Kurjet-joukkueen retki

Yhdessä metsään, Suomi 100 13.-15.10.2017 Valkijärvellä

Kuvassa maisemaa Vitavuorelta.

Kurjet seikkailijajoukkueen kämppäretki oli 13.-15.10. 2017 ja teemana oli luonnossa liikkuminen. Lisäksi suoritimme luonnontuntija-taitomerkin.

Perjantai 13.10.

Perjantai-iltana paistoimme lettuja ja vaahtokarkkeja. 

Saavuimme myöhään illalla kämpälle omilla kyydeillä. Veimme rinkat sisälle ja palattiin takaisin hakemaan muuta tavaraa. Sitten söimme iltapalaksi leipää ja karjalanpiirakoita. 

Jälkiruokaa teimme ulkona nuotiolla (lettuja ja vaahtokarkkia). Sitten teimme iltatoimet. Asetuimme taloksi ja kuuntelimme iltasadun. Sitten nukahdimme.

Lauantai 14.10.

Vitavuorella teimme härkisooppaheijaa.

Heräsimme klo.8.00. Kävimme pesemässä hampaat ja vessassa. Söimme aamupalaksi pussipuuroa ja leipää. Tutustuimme sieniin ja teimme hienon julisteen. Sen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme Vitavuorelle. Vitavuorella valmistimme trangialla härkisooppaheijaa. Kylmissämme vaelsimme takaisin Valkijärvelle, jossa joimme kaakaota.

Päivämehun jälkeen tutustuimme Johannan johdolla kivilajeihin. Sitten pelasimme Lauran kanssa marja-aiheista muistipeliä. Sen jälkeen me lapset leikimme vapaa-ajalla peiliä.

Laura veti meille taas tietovisailua tällä kertaa kukista ja kasveista. Meidän piti yhdistää teksti oikeaan kuvaan. Eikä ohjelma loppunut siihenkään. Kun olimme taas hulinoineet kerrossängyissä, oli aika puhua sienistä ja hyönteisistä.

Linnea lähetti yksi kerrallaan taskulampun kanssa pimeään metsään. Siellä oli kysymyksiä 1-8. Radan suunnan näyttivät puuhun ripustetut heijastimet. He, jotka eivät olleet kiertämässä rasteja, pysyivät turvallisesti sisällä ja tekivät hyönteisistä taulukkoa. Siitäkin tuli hieno. Sen jälkeen jatkoimmemarjojen tunnistamista, tällä kertaa maun perusteella. Sokkona maistelimme marjoja, jotka olivat hyviä. Maistelimme esimerkiksi puolukkaa, vadelmaa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrnimarjaa. Sitten söimme tortillaa iltapalaksi. Teimme iltatoimet. Salla, Ottilia ja Hannah menivät Lauran kanssa erätoveriin nukkumaan (siis ulos). Loput jäivät sisälle. Linnea lähetti yksi kerrallaan taskulampun kanssa pimeään metsään. Siellä oli kysymyksiä 1-8. Radan suunnan näyttivät puuhun ripustetut heijastimet. He, jotka eivät olleet kiertämässä rasteja, pysyivät turvallisesti sisällä ja tekivät hyönteisistä taulukkoa. Siitäkin tuli hieno. Sen jälkeen jatkoimmemarjojen tunnistamista, tällä kertaa maun perusteella. Sokkona maistelimme marjoja, jotka olivat hyviä. Maistelimme esimerkiksi puolukkaa, vadelmaa, mustikkaa, mustaherukkaa ja tyrnimarjaa. Sitten söimme tortillaa iltapalaksi. Teimme iltatoimet. Salla, Ottilia ja Hannah menivät Lauran kanssa erätoveriin nukkumaan (siis ulos). Loput jäivät sisälle.

Teimme kololle julisteen sienistä ja hyönteisistä.

Tutustuimme erilaisiin kivilajeihin sekä siihen, miten ja missä ne syntyvät.

Lauantain ja sunnuntain välisen yön osa nukkui erätoverissa, joka rakennetaan kolmen tukipuun väliin. Vaikka yö olikin kylmä, seikkailijat ja Laura olivat pukeutuneet hyvin. Ohessa Sallan piirtämä kuva, joka löytyy myös joukkueemme päiväkirjasta.

Sunnuntai 15.10.

Aamulla aamutoimien jälkeen alkoi kova pakkaaminen. Aamupalaksi oli brunssinomaiseen tyyliin mysliä jogurtin kera. Kun olimme pakanneet, lähdimme purkamaan erätoveria. Sen jälkeen kirjoitimme Valkijärven kämpän kirjaan suunnilleen tämän saman tekstin. Putsasimme matot ja sitten olikin aika lähteä. Saimme vielä taitomerkit (luonnontuntija). Lähdimme kotiin.

