

🧡Ensimmäisen vuoden seikkailijoina Kärpät ovat innokkaita oppimaan uutta. Tällä hetkellä heitä kiinnostaa erityisesti partioperinteet.

🧡 Tutustumme myös Kettuihin:

Tällä veikeällä ja musikaalisella porukalla on jo toinen seikkailijavuosi menossa, eikä vauhti ole hidastunut. Syksyn aikana on päästy niin yöpymään laavussa kuin kertaamaan tulentekotaitoja – unohtamatta tietenkään tiskaamista, Kettujen lempipuuhaa! 😆🫧

💜 Itsenäiset ja kokeilunhaluiset tarpojat ovat jo kokeneita partiolaisia, joilta löytyy rohkeutta heittäytyä uusiin haasteisiin!

💜Tarpojavartio Metsäpäästäiset tykkäävät askarrella, koska siinä pääsee päästämään oman luovuutensa valloilleen! Metsäpäästäiset valitsivatkin tästä syystä ensimmäiseksi Luovuus-tarpon.

💜 Entä millainen porukka Lemminit on?

Lemminit-vartio tykkää tarpojaikäkauteen sopien nauraa ja pelleillä! Lemminit valitsivat syksyn tarpoksi Luovuuden, joka sopiikin heille hyvin kun aina pitää jotain uutta ja hassua keksiäkkin porukalla ✨

💚 Ei tässä ehdi edes Kalevaa sanoa, kun lippukuntamme säkenöivät samoajat tarttuvat jo toimeen! Tässä ikäkaudessa pääseekin ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta ohjelmastaan ja vartiostaan.

💚Rusakot-samoajavartioon kuuluu Aino, Iida ja Inkku. Pidämme retkeilystä, kisaamisesta, metsäpesiksestä ja nukkumisesta ulkona säällä kuin säällä. Samalla porukalla on kuljettu yhteistä partiopolkua sudenpennuista asti. Parasta partiossa on ystävät ja monipuolinen puuhastelu.

💚 Seuraavaksi Kivennuoliaiset!

Kivennuoliaiset osaavat partioida rennolla otteella. Samoajavartio pitää erityisesti kämppäretkistä ja retkiruoan laitosta! Hauskanpito ja partiomieli eivät menosta puutu!

🤎 Partio ei suinkaan lopu täysi-ikäistymisen mukana, vaan rakkaan harrastuksen parissa voi kehittyä läpi elämän. Vaeltajaikäisille tämä tarkoittaa suuntaamista kohti yhä suurempia tavoitteita – partion juuria unohtamatta.

🤎Moii, ollaan vaeltajavartio Pullasorsat. Meitä on matkassa vielä kolme ja ollaan mielestämme tosi reippaita, tykätään yrittää kokata kaikenlaista ja kokea uutta esim. nyt ollaan tehty meidän pj-töitä 😙

🤎 Viimeisenä esittelyssä Fasaanit. Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet ryhmiemme kuulumisia!

Pitkä partiokokemus on opettanut, miten tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan kiireisen arjen keskellä. Joka retkellä onkin tarjolla herkkuruokaa <3

Samoajavartio Rusakot Tuliketulla 25.-27.9.2026

Varoitus: Tämä juttu on fiktiivinen kertomus Rusakot-samoajavartion Ainon ja Iidan osallistumisesta Hämeen Partiopiirin järjestämälle Tulikettu-vaelluskurssille Evolla 25.-27.9. Kertomus perustuu Ainon ja Iidan kurssilta lähettämiin SnapChat-viesteihin ja kirjoittajien omaan mielikuvitukseen. Kirjoittajat eivät ota mitään vastuuta kertomuksen sisällöstä. Jos haluat kuulla mitä kurssilla ihan oikeasti tapahtui, kannattaa kysyä suoraan Ainolta ja Iidalta.

Perjantai 25.9.

Oli syksyinen syyskuinen perjantain alkuilta. Aino ja Iida istuivat autossa matkalla kohti Evoa. Vielä tässä vaiheessa heitä hymyilytti ja tunnelma oli korkealla. Tulossa oli unohtumaton viikonloppu vaelluksen merkeissä. Sääennuste tosin lupasi varsin sateista viikonloppua mutta se ei tunnelmaa vielä tässä vaiheessa haitannut…

Perillä Evolla vaelluskurssilaiset ryhmäytyivät vaellusvartioihin. Ainon ja Iidan vaellusvartioon kuului heidän lisäkseen kaksi muuta jäsentä toisesta lippukunnasta. Pian vartio pääsikin matkaan kohti yöpymispaikkaa, jonka oli etukäteen itselleen valinnut. Ikävä kyllä innokkaat kurssilaisemme unohtivat kartan ja kompassin taskuun ja kävelivät kilometrin verran väärään suuntaan. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut ja pian vartio olikin jo perillä.

Telttojen pystytyksen jälkeen huomattiin että ohjelmassa olisi myös yösuunnistusta. Reittiin kuului kolme rastia, joiden paikat oli annettu koordinaatteina. Suunnistuksessa hyödynnettiin Maastokartta-sovellusta. Rastit olivat Pitkänniemenjärven ja Peikkovuoren välisellä alueella. Harmi kyllä alue oli TODELLA kaukana yöpymispaikasta. Loppuilta - ja myös alkuyö - kului siis pimeässä tietä pitkin kävellessä. Vasta puolen yön jälkeen vartio oli takaisin yöpymispaikalla ja pääsi vihdoin nukkumaan.

Lauantai 26.9.

Aamulla kello 6 kurssilaiset heräsivät sateen ropinaan. Yöunet olivat jääneet lyhyiksi ja kaikkia väsytti. Eilisen kävelykilometrit painoivat kovasti, sillä ne olivat triplaantuneet suunnitelmasta. Mutta ei auttanut jäädä lorvimaan vaan piti nousta ylös, keittää aamupuuro, syödä, purkaa teltta, pakata rinkka ja lähteä matkaan jo ennen kello 8:aa. Aamun pitkästä kävelystä heille jäi mieleen vain huonot vitsit, kipeät jalat ja kylmänä ja vuolaana virtaavan vesistön ylitys kainaloita myöten kahlaamalla.

Matkan varrella valmistettiin lounas risukeittimellä. Jälkkäriksi syötiin kourakaupalla karkkia. Namimaiskis! Lounaan jälkeen matkalla saatiin ihastella lisää suomalaista sateisen märkää metsää. Kello 14 aikoihin vaeltajat pääsivät perille Rahtijärvelle, joka oli toisen yön yöpymispaikka.

Iltapäivän ohjelmassa oli monenlaisten erätaitojen opettelua, muun muassa riistan käsittelyä, kalastusta, myrkkysienien tunnistusta ja havulaavun rakentamista vesisateessa. 

Illalla tehtiin ruokaa nuotiolla ja laulettiin nuotiolauluja. Sääennuste piti vieläkin paikkansa. Vettä satoi, ruoka kypsyi ja laulut raikui Evolla.

Sunnuntai 27.9.

Viimeisenä kurssiaamuna kurssilaiset heräsivät tosi myöhään. Aamupalan jälkeen maisteltiinkin jo pian lounasta. Päivän ohjelmassa oli lähinnä omien tavaroiden pakkausta, väsyneiden jalkojen lepuuttamista ja joogaamista kiven nokassa. Karkkia olisi syöty jos sitä olisi ollut tarjolla. Puolen päivän maissa sade väistyi ja aurinko paistoi ensimmäisen kerran koko viikonloppuna.

Päivän kohokohta oli Ainon allergia ja kivunsietokyvyn testaus, kun ampiainen pisti takareiteen. Tämä oli vallan positiivinen testitulos siksi, että piston jälkeen taas muisti, että ampiaisen pistosta on turha pelätä, jos ei ole pistolle allerginen.  

Kotimatkalle Aino ja Iida saivat kyydin eräältä kurssin kouluttajalta ja pääsivät paluumatkalle vasta, kun kaikki muut olivat jo lähteneet. Mutta tämä ei heitä haitannut, saivathan he näin nauttia Evon tunnelmasta koko rahalla. Odotellessa maistui ERITTÄIN kovalla vaivalla rinkasta kaivettu Twix-patukka. Joka maistui erittäin maukkaalta mausteettoman soijamakaronin jälkeen.

Takaisin Kalevan kirkolla Aino ja Iida olivat vasta kello 16 jälkeen. Sitten oli ohjelmassa kaluston huoltoa: trangian tiskaus, teltan putsaus ja kaiken kaluston laittaminen kuivumaan. Ja kuivattavaa todellakin riitti, ihan ensiapulaukussa olleista laastareista asti.

Oppeja ja muistettavaa vastaisuuden varalle:

• hyvät vaelluskengät jalkaan
• karkit ja ruoat omaan rinkkaan
• kaikki, mikä ei tapa, karaisee
• ei kannata uskoa kaikkea mitä lukee

 

Teksti: Inkku & Minna

Kalevan Suuntatyttöjen vanhan kämpän/saunan kunnostus 2024–2026

Kalevan Suuntatyttöjen vanhan kämpän kunnostus alkoi syyskuun lopussa 2024. Kunnostusta varten haettiin EU:n maaseuturahoitusta Leader-ryhmä Kantrista. Rahoitus myönnettiin maaliskuussa 2025. Lisäksi tukea haettiin Jukka Ollinsaaren ja Eeva Mattila-Ollinsaaren säätiöltä, jota tukevat lasten ja nuorten, erityisesti partiolaisten taitoa selviytyä luonnossa ja elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tukea myönnettiin syksyllä 2024. Maaliskuussa 2025 kunnostusta varten haettiin myös tampereen ev.lut. seurakuntien kämppäavustusta, joka myönnettiin keväällä 2025. 

Ensimmäisessä vaiheessa purettiin kaikki sisätilat ja ulkoikkunat irrotettiin kunnostettaviksi. Ikkunoiden kunnostus toteutettiin talven 2024-2025 aikana rakannustöiden ollessa tauolla.

Loka-marraskuussa 2024 ehdittiin ennen pakkasia aloittaa uretaanilevyjen asentaminen kämpän puolen seiniin.

Rakennustyöt jatkuivat talvitauon jälkeen toukokuussa 2025. Tällöin asennettiin loput uretaanilevyt lattioihin ja seiniin. Samalla aloitettiin kämpän puolen lattian rakentaminen, joka valmistui reippaiden talkoolaisten ansiosta yhden päivän aikana.

Toukokuussa käynnistyivät myös välikaton valmistelutyöt uusien kattovasaiden asennuksella. Kesäkuussa rakennettiin välikaton eristeet. Koska kämpässä ei aiemmin ollut välikattoa, rakennuksen päätyyn tehtiin huoltoluukku, jonka kautta välikattoon pääsee jatkossa tarvittaessa kulkemaan.

Kesäkuun aikana saunan puolelle asennettiin lattiavasat. Kuukauden lopussa aloitettiin kämpän puolen seinien panelointi, joka saatiin valmiiksi saunan ja kämpän väliseinää lukuun ottamatta.

Heinäkuu pidettiin taukoa rakentamisesta, mutta elokuussa työt jatkuivat täydellä teholla. Elokuun alussa valmistui saunan lattia. Samalla pihalle kaivettiin saunakaivo pesuvesiä varten ja rakennettiin viemäröinti kaivoon.

Elokuun aikana valmistuivat myös saunan välikatto ja sen eristys. Tämän jälkeen kämpän ja saunan välille asennettiin uusi ovi, jota rakennuksessa ei aiemmin ollut. Lisäksi kämppään tehtiin ilmanvaihtoaukot ilmanvaihdon parantamiseksi.

Syyskuussa 2025 saunarakennukseen asennettiin uusi ulko-ovi, korjattiin ulkoseinää sekä paneloitiin kämpän puolen katto. Lokakuussa saunan sisäseinät eristettiin ja rakennuksen ulkopuolelle asennettiin räystäskourut. Samalla uuteen ulko-oveen asennettiin lukko.

Lämpimän kevään ansiosta työt voitiin käynnistää talvitauon jälkeen jo huhtikuun 2026 alkupuolella. Tuolloin valmistui saunan ja kämpän välinen väliseinä, minkä jälkeen seinät ja katto käsiteltiin maalaamalla.

Toukokuussa 2026 paneloitiin saunan seinät ja katto. Panelointien valmistuttua pinnat käsiteltiin saunavahalla. Katon paneloinnin jälkeen asennettiin kiukaan hormi, ja kuukauden lopussa myös kiuas saatiin paikoilleen ennen lauteiden rakentamista. Lisäksi kämpän puolen lattia maalattiin.

Kesäkuussa rakennettiin saunan lauteet, jotka valmistuivat saman kuukauden aikana.

Heinä-elokuussa 2026 keskityttiin viimeistelytöihin. Kämppään asennettiin kamina piippuineen, ovien ja ikkunoiden listoitukset viimeisteltiin ja ovien kynnykset asennettiin.

Saunan avajaisia vietettiin elokuussa 2026 Kasukka “vj-kurssien” yhteydessä. 

Kasukka-”vj-kurssit” Valkijärvellä 28.-29.8.2026

 Kasukka-”vj-kurssit” Valkijärvellä 28.-29.8.2026

Tapahtuma alkoi, kun saavuimme Valkijärvelle noin kuuden aikaan ja alkuvalmistelut aloitettiin. Kun kaikki olivat saapuneet, nostettiin lippu salkoon ja pidettiin saunan avajaisseremonia kansallisneitojen, juhlamaljojen, ruusukkeiden ja ilmapallojen kera. Sitten alkoi talkoilu: vettä kannettiin saunaan, sytytettiin nuotio ja alettiin valmistelemaan ruokaa. Lohia loimutettiin, vihannekset ja juurekset paistettiin sekä KaSujen Yö kirkossa -retkellä maalatut kivet aseteltiin paikoilleen. Polttopuita tehtiin ja herkkuja ja suolatikkujakin ehdittiin nautiskella.

Sitten olikin illallisen aika. Loimulohi, tsatsiki sekä paistetut vihannekset maistuivat erinomaiselta. Sitten laitettiin unipaikkoja yötä varten valmiiksi ja hoidettiin muita erilaisia hommia. Tämän jälkeen koittikin Valkijärven perinteinen Venlan vaellus -leirikaste, jossa matkan varrella tervehdittiin hirvenvasaa, säikähdettiin sotilaiden huutoja sekä maisteltiin Venlan herkkuja. Vaellus päättyi nuotiolla Kipparan kertomaan tarinaan Venlasta ja Valkijärven historiasta.

Sitten päästiinkin saunomaan uuteen juuri valmistuneeseen saunaan. Karhutkin hyväksyivät saunan löylyt. Saunomisen jälkeen saimme paistella lettuja muurikalla iltapalaksi. Illalla nähtiin vielä upea auringonlasku ja juuri ennen nukkumaanmenoa tähdetkin pilkehtivät pilvien välistä.

Aamulla herättiin kahdeksan aikaan ja syötiin aamupalaksi lihaa, kananmunaa, croisantteja, lettuja, leipää sekä muuta hyvää. Loppuhuipennuksena saatiin valmistaa itse omat onget ja kalastaa “välipalaa”. Karhujen kalajoukko oli ainoa ryhmä, joka sai kalaa. Muilla toki Valkijärven hauet näykkivät onkia. Lopuksi vielä siivottiin paikat. Sitten kotiin!

Lämpimiä löylyjä kaikille!

Aino ja Iida KaSuista

Mikä on Kasukka-”vj-kurssit”?

Kasukka-”vj-kurssit” on Kalevan Karhujen ja Kalevan Suuntatyttöjen perinteinen johtahuoltotapahtuma. Tapahtumalla on pitkät perinteet: ensimmäiset Kasukka-”vj-kurssit” järjestettiin jo vuonna 1977 ja sen jälkeen tapahtumaa on järjestetty vuosittain muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Viime vuosina tapahtuma on järjestetty vuorovuosin SP:n Johtajatulien kanssa.

Tapahtuman sisältö on “asiallista ja epäasiallista koulutusta” ja hilpeän vauhdikasta yhdessäoloa. Vuosien varrella on nähty monenlaista eri teemaa ja formaattia, muun muassa pukujuhlia, tuhat ja yksi yötä, punkkarit, 70-luku ja hipit, latotanssit, hirviöt, villi länsi, Kalevan kartanonherran pidot, Love Boat, Selviytyjät ja kabaree. Muutamana vuonna 2010-luvulla tapahtuma järjestettiin vaellusmuotoisena lähikansallispuistoissa.

Tässä muutamia mielenkiintoisia poimintoja “vj-kurssien” historiasta:

• Ensimmäisillä Kasukka-”vj-kursseilla” varustelistalla oli mukana porkkana (?!?)

• Eniten “vj-kursseja” on vuosien varrella järjestetty Luhtaanrannassa, Pättinniemessä ja Aitolahden vanhassa pappilassa.

• Vuonna 1981 juhlaillallisella oli seitsemän ruokalajia ja ruokailu kesti kolme tuntia. Astianpesussa oli 1045 esinettä ja tiskaus kesti kaksi tuntia.

• Laivaannousu voi tapahtua vintin ikkunasta.

• “Vj-kursseilla” on opittu monia eri tansseja: poloneesia, kehruuvalssia, piirileikkejä, rivitanssia, tikkuristiä, jytää, discoa, humppaa, jenkkaa, valssia.

• Parhaimmillaan mukana on ollut yli 40 osallistujaa.

• Haralanharjun näkötornistakin on päästy laskeutumaan.

• Isosaareen on saavuttu Isosaarella.

• Esiintymisasuja on haettu lainaan teatterin pukuvuokraamosta.

• “Vj-kursseilla” on opittu käynnistämään moottorisaha.

  

  
  

Yrjönpäivän partiolauluilta 23.4.2026

Kalevan Suuntatytöt järjestivät ensimmäisen kerran partiolauluiltaman ja se järjestettiin Yrjönpäivänä. Yrjönpäivä on vuosittain 23. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä, joka on nimetty partiolaisten suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjön mukaan. Päivän taustalla on tarina rohkeasta Yrjöstä, joka legendan mukaan voitti lohikäärmeen ja suojeli heikompia.

Partiolaisille Yrjönpäivä symboloi rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja auttamista – arvoja, jotka ovat keskeisiä partioaatteessa. Päivää vietetään usein yhteisellä toiminnalla, lupauksenantotilaisuuksilla ja retkillä, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja muistuttavat siitä, miksi partioharrastusta tehdään: kasvetaan vastuullisiksi, toisia huomioiviksi ihmisiksi.

Saavuimme kirkolle hyvissä ajoin valmistelemaan katakombin lauluiltamaa varten. Testasimme mikkien toimivuuden koko kirkossa ja laitoimme liput valmiiksi.

Partiolauluilta alkoi tyttöjen Partiomarssilla, laulun ajaksi kaikki nousivat seisomaan. 

Jaoimme lippukunnan pronssisen ansiomerkin ja kaksi hopeista ansiomerkkiä ansioituneille lippukunnan johtajille.

Lauloimme yhdessä Suuntatyttöjen marssin ja lausuimme nuotionsytytysloitsun. Eri ryhmät vetivät kaikille etukäteen harjoiteltuja mukavia laululeikkejä, joista osa oli hyvinkin perinteisiä, kuten Pieni undulaatti ja Uu onni konni, sekä meidän lippukunnassa ei niin perinteinen Masa-mato. Pidimme erittäin haastavan Pyhän Yrjön tietovisan ritarista ja prinsessasta. 

Kuulimme myös Pyhän Yrjön tarinan meidän näyttelemänä muun porukan reagointien kera. Viimeinen laulumme oli Tää ystävyys ei raukene sisaruspiirissä. Lopuksi saimme vielä Pirkon leipomia vihreitä tuuloman torttuja, sekä vihreää mehua.

Tapahtuman lopuksi siivosimme jäljet ja laitoimme sohvat katakombissa takaisin paikoilleen.

-Vesikot

Otto2026: Partiotaidon SM-kisat, suunnittelusta toteutukseen

Kisojen suunnittelu

Tampereen sisäpiirin lippukunnille oli nakki napsahtanut vuoden 2026 Partiotaitojen Talvi-SM kisojen järjestämisestä, eli siis meidän KaSujenkin odotettiin osallistuvan järjestelyihin. Päätimme tarttua haasteeseen, kun ensimmäinen kokous 6.11.2024 kutsuttiin koolle. Partiotoimistolle kokoontui joukko kisan järjestämisestä kiinnostuneita pohtimaan pestien jakoa, ja vaikka meillä oli alunperin ollut ajatuksena lähteä rastipäälliköiksi, saimme nopeasti huomata että olimme osallistuneet hieman liian aikaisessa vaiheessa kisojen järjestelyjen suunnitteluun. Näin ollen rastipäällikkö hommat saivatkin astua sivuun, ja saimme pestin tehtäväryhmänjohtajina, osana järjestelytoimikuntaa eli JTMK:ta. 

Kisojen suunnittelu alussa etsittiin kuumeisesti juurikin jäseniä JTMK:hon, esimerkiksi kisanjohtaja meiltä vielä puuttui, mutta onneksi Taru astui pestiin ripeästi, ja loputkin JTMK:n jäsenet löydettiin. Suunnittelu oli aloitettava hyvinkin nopealla tahdilla, piti löytää rastipäälliköitä ja keksiä ideoita rasteille - pohtia mikä kisan teema on ja mihin tehtäväryhmiin mitäkin rasteja halutaan. Suomen Partiolaisten kisaohjetta noudattaen rasteja tulee olla tietty määrä, ja tietyistä tehtäväryhmistä, jotta rastit pysyvät tasapainoisina ja niiden avulla testataan laajasti erilaisia partiotaitoja. Onneksi myös innokkaita rastipäälliköitä löytyi, KaSuilta Pirkko ja Sirpa nappasivat lähtökätevyyden itselleen, ja Minna valitsi perinteisen rastin eläinten talviuniin liittyen. Me toimimme kädentaidot ja yhteiskunta ja erilaiset ihmiset tehtäväryhmienjohtajina, jotenka molemmat KaSujen rastit mukavasti sujahtivat näihin tehtäväryhmiin. 

Vuoden 2025 alussa järjestettiin perinteinen HP:n rastipäällikkö ja JTMK -koulutukset, me osallistuimme JTMK osuuteen ja Pirkko ja Sirpa rastipäällikkö osuuteen. Kurssi oli kyllä hyvä, vaikka Pirkolla ja Sirpalla jo kokemusta rastipäällikkö hommista olikin - oli hyvä hieman palautella mieleen miten hommat hoidettiinkaan ja miten arvostelupöytäkirjaa kannattaa hioa ja hioa. Meillä ei kokemusta JMTK hommista ollutkaan ennestään, joten kurssi oli meille todella hyvä ja tarpeellinen, siellä sai myös hyvin kuulla kokemuksia esim. edellisen vuoden Leon Lenkin ja Hilkan Kilvan järjestäjiltä. 

Kisojen suunnittelu oli siis alkuvuodesta 2025 jo kovassa vauhdissa, ainut missä olimme hieman jäljessä oli koekisan järjestäminen. Koekisa pitäisi pyrkiä järjestämään noin samoihin aikoihin vuodesta jolloin kisatkin järjestetään, eli meidän koekisan olisi tullut olla jo maaliskuussa 2025. Tähän ei kuitenkaan mitenkään ehditty, rastien suunnittelu ja rastipäälliköiden rekryäminen oli vielä vaiheessa. Koekisa kuitenkin sovittiin syksylle, jokainen ehtisi kevään ja kesän aikana suunnitella ja hieman testailla esim. omassa lippukunnassaan rastia. Rastin testauttamista esimerkiksi kavereilla, tarpojilla, vanhemmilla, työporukalla tai vaikka ihan omassa johtajistossa oli suositeltua. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla rastia testaa, sitä varmemmin siitä saadaan tehtyä sellainen että sen ohjeet on helppo ymmärtää, ja rasti sujuu kuten on haluttu. 

JTMK kokousti kevään 2025 aikana noin 1-2 kuukauden välein, kokouksissa katsottiin miten rastit ovat edistyneet, onko rasti-ideat järkeviä tai tarvitseekö rastipäälliköt apua jonkin idean kehittämisessä. Tottakai samaan aikaan pohdittiin myös kuumeisesti missä kisat järjestetään, Tampereella sopivia kisakeskuksia on nihkeästi, vielä kun kisakeskukselta pitäisi järkevällä matkalla päästä latuverkoston ja metsän ääreen. Toisena isona kysymyksenä oli myös yörastin paikka, yörastilla pitäisi pystyä yöpymään monta kymmentä vartiota, pystyä tuomaan bajamajat ja vesisäiliöt paikalle, ja mieluusti muutenkin kulkea autolla. Keväällä kuitenkin nopeasti päädyttiin siihen, että Ylöjärven alueella voisi löytyä sopivat tilat ja maastot kisan järjestämiseen. Kulkuyhteydet julkisillakin olivat toimivia Ylöjärven keskustaan, joka oli myös yksi myyntipointti kisan järjestäjille.

Kesän ajan JTMK lepäsi kokouksien osalta, tehtäväryhmäjohtajat pyrkivät kannustamaan rastipäälliköitä tehtävien testaamiseen ja koekisan suunnitteluun. Koekisa nimittäin kolkutteli jo lokakuun alussa ja koekisassa rastien kannattaa olla jo mahdollisimman viimeisessä muodossaan. Koekisa päätetiin pitää yhden päivän mittaisena, välit kuljettiin autoilla ja jokaisessa sarjassa oli yksi vartio testaajana. KaSuilta Kivennuoliaiset lähtivät reippaasti testaamaan Oranssin sarjan (eli päiväsarjan) rasteja. Koekisapäivä hujahti nopeasti ohi, meidän tehtäväryhmien rastit olivat hyvässä kuosissa ja koekisasta saatiin hyvää osviittaa siitä, mitä itse varsinaista kisaa varten kannattaa vielä rastissa hioa.

Koekisan jälkeen JTMK:n ja rastipäälliköiden touhut vain kiihtyivät, JTMK kokousti noin 3-4 viikon välein ja rastipäälliköt jatkoivat tehtäviensä hiomista. JTMK kokouksissa tietenkin käytiin aina rastien tilannetta läpi, mutta samalla myös pohdittiin budjettia, ilmoittautumisen alkamista, kisakeskuksen järjestelyitä, ruokailuita ja huollon toimintaa. Ilmoittautuminen alkoi jouluun 2025 alussa, ja kisojen mainostus pärähti entistä kovempaa käyntiin. Lopulta kun ilmoittautuminen päättyi huomattiin että näistähän tuleekin isoimmat talvikisat vuosikausiin, ilmoittautuneita vartioita oli 89! 

Kun ilmoittautuminen oli päättynyt, kisaan oli enää vain muutamia viikkoja aikaa ja nyt tiedettiin kuinka monelle vartiolla jokaisella rastilla pitää varata tarvikkeita, kuinka monta suorituspaikkaa tarvitaan ja kuinka monta vartiota rastilla käy milloinkin. Tehtäväryhmänjohtajina varmistimme että kaikilla rastipäälliköillä on materiaalit, he ovat saaneet tehtäväkäskyt ja arvostelupöytäkirjat viimeiseen muotoonsa ja että heillä on tarvittavat rastihenkilöt kasassa. Tammi-helmikuun aikana JTMK kokousti useamman kerran, tekijöitä kisassa oli viimeisten viikkojen aikana useampi sata kun laskee kaikki rastihenkilötkin mukaan. Viimeinen JTMK ennen kisaviikonloppua pidettiin kisaviikon keskiviikkona, ja jouduimme myös tekemään päätöksen kulkutavan muuttamisesta, harmillisesti kevät oli iskenyt Tampereelle vain viikkoa liian aikaisin ja hiihtämisen sijaan eteneminen tapahtuisi kisassa jalan.

 

Kisaviikonloppu 6.-8.3.2026

Viimeisen JTMK kokouksen jälkeen kisaviikonloppu vihdoin koitti. Kisakeskusvastaavat saivat avaimet kisakeskuksena toimivalle Soppeenharjun koululle perjantai iltapäivästä. JTMK:n porukan kanssa saavuimme pian tämän jälkeen auttamaan kisakeskuksen järjestelyiden kanssa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tilannekeskus ja tulostoimisto olisi pystytetty jo perjantai iltana mutta ison osallistujamäärän vuoksi majoittujia olikin odotettua enemmän ja kaikki meillä käytössä olevat tilat yhtä luokkaa lukuun ottamatta toimivat majoitustiloina perjantain ja lauantain välisenä yönä. Perjantaina saatiin kuitenkin ilmoittautumispiste kuntoon ja rastimateriaalit järjesteltyä seuraavaa aamua varten. Illan aikana pidettiin vielä rastipäällikköinfo, jonka jälkeen lähdimme ottamaan hyvät yöunet ennen kisan alkua!

Päivä alkoi varhain ja kisakeskuksella tunnelma oli odottavainen mutta innostunut. Meillä tehtäväryhmänjohtajina kisapäivän tärkein tehtävä oli varmistua siitä, että kaikki rastit ovat toimintakunnossa ja valmiita vastaanottamaan kisailijoita. Lauantaina oli kaksi eri rataa, yösarjojen sekä päiväsarjojen radat. Meille tehtäväksi valikoitui päiväsarjojen radan kiertäminen nollavartiona. Nollavartion tehtävänä on kiertää kaikki radan rastit ennen kisailijoita tarkistaen, että rasteilla on homma hallussa. Päiväsarjojen radalla pienen haasteen kiertämiseen toi se, että keltainen sarja kiersi rastit vastakkaisessa järjestyksessä kuin oranssi ja vihreä sarja. Onneksi keltaisen sarjan vartiot kävivät alkuun muutaman yösarjojen rastin, että ehdimme juuri kiertämään kaikki rastit ennen ensimmäisiä vartioita. 

Lauantain kierros alkoi tietenkin lähtökätevyydellä. Paikalla oli monta tuttua naamaa ja pääsimmekin nopeasti aloittamaan itse radan kiertämisen. Välimatkat kuljimme autolla, jotta saimme pidettyä tiukasta aikataulusta kiinni. Päivän aikana oli kiva nähdä, minkälaiseksi muidenkin tehtäväryhmien rastit olivat kehittyneet. Vastassa oli suunnistusta, rievän paistoa kummeli tietämystä ja perus partiotaitoja. Päivän viimeisellä rastilla oranssi ja vihreä sarja pääsi näennäisesti pelastamaan henkilöä jäistä. Kun kaikki rastit oltiin saatu kierrettyä, oli seuraavaksi vuorossa vain odottelua. Toimimme apukäsinä matkatehtävän arvostelussa ja seurasimme vartioiden etenemistä. Jäiset olosuhteet olivat jonkin verran hidastaneet vartioiden etenemistä mutta päivä ei kuitenkaan venynyt liian pitkäksi.

Sunnuntaina valkeni uusi kisa-aamu. Yösarjojen oli määrä kiertää lauantain päiväsarjojen rastit. Edeltävänä päivänä pyörineet rastit olivat jo hyvällä mallilla joten meidän hommaksi valikoitui vain yhden rastin tarkastaminen ennen sen aukeamista. Tämän jälkeen vuorossa oli taas odottelua. Toimimme taas tarkastusapuna matkatehtävälle ja odottelimme vartioiden saapumista kisakeskukselle. Koko kisan ajan oli helppo seurata kisailijoiden etenemistä Scoms-järjestelmän ansiosta. Rastipäälliköiden tuli olla tavoitettavissa vielä viimeistenkin vartioiden päästyä maaliin - tarkistuspyyntöjä tehtävistä saattaisi tulla ja niiden selvittämiseen saatettaisiin tarvita myös rastipäällikköä. Tulokset saatiin kuitenkin lopulta kirjattua ja kaikki rastit suljettua, lopulta myös viimeiset vartiot pääsivät maaliin ja voittajat julistettua. 

Pitkän kisaviikonlopun jälkeen jokainen KaSu sai taputtaa itseään olkapäähän: kisat olivat sujuneet hyvin, palaute oli (yllättävän) positiivista niin osallistujilta kuin myös tekijöiltä ja kaikki kynnelle kykenevät vartiot olivat päässeet suorittamaan meidänkin lippukunnan järjestämiä rasteja! Kisaviikonlopun jälkeen rastipäälliköt pääsevät vielä kokoontumaan palauttenanto ja -läpikäynti hetkeen, JTMK varmistaa myös vielä että budjetissa ollaan pysytty, mitä pitää dokumentoida tulevia kisoja varten, sekä käymme läpi mitä kaikkea opimmekaan tämän vajaan 1,5 vuoden rutistuksen aikana.

Eikun seuraavia partioprojekteja kohti! 

Tehtäväryhmäpäälliköt Marja ja Kirsi