Yrjönpäivän partiolauluilta 23.4.2026

Kalevan Suuntatytöt järjestivät ensimmäisen kerran partiolauluiltaman ja se järjestettiin Yrjönpäivänä. Yrjönpäivä on vuosittain 23. huhtikuuta vietettävä juhlapäivä, joka on nimetty partiolaisten suojeluspyhimyksen Pyhän Yrjön mukaan. Päivän taustalla on tarina rohkeasta Yrjöstä, joka legendan mukaan voitti lohikäärmeen ja suojeli heikompia.

Partiolaisille Yrjönpäivä symboloi rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja auttamista – arvoja, jotka ovat keskeisiä partioaatteessa. Päivää vietetään usein yhteisellä toiminnalla, lupauksenantotilaisuuksilla ja retkillä, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja muistuttavat siitä, miksi partioharrastusta tehdään: kasvetaan vastuullisiksi, toisia huomioiviksi ihmisiksi.

Saavuimme kirkolle hyvissä ajoin valmistelemaan katakombin lauluiltamaa varten. Testasimme mikkien toimivuuden koko kirkossa ja laitoimme liput valmiiksi.

Partiolauluilta alkoi tyttöjen Partiomarssilla, laulun ajaksi kaikki nousivat seisomaan. 

Jaoimme lippukunnan pronssisen ansiomerkin ja kaksi hopeista ansiomerkkiä ansioituneille lippukunnan johtajille.

Lauloimme yhdessä Suuntatyttöjen marssin ja lausuimme nuotionsytytysloitsun. Eri ryhmät vetivät kaikille etukäteen harjoiteltuja mukavia laululeikkejä, joista osa oli hyvinkin perinteisiä, kuten Pieni undulaatti ja Uu onni konni, sekä meidän lippukunnassa ei niin perinteinen Masa-mato. Pidimme erittäin haastavan Pyhän Yrjön tietovisan ritarista ja prinsessasta. 

Kuulimme myös Pyhän Yrjön tarinan meidän näyttelemänä muun porukan reagointien kera. Viimeinen laulumme oli Tää ystävyys ei raukene sisaruspiirissä. Lopuksi saimme vielä Pirkon leipomia vihreitä tuuloman torttuja, sekä vihreää mehua.

Tapahtuman lopuksi siivosimme jäljet ja laitoimme sohvat katakombissa takaisin paikoilleen.

-Vesikot

Otto2026: Partiotaidon SM-kisat, suunnittelusta toteutukseen

Kisojen suunnittelu

Tampereen sisäpiirin lippukunnille oli nakki napsahtanut vuoden 2026 Partiotaitojen Talvi-SM kisojen järjestämisestä, eli siis meidän KaSujenkin odotettiin osallistuvan järjestelyihin. Päätimme tarttua haasteeseen, kun ensimmäinen kokous 6.11.2024 kutsuttiin koolle. Partiotoimistolle kokoontui joukko kisan järjestämisestä kiinnostuneita pohtimaan pestien jakoa, ja vaikka meillä oli alunperin ollut ajatuksena lähteä rastipäälliköiksi, saimme nopeasti huomata että olimme osallistuneet hieman liian aikaisessa vaiheessa kisojen järjestelyjen suunnitteluun. Näin ollen rastipäällikkö hommat saivatkin astua sivuun, ja saimme pestin tehtäväryhmänjohtajina, osana järjestelytoimikuntaa eli JTMK:ta. 

Kisojen suunnittelu alussa etsittiin kuumeisesti juurikin jäseniä JTMK:hon, esimerkiksi kisanjohtaja meiltä vielä puuttui, mutta onneksi Taru astui pestiin ripeästi, ja loputkin JTMK:n jäsenet löydettiin. Suunnittelu oli aloitettava hyvinkin nopealla tahdilla, piti löytää rastipäälliköitä ja keksiä ideoita rasteille - pohtia mikä kisan teema on ja mihin tehtäväryhmiin mitäkin rasteja halutaan. Suomen Partiolaisten kisaohjetta noudattaen rasteja tulee olla tietty määrä, ja tietyistä tehtäväryhmistä, jotta rastit pysyvät tasapainoisina ja niiden avulla testataan laajasti erilaisia partiotaitoja. Onneksi myös innokkaita rastipäälliköitä löytyi, KaSuilta Pirkko ja Sirpa nappasivat lähtökätevyyden itselleen, ja Minna valitsi perinteisen rastin eläinten talviuniin liittyen. Me toimimme kädentaidot ja yhteiskunta ja erilaiset ihmiset tehtäväryhmienjohtajina, jotenka molemmat KaSujen rastit mukavasti sujahtivat näihin tehtäväryhmiin. 

Vuoden 2025 alussa järjestettiin perinteinen HP:n rastipäällikkö ja JTMK -koulutukset, me osallistuimme JTMK osuuteen ja Pirkko ja Sirpa rastipäällikkö osuuteen. Kurssi oli kyllä hyvä, vaikka Pirkolla ja Sirpalla jo kokemusta rastipäällikkö hommista olikin - oli hyvä hieman palautella mieleen miten hommat hoidettiinkaan ja miten arvostelupöytäkirjaa kannattaa hioa ja hioa. Meillä ei kokemusta JMTK hommista ollutkaan ennestään, joten kurssi oli meille todella hyvä ja tarpeellinen, siellä sai myös hyvin kuulla kokemuksia esim. edellisen vuoden Leon Lenkin ja Hilkan Kilvan järjestäjiltä. 

Kisojen suunnittelu oli siis alkuvuodesta 2025 jo kovassa vauhdissa, ainut missä olimme hieman jäljessä oli koekisan järjestäminen. Koekisa pitäisi pyrkiä järjestämään noin samoihin aikoihin vuodesta jolloin kisatkin järjestetään, eli meidän koekisan olisi tullut olla jo maaliskuussa 2025. Tähän ei kuitenkaan mitenkään ehditty, rastien suunnittelu ja rastipäälliköiden rekryäminen oli vielä vaiheessa. Koekisa kuitenkin sovittiin syksylle, jokainen ehtisi kevään ja kesän aikana suunnitella ja hieman testailla esim. omassa lippukunnassaan rastia. Rastin testauttamista esimerkiksi kavereilla, tarpojilla, vanhemmilla, työporukalla tai vaikka ihan omassa johtajistossa oli suositeltua. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla rastia testaa, sitä varmemmin siitä saadaan tehtyä sellainen että sen ohjeet on helppo ymmärtää, ja rasti sujuu kuten on haluttu. 

JTMK kokousti kevään 2025 aikana noin 1-2 kuukauden välein, kokouksissa katsottiin miten rastit ovat edistyneet, onko rasti-ideat järkeviä tai tarvitseekö rastipäälliköt apua jonkin idean kehittämisessä. Tottakai samaan aikaan pohdittiin myös kuumeisesti missä kisat järjestetään, Tampereella sopivia kisakeskuksia on nihkeästi, vielä kun kisakeskukselta pitäisi järkevällä matkalla päästä latuverkoston ja metsän ääreen. Toisena isona kysymyksenä oli myös yörastin paikka, yörastilla pitäisi pystyä yöpymään monta kymmentä vartiota, pystyä tuomaan bajamajat ja vesisäiliöt paikalle, ja mieluusti muutenkin kulkea autolla. Keväällä kuitenkin nopeasti päädyttiin siihen, että Ylöjärven alueella voisi löytyä sopivat tilat ja maastot kisan järjestämiseen. Kulkuyhteydet julkisillakin olivat toimivia Ylöjärven keskustaan, joka oli myös yksi myyntipointti kisan järjestäjille.

Kesän ajan JTMK lepäsi kokouksien osalta, tehtäväryhmäjohtajat pyrkivät kannustamaan rastipäälliköitä tehtävien testaamiseen ja koekisan suunnitteluun. Koekisa nimittäin kolkutteli jo lokakuun alussa ja koekisassa rastien kannattaa olla jo mahdollisimman viimeisessä muodossaan. Koekisa päätetiin pitää yhden päivän mittaisena, välit kuljettiin autoilla ja jokaisessa sarjassa oli yksi vartio testaajana. KaSuilta Kivennuoliaiset lähtivät reippaasti testaamaan Oranssin sarjan (eli päiväsarjan) rasteja. Koekisapäivä hujahti nopeasti ohi, meidän tehtäväryhmien rastit olivat hyvässä kuosissa ja koekisasta saatiin hyvää osviittaa siitä, mitä itse varsinaista kisaa varten kannattaa vielä rastissa hioa.

Koekisan jälkeen JTMK:n ja rastipäälliköiden touhut vain kiihtyivät, JTMK kokousti noin 3-4 viikon välein ja rastipäälliköt jatkoivat tehtäviensä hiomista. JTMK kokouksissa tietenkin käytiin aina rastien tilannetta läpi, mutta samalla myös pohdittiin budjettia, ilmoittautumisen alkamista, kisakeskuksen järjestelyitä, ruokailuita ja huollon toimintaa. Ilmoittautuminen alkoi jouluun 2025 alussa, ja kisojen mainostus pärähti entistä kovempaa käyntiin. Lopulta kun ilmoittautuminen päättyi huomattiin että näistähän tuleekin isoimmat talvikisat vuosikausiin, ilmoittautuneita vartioita oli 89! 

Kun ilmoittautuminen oli päättynyt, kisaan oli enää vain muutamia viikkoja aikaa ja nyt tiedettiin kuinka monelle vartiolla jokaisella rastilla pitää varata tarvikkeita, kuinka monta suorituspaikkaa tarvitaan ja kuinka monta vartiota rastilla käy milloinkin. Tehtäväryhmänjohtajina varmistimme että kaikilla rastipäälliköillä on materiaalit, he ovat saaneet tehtäväkäskyt ja arvostelupöytäkirjat viimeiseen muotoonsa ja että heillä on tarvittavat rastihenkilöt kasassa. Tammi-helmikuun aikana JTMK kokousti useamman kerran, tekijöitä kisassa oli viimeisten viikkojen aikana useampi sata kun laskee kaikki rastihenkilötkin mukaan. Viimeinen JTMK ennen kisaviikonloppua pidettiin kisaviikon keskiviikkona, ja jouduimme myös tekemään päätöksen kulkutavan muuttamisesta, harmillisesti kevät oli iskenyt Tampereelle vain viikkoa liian aikaisin ja hiihtämisen sijaan eteneminen tapahtuisi kisassa jalan.

 

Kisaviikonloppu 6.-8.3.2026

Viimeisen JTMK kokouksen jälkeen kisaviikonloppu vihdoin koitti. Kisakeskusvastaavat saivat avaimet kisakeskuksena toimivalle Soppeenharjun koululle perjantai iltapäivästä. JTMK:n porukan kanssa saavuimme pian tämän jälkeen auttamaan kisakeskuksen järjestelyiden kanssa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tilannekeskus ja tulostoimisto olisi pystytetty jo perjantai iltana mutta ison osallistujamäärän vuoksi majoittujia olikin odotettua enemmän ja kaikki meillä käytössä olevat tilat yhtä luokkaa lukuun ottamatta toimivat majoitustiloina perjantain ja lauantain välisenä yönä. Perjantaina saatiin kuitenkin ilmoittautumispiste kuntoon ja rastimateriaalit järjesteltyä seuraavaa aamua varten. Illan aikana pidettiin vielä rastipäällikköinfo, jonka jälkeen lähdimme ottamaan hyvät yöunet ennen kisan alkua!

Päivä alkoi varhain ja kisakeskuksella tunnelma oli odottavainen mutta innostunut. Meillä tehtäväryhmänjohtajina kisapäivän tärkein tehtävä oli varmistua siitä, että kaikki rastit ovat toimintakunnossa ja valmiita vastaanottamaan kisailijoita. Lauantaina oli kaksi eri rataa, yösarjojen sekä päiväsarjojen radat. Meille tehtäväksi valikoitui päiväsarjojen radan kiertäminen nollavartiona. Nollavartion tehtävänä on kiertää kaikki radan rastit ennen kisailijoita tarkistaen, että rasteilla on homma hallussa. Päiväsarjojen radalla pienen haasteen kiertämiseen toi se, että keltainen sarja kiersi rastit vastakkaisessa järjestyksessä kuin oranssi ja vihreä sarja. Onneksi keltaisen sarjan vartiot kävivät alkuun muutaman yösarjojen rastin, että ehdimme juuri kiertämään kaikki rastit ennen ensimmäisiä vartioita. 

Lauantain kierros alkoi tietenkin lähtökätevyydellä. Paikalla oli monta tuttua naamaa ja pääsimmekin nopeasti aloittamaan itse radan kiertämisen. Välimatkat kuljimme autolla, jotta saimme pidettyä tiukasta aikataulusta kiinni. Päivän aikana oli kiva nähdä, minkälaiseksi muidenkin tehtäväryhmien rastit olivat kehittyneet. Vastassa oli suunnistusta, rievän paistoa kummeli tietämystä ja perus partiotaitoja. Päivän viimeisellä rastilla oranssi ja vihreä sarja pääsi näennäisesti pelastamaan henkilöä jäistä. Kun kaikki rastit oltiin saatu kierrettyä, oli seuraavaksi vuorossa vain odottelua. Toimimme apukäsinä matkatehtävän arvostelussa ja seurasimme vartioiden etenemistä. Jäiset olosuhteet olivat jonkin verran hidastaneet vartioiden etenemistä mutta päivä ei kuitenkaan venynyt liian pitkäksi.

Sunnuntaina valkeni uusi kisa-aamu. Yösarjojen oli määrä kiertää lauantain päiväsarjojen rastit. Edeltävänä päivänä pyörineet rastit olivat jo hyvällä mallilla joten meidän hommaksi valikoitui vain yhden rastin tarkastaminen ennen sen aukeamista. Tämän jälkeen vuorossa oli taas odottelua. Toimimme taas tarkastusapuna matkatehtävälle ja odottelimme vartioiden saapumista kisakeskukselle. Koko kisan ajan oli helppo seurata kisailijoiden etenemistä Scoms-järjestelmän ansiosta. Rastipäälliköiden tuli olla tavoitettavissa vielä viimeistenkin vartioiden päästyä maaliin - tarkistuspyyntöjä tehtävistä saattaisi tulla ja niiden selvittämiseen saatettaisiin tarvita myös rastipäällikköä. Tulokset saatiin kuitenkin lopulta kirjattua ja kaikki rastit suljettua, lopulta myös viimeiset vartiot pääsivät maaliin ja voittajat julistettua. 

Pitkän kisaviikonlopun jälkeen jokainen KaSu sai taputtaa itseään olkapäähän: kisat olivat sujuneet hyvin, palaute oli (yllättävän) positiivista niin osallistujilta kuin myös tekijöiltä ja kaikki kynnelle kykenevät vartiot olivat päässeet suorittamaan meidänkin lippukunnan järjestämiä rasteja! Kisaviikonlopun jälkeen rastipäälliköt pääsevät vielä kokoontumaan palauttenanto ja -läpikäynti hetkeen, JTMK varmistaa myös vielä että budjetissa ollaan pysytty, mitä pitää dokumentoida tulevia kisoja varten, sekä käymme läpi mitä kaikkea opimmekaan tämän vajaan 1,5 vuoden rutistuksen aikana.

Eikun seuraavia partioprojekteja kohti! 

Tehtäväryhmäpäälliköt Marja ja Kirsi

Vesikoiden Halla-retki Valkijärvellä 13.-15.2.2026

 Perjantai 13.2.2026

Aloitimme retken kirkolta Kasukka Winter Classic -tapahtumalla, jossa pidimme rattikelkkailurastia. Saimme vielä glögiä ja pullaa. Ajoimme tapahtuman jälkeen Valkijärven kämpälle ja purimme kamat. Teimme vedenottoavannon kairalla ja valmistelimme yösijaamme eli kuusen juurta havuilla. Söimme iltapalaksi mannapuuroa ja lihapiirakoita ja lämmintä mehua. Sitten kömmimme makuupussien kanssa kuusen alle tutimaan.

Lauantai 14.2.2026

Heräsimme rapsakkaan -27 asteen lämpötilaan havupediltä lämpöisinä. Makuupussista poistuminen tuotti kylläkin vaikeuksia. Söimme aamupalaksi puuroa ja aloimme valmistautumaan hiihtoretkelle. Hiihtelimme ihanassa säässä Tervalammen kautta Kilpijärvelle ja takaisin. Oli ihanan kaunista!

Kämpällä söimme hyvää halloumi-orzopastaa lounaaksi. Kävimme järven jäällä frisbeegolfaamassa saaviin. Sen jälkeen teimme kolme nuotiota niin, että ekaan olisi saanut käyttää niin monta tulitikkua kuin haluaa, tokaan vain yhden ja vikaan käytimme pumpulia ja tuluksia. Nuotioilla piti kiehauttaa desi vettä säilyketölkissä. Ajat oli noin 11 minuuttia, 10 minuuttia ja 12 minuuttia, eli eri sytytystyylillä ei tullut isoa eroa. Sitten menimme sisälle ja söimme laskiaispullia kermavaahdolla ja kermaa oli paljon. Teimme myös kivaa Muistelemispäivän ohjelmaa: askartelimme rahastopurkin, sekä kirjoitimme sata ystävyyden tekoa. Kävimme myös villasukkajuoksulla.

Päivälliseksi söimme maailman parasta kanakastiketta ja jälkkäriksi teimme ulkona jäätelöä. Illalla vietimme ystävänpäivää ja taittelimme lahjarasioita, punoimme nauhan ja teimme kortit. Iltapalalla söimme vielä jugua ja sämpylää. Toinen yö nukuttiin kämpässä.

Sunnuntai 15.2.2026

Herätys oli samaan aikaan kun lauantainakin eli klo 8.00. Söimme aamupalaksi puuroa ja pakkasimme rinkat. Jatkoimme Muistelemispäivän ohjelmapaketin aktiviteettien suorittamista. Väritimme karttaan missä päin maailmaa on partiokoteja ja missä maissa olemme olleet partiomatkalla tai missä meillä on partioystävyyssuhteita. Teimme lankakeräystävyysverkostoa ja hienon kuvakollaasin partioystävistä, joka tuli aivan täyteen kuvia. Koristelimme myös Muistelemispäivärahastopurkin loppuun.

Söimme lounaaksi kasvissosekeittoa ja jälkkäriksi Bubseja. Siivosimme kämpän ja Minna tyhjensi vessan. Jaoimme partiokamukoruhelmet kotiin ja sitten Linnea tulikin noutamaan meidät autolla kotiin.

Vesikot

Kekri-kekkerit

Lippukuntaretki Antaverkassa 31.10.-2.11.2025

Retki alkoi, kun bussi lähti kirkon pihasta kohti Antaverkkaa viidenkymmenen Kasun voimin. Aloitimme retken ulkoleikeillä, retkimerkin teolla ja retkikasteilla.

Lauantaina sudenpentujen ohjelmassa oli soittimien askartelua ja Vesikoiden järjestämä maastis. Seikkailijat ulkoilivat ja harjoittelivat solmuja leikkien avulla. Päivämehuksi kaikki tekivät itse omena-kaurapaistosta trangioilla. Pelasimme Among Us -peliä livenä ja kävimme saunomassa. Saunomisen jälkeen oli maalaismarkkinat, joissa oli mm. onnenpyörä, norsukeilausta ja tuohisormusten taittelua. 

Sunnuntaina meillä oli rastirata erilaisista syksyn juhlista: kekri, Halloween, Dia de Muertos ja Samhain. Saimme radalta paljon herkkuja.

Haastattelimme retkeläisiä erilaisilla kysymyksillä, näin he vastasivat:

Kivointa leirillä

• maalaismarkkinat, solmuilu ja saunominen

Paras ruoka 

• pasta bolognese ja etenkin pitsa oli hyvin monen lemppari retkiruoka

Paras leikki

• peili, jalkapallo, ameeba ja läpsy

Retkikaste

• sudenpentujen mielestä taikametsä oli kiva, mutta ei liian jännittävä, taikamarja ja eläinten silittäminen jäi mieleen. Seikkailijoilla oli pakohuone. Tarpojilla ja vanhemmilla piti hakea pelottavasta hillokellarista omenahilloa aamupuurolle. 

Sudenpennut kävivät lauantaina Pienen Sinisen maastiksessa, jossa he saivat piirtää oman Pienen Sinisen, harjoitella ilmansuuntia ja mm. sienten tunnistusta. Sudareilla mieleen jäi erityisesti ylisöpö Pieni Sininen. Lopuksi he saivat myös kirjoittaa Pienen Sinisen postipussiin terveisiä.

Antaverkka oli monen mielestä kiva paikka ja oli mukavaa vaihtelua nukkua teltan sijaan sisällä.

-Vesikot

Vaeltajavartio Fasaanien Svenska Suomi-projekti 29.-30.4.2023

Lähdimme vappuaaton Suomi-projektin retkelle nelistään suunnitelmana tämä: Ihana reipas Mira ajaa meidät Vaasaan, Merenkurkun saaristoon, jossa tarvomme rinkkojen kanssa paikalliselle laavulle ja yövymme siellä. Seuraavana aamuna kävelemme saman reitin takaisin ja vietämme päivän tutustumalla Vaasan museoihin. Tässä miten se sitten oikeasti meni:

Lördag:

Aloitimme matkamme kololta, jossa pakkasimme tavarat ja itsemme autoon. Pysähdyimme matkalla vain kahdesti: kerran leikkimään hippaa Pohjanmaan kylmässä tuulessa, ja myöhemmin Liisanlehdon Prismassa, jonka siistit vessat ihastuttivat meitä kaikkia. Matkalla Sommarösundin uimarannalle pääsimme vielä ajamaan upean Raippaluodon sillan yli.

Uimarannalta alkoi luontopolku, jonka varrella tapasimme suomenruotsalaisia sekä merikotkan. Mira pelasti meidät kohtaamisista sujuvalla svenska smalltalkilla. Herregud! Edes Mira ei kuitenkaan pystynyt pelastamaan meitä sulamisvesilätäköiltä, jotka jatkuivat koko luontopolun ajan, ja jotka lopulta vaativat uhrikseen jokaisen mukana olleen kengän. Hetken hengähdystauon mutavelliltä saimme kuitenkin lounaalla, kun taioimme trangioilla pestopastaa aurinkoisella kalliolla.

Lounasta kokatessa mieliala koheni, mutta saimme kauhuksemme huomata, että retken suunnittelussa oli käynyt kohtalokas virhe: Olimme ottaneet mukaan liian vähän vettä, eikä pastan keittäminen auttanut asiaa. Kauppalistasta oli myös unohtunut vessapaperi. Jouduimme siis pärjäämään mukana olleilla harvoilla nenäliinoilla. Jatkoimme kuitenkin matkaa leiripaikalle. 

Luontopolun varrelta löytyi lähes kaksi metriä syvä hiidenkirnu.

Leiripaikalla ryhdyimme saman tien kasaamaan kengänkuivatusnuotiota, jonka äärellä paistoimme myöhemmin myös hotdogeja. Amyn harmiksi hänen kenkänsä kuivuivat nopeiten, joten hän pääsi palvelemaan muita. Illan aikana ehdimme vielä keskustella ihmissuhteista aktiviteetin merkeissä sekä valmistella laavun nukkumiskuntoon. Jälkimmäinen valitettavasti vaati uhrikseen Lumin nilkan, joka kolahti satunnaiseen maasta törröttävään rautatanko.

Amy laittamassa kenkiä kuivumaan samalla kun muut istuvat sukkasillaan kodan penkillä.

Söndag:

Aamulla arvioimme uudelleen tilanteen ja päätimme erään jalkapuolen takia jakautua kahteen ryhmään. Mira ja Amy urheina lähtivät hakemaan autoa läheiselle parkkipaikalle samalla kun Lumi ja Nitta kokosivat uuden nuotion aamiaista varten. Paistoimme tulen ääressä kananmunaleipiä ja pekonia, kunnes kaikki olivat henkisesti valmiita jättämään leiripaikan.

Vedenpuutteesta johtuen ensimmäinen pysäkkimme oli Prisman vessa, jossa harjasimme hampaat. Kun ajatukset taas sivistyksen keskellä toimivat, tajusimme että olimme valinneet retkiajankohdan huonosti: Vappuaatto sai museot sulkemaan ovensa ennenaikaisesti, joten kerkesimme käymään vain Kuntsin modernin taiteen museossa. Lounaaksi tankkasimme pitsaa, jonka jälkeen täytimme retkeemme jääneen kulttuuriaukon käyskentelyllä Vanhassa Vaasassa ja Vaasan Rauniopuistossa. Nukuimme vielä hätäpäikkärit erään K-marketin parkkipaikalla ennen kotiinlähtöä.

Paluumatka sujui hyvin lukuunottamatta tankkausyrityksiämme Jalasjärven Juustoportilla. Onneksi Juustoportilta sai ostettua suklaata, jäätelöä ja limsaa.

Matkassa Amy, Lumi, Mira ja Nitta

Tarinat -jälkimerkki

Perhoset ovat suorittaneet Tarinat -jälkimerkkiä.  Sudenpennuille annettiin sanoja, jotka tuli liittää osaksi tarinaa. Tässä sudenpentujen itse keksimiä partiotarinoita.

Tarina 1

Viisi kaverusta lähtivät retkelle.

–         Minne mennään retkelle?

–         Uima-retkelle? Päiväretkelle? Yö retkelle?

–         Nyt minä keksin! Mennään metsään telttailemaan.

–         Kuulostaa hyvältä.

–         Kenellä on teltta ja telttakiilat?

–         Minulla on telttakiilat, mutta ei telttaa.

–         Minulla on taas teltta

–         Mutta kenellä on makuualustat?

–         Minulla on viisi makuualustaa!

Ei muuta kuin telttailemaan!

 

Tarina 2

Olimme lähdössä päiväretkelle. Matka kesti 20 vuotta. Perillä teimme trangialla ruokaa, koska matkalla tuli ”vähän” nälkä! Illalla sytytettiin nuotio ja paistettiin vaahtokarkkeja. Ennen kuin lähdettiin kotiin, hukkui vahingossa puukko, mutta löysimme sen. Kotimatka kesti 20 vuotta! Loppu.

 

Tarina 3

Olipa kerran kaksi tyttöä nimeltä Kerttu ja Maria. Kerttu ja Maria päättivät käydä metsässä. Heillä oli kaikki pakattuna. Kun he olivat retkellä, heillä oli hauskaa. Yksi päivä kun he päättivät mennä lopulta kotiin ja olivat ottamassa karttaa esiin, se oli pudonnut ja poissa. He soittivat vanhemmilleen, mutta ne eivät vastanneet. Sitten he soittivat 112:een. Sieltä vastattiin, että mikä hätänä. Me hukattiin meidän kartta ja me ollaan eksyksissä eikä päästä nyt kotiin. 15 min myöhemmin pääsimme onnellisesti kotiin.

 

Perhosten kirjavinkit:

Timo Parvela, Ellan ja Sampan urotyöt

Frozen - tarinoita Arendelista

Annie Barrows, Isa+Bea ja fossiiliennätys

Paulette Bourgeois, Franklin viettää juhlaa

Eduard Uspensky, Alas taikavirtaa

Erin Hunter, Soturikissa

Mary Carey, Luiseva puiseva leijona ja ovela apina

Perhoset

Sinikettu

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin erätaitojen peruskurssi Sinikettu, jonne osallistui kolme vartiomme jäsentä, Salla, Katri ja Hilda.  

Perjantai 24.9. 

Saavuimme seitsemäksi Evolle, jolloin kurssi alkoi. Kurssi aloitettiin suunnistamalla leiripaikoille, jossa pystytimme majoitteet. Kun ne olivat saatu pystytettyä haimme koko viikonlopunalmistaa. ruokatarpeet ja söimme iltapalan. Astiat ja trangian tiskattuamme pääsimme viimein nukkumaan. 

Lauantai 25.9. 

Lauantaiaamuna seitsemältä heräsimme märkinä kosteasta laavusta, sillä yöllä oli satanut vettä ja kosteus oli tullut sisään. Nousimme tekemään aamupalaa, jonka nautittuamme lähdimme harjoittelemaan kartan lukua ja kompassin käyttöä. Yhden aikoihin palasimme tekemään lounasta. Lounas oli eriskummallisin syömämme partioruoka ikinä, siinä oli jauheesta tehtyä perunamuusia ja kuivattuja kasviksia, joita emme osanneet valmistaa. Seuraavana ohjelmanumerona oli suunnistusta, jossa hyödynsimme aamulla opittuja taitoja ja haimme useita rasteja. Suunnistuksen jälkeen harjoittelimme köytöksiä, kuten pukkiköytöstä ja ristiköytöstä. Päivälliseksi söimme makaronia ja jauhelihakastiketta. Ruuan jälkeen saimme pikaisen opastuksen trangian käytöstä talvella ja erilaisista polttimoista. Seuraavaksi aloimme tekemään nuotioita, joihin puut kerättiin metsästä. Puita ei saanut kaataa ja sytykkeetkin piti kerätä maasta. Puiden hakureissulla yksi meistä upposi suonsilmään. Vinkki: jos kenkäsi kastuvat, vaihda kuivat sukat ja laita muovipussit kenkiisi, niin jalkasi eivät kastu! Kun nuotiot olivat saatu syttymään, söimme pikaisesti iltapalan ja lähdimme yösuunnistamaan. Kun pääsimme takaisin leiriin kello oli jo yli puolen yön, pååsimme vihdoin nukkumaan. 

Sunnuntai 26.9. 

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin kuivemmissa tunnelmissa, kun aloimme tekemään aamupalaa hieman ennen kahdeksaa. Aamupalan syötyämme pakkasimme tavaramme ja meille opetettiin rinkan säätäminen itselle sopivaksi. Kun tämä oli tehty, meille jaettiin rastiradat suoritettaviksi. Kiersimme rasteilla noin kolme tuntia. Rata päättyi katokselle, jonne myös kurssi päättyi. Söimme viimeisen aterian Mama-nuudeleita ja tonnikalaa. Täytimme palautelomakkeen kurssista ja siitä suuntasimme kohti kotia. 

Vaikka sää olikin hieman kostea, opimme paljon uusia taitoja ja saimme hienoja kokemuksia.

- Salla, Katri ja Hilda.

Ristinolla-kesäretki Teiskossa

Kirkolta päädyttiin yhteiskyydeillä  Paarlahden leirintäalueelle. Retkellä oli monia ensikertalaisia, joten ohjelma aloitettiin tutistumisleikeillä. Tutustuimme myös yhdessä leirialueeseen. Koko retkipoppoo mahtui kahteen puolijoukkuetelttaan, jotka koottiinkin seuraavaksi. Lämpötila oli lähes 30 astetta ja halukkaille tarjottiin uintimahdollisuus. Iltapalan, lämpimien voileipien jälkeen suoritettiin iltatoimet ja mentiin nukkumaan. 

Lauantaiaamu aloitettiin lipunnostolla. Aamupalan jälkeen seurattiin ikäkausien omaa ohjelmaa. Lounaaksi söimme kasviswokkia. Lounaan jälkeen jatkettiin ikäkausien omaa ohjelmaa. sitten oli päivämehun vuoro, jolloin tankattiin suolaista ja makeaa. Päivän aikana ehti myös askartelemaan leirimerkkiä. Päivällisellä saimme tietää iltaohjelman aiheet. Päivällisen jälkeen menimme saunomaan ja uimaan. lipunlaskun jälkeen söimme tacopeltiä, jonka jälkeen oli iltaohjelman vuoro. iltaohjelman jälkeen menimme nukkumaan. 

Sunnuntaiaamu aloitettiin tuttuun tapaan lipunnostolla ja aamupalalla. Aamupalan jälkeen ryhdyimme purkamaan telttoja sekä pakkaamaan omia tavatoita. Kun tavarat oli pakattu ryhdyimme siivoamaan yhteisiä tiloja. Siivoamiset suotitettiin odotettua nopeammin ja melkein täydellisesti ennen sateita.

-Lumi

Naistenpäivän kakkubuffet 8.3.

Talkoilu alkoi n. klo 10 aikaan kun Ilvekset tekivät vielä viime hetken leivonnaisia ja ohjekylttejä buffetiin. Yhden jälkeen talkoolaisia ja kakkuja alkoi saapua ovista ja ikkunoista. Jossain tehtailtiin kakkujen nimilappuja, toisaalla katettiin pöytiä ja järjestettiin kakkuja. Iloinen hääräys vallitsi koko kirkon alakerrassa.

Onneksi olimme ajoissa valmiita buffetin kanssa, koska vieraatkin olivat paikalla jo hyvissä ajoin. 

Kun lipunmyynti virallisesti alkoi, väkeä oli paljon. Jono oli melkein ovelle asti! Istumapaikat meinasivat loppua heti alkuunsa kesken kunnes mainitsimme vieraille mahdollisuudesta herkutella myös alasalissa. 

Kakut olivat herkullisen näköisiä (ja makuisia!) ja pöytä oli koreana monenlaisista kakuista. Oli juustokakkua ja suklaakakkua, kuivakakkua ja täytekakkua, piiraita ja keksejä. Herkkua oli melkeinpä jokaiseen makuun. Talkoolaisena kyllä vesi herahti kielelle, kun katseli kakkuja.

Buffet oli todella onnistunut tapahtuma ja kuulin itsekin monen puhuvan, että tällainen olisi hauska järjestää ensin vuonnakin! Mukana ollaan jos niin käy! 

                                         - Mirju