- Kurjet

HP:n ”Sankarimatka”-seikkailijakilpailut 28.10.2017

Tapasimme lauantaina vähän ennen kahdeksaa Sampolan pysäkillä. Matkustimme bussilla Hervantaan, jossa kisat järjestettiin. Kävimme ilmoittautumassa ja söimme vähän eväitä. Kisa alkoi kätevyysrastilla, jossa oli tehtävänä rakentaa taukotuoli. Se oli vähän vaikeaa. Sitten lähdimme kiertämään Suolijärveä. Toisella rastilla tehtiin risottoa,jonka ruokakriitikko arvosteli. Samalla rastilla piti rakentaa myösonnennoppia. Sitten jatkoimme kävelyä.

Seuraavilla rasteilla oli solmuja, suunnistusta, liputuspäiviä ja lintujen tunnistusta. Yhdellä rastilla oli ohjelmassa askartelua sateessa: yritimme tehdä sankariviitan ja otimme hienon valokuvan.

EA-rastilla yritettiin herätellä tajutonta potilasta ja tyrehdyttää nenäverenvuoto. ”Osu”-rastilla ammuttiin tennispalloja hulavanteen läpi. Kisan viimeisellä rastilla laitettiin merkkejä partiopaitaan oikeille paikoilleen.

Kisan loputtua söimme makaronilaatikkoa ja lähdimme kotiin. Päivä oli kylmä ja sateinen, luntakin oli paljon, mutta hienosti me jaksettiin! :)

- Kurjet

Ryhmäesittely

Perhoset

Perhoset-lauma on tosi kikattava ja kiva lauma ja olemme aika söpöjä. Leikimme usein Luuta-Hildaa ja muutenkin leikimme paljon. Tykkäämme suorittaa merkkejä laumailloissa ja retkillä. Perhoset ottavat sienipallista hymyä. Opimme innolla uusia asioita ja teemme ruokaa itse. Perhoset eivät tykkää sotkea. Menemme ulos vaikka sataisi vettä tai lunta, pakkanenkaan ei haittaa. Suojelemme luontoa ja tykkäämme perhosista, koska olemme perhosia.

Perhosiin kuuluvat Armi, Eeva, Elli, Hertta, Kaisla, Leena, Malla, Miia, Silja, Veera ja Vilppu sekä Akelat Alisa ja Minna.

Moro Tampere!

Perhosten päiväretki Moro 30.9.2017

Päiväretkemme alkoi kirkolla lauantaiaamuna. Ensin yhdistelimme nimiä ja kuvia Suomen, Pirkanmaan ja Tampereen tunnuksista. Sen jälkeen väritimme vaakunoita. Rupesimme valmistamaan lounasta. Söimme ooppis-lounaan. Lähdimme kirkolta bussipysäkille ja matkustimme keskustaan bussilla. Ensimmäinen kohde oli Keskustori. Sitten kävelimme Tallipihalle ja siellä oli käsityöläismessut. Kaikkein parasta koko retkellä oli se kun saimme ostaa suklaata. Kävelimme Väinö Linnan aukiolle ja askartelimme Suomi-teemaisia kukkia ja lopuksi veimme kukat kasvihuoneeseen ja jatkoimme kävelyä kirkolle. Tultuamme takaisin kirkolle söimme välipalaa. Ihan lopuksi askartelimme Suomi-julisteen, johon piirsimme Suomen kartan ja aiemmin oppimamme vaakunat ja tunnukset. Suunnittelimme lopuksi Perhosten omaa vaakunaa. Sitten kaikki lähtivät kotiin.

- Perhoset

Vaeltamassa Vajosuolla

Johtajien Ruskavaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa 23.-24.9.2017

Ajatus ruskavaelluksesta lähti jo viimetalvisella johtajien kämppäretkellä. Mietittiin, että olisi mukava taas päästä vaeltamaan ihan vain johtajien kesken. Aluksi vaellusta suunniteltiin Lappiin, koska pohjoisessa asustellessani olin jo pitkään halunnut haastaa itseäni viikon vaelluksella erämaassa. Lopulta niin rankka reissu ei ottanut tuulta alleen, vaan päädyimme ihailemaan vastaavia suomaisemia Tampereen lähialueilta. Sopiva reitti löytyi Kurjenrahkan kansallispuistosta Varsinais-Suomesta, missä Vajosuon Vaellus yhdistettynä Savojärven kierrokseen muodostivat mukavan vajaan 30km lenkin. Reitti kulkee Kurjenrahkan ja Vajosuon keidassoiden ympäri.

Ida ja Laura lähtivät matkaan aikaisin lauantaiaamuna, koska ajomatkaa Kurjenrahkan kansallispuistoon on Tampereelta noin 150 km. Karkkien ja Google Mapsin avustuksella tytöt pääsivät Pöytyälle ja nappasivat minut mukaan bussipysäkiltä. Viimeiset kilometrit taitettiin soratiellä Pukkipalon parkkikselle, josta olimme suunnitelleet aloittavamme haikkimme. Tarvikkeiden ja veden tasajaon suoritettuamme lähdimme talsimaan kohti Savojärveä.

Savojärvelle päästyämme aamun usva ja koleus olivat jo haihtuneet ja ihailimme järven aurinkoisia rantoja - melkein teki mieli mennä uimaan! Savojärven kierroksella riitti ihmisiä, ja olihan siellä muutamia partiolaisiakin sekä kokonainen motoristiyhdistys päiväretkellään. Pian oli jo nälkä, ja nautimme nameja papu-kasvistortilloja järven rannalla ohikulkijoiden ihmetellessä. Pikakahvi ja Fazerin suklaalakut eivät ole ikinä maistuneet niin hyviltä!

Tauolla matkan varrella.

Pian saavuimme Kurjenrahkan luontokeskukselle, jossa opimme uutta näillä soilla suurissa parvissa elelevistä kurjista. Niitä odotimme viikonlopun aikana näkevämme - vaellus oli vielä ajoitettu kurkien syysmuuton aikoihin - mutta pettymykseksemme ei kurjista näkynyt eikä kuulunut vilaustakaan. Seuraava nähtävyys matkan varrella oli Kuhankuono, seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan (Aura, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko ja Turku) yhteinen rajakivi, jolla tietysti poseerattiin.

Luontokeskukselta löytyi reissun ainoaksi jäänyt kurki.

Siinä se Kuhankuono nyt on.

Kuhankuonolta etelään käännyttyämme ihmiset kaikkosivat ja tuntui, että vaellus todella vasta pääsi käyntiin. Hetken kuluttua ohitimme kyltin, jossa varoitettiin huonokuntoisista pitkospuista. Päätimme silti jatkaa matkaa suunnitelman mukaan. Olivathan ne pitkospuut huonossa kunnossa sitten kaikilla tulevilla suo-osuuksilla, mutta vaelluskengillä pääsimme onneksi taiteilemaan soiden yli kuivin jaloin. Matkalla saimme ihailla silmänkantamattomiin jatkuvia suoaukeita, nousimme luontotorniin, keräilimme sieniä ja evästelimme. Törmäsimme iltapäivän aikana myös autolastilliseen bilehenkisiä vaihto-opiskelijoita, jotka eivät uskoneet antamiamme reittiohjeita.

Illan hämärtyessä pääsimme viimein yöpymispaikallemme Vajosuon etelälaidalle. Paikka oli jaettu kahteen osaan: laavuun ja nuotiopaikkaan suon laidalla sekä katokseen ja nuotiopaikkaan ylempänä rinteessä. Valitsimme laavun, vaikka huussi ja polttopuut olivatkin toisella paikalla, ja pystytimme telttamme sen lähistölle. Iltaruuaksi Laura kokkasi bravuuriaan linssikeittoa, ja jälkkäriksi oli suklaabanaaneja Idan toiveesta. Jossain vaiheessa pimeydestä paikalle ilmestyi eräs vaihtaripoikaporukka ja myöhemmin myös kohtaamamme bileporukka, jotka molemmat vetäytyivät toiselle paikalle juhlimaan. Ihan hyvä, meillä alkoikin jo väsy painaa.

Kurjenrahkan laitamilla.

Aamulla heräsimme keskelle usvaista suota ja hiippailimme huussiin taivasalla nukkuvan vaihtarijengin ohi (voi apua, oli niin koleakin!). Hitaan lähdön jälkeen ehdimme vielä läheiselle luontotornille ihailemaan viimeisiä usvan rippeitä. Aamusta ylitimme viimeiset suokaistaleet, joiden jäätyä taakse reitti Vajosuon länsipuolella kulki pettymykseksemme pääasiassa talousmetsissä, pellonlaidassa tai teillä. Lähestyessämme Pukkipaloa kaunis kallioinen mäntymetsä alkoi kuitenkin yleistyä. Takaniitunvuorella kokkailimme päiväretkeilijöiden keskellä lounaaksi soija-nuudeliwokkia. Aivan vaelluksen loppumetreillä pääsimme myös huiputtamaan Nousiaisten korkeimman kohdan Huhtaniitunmäen (101 m). Loppusuoralla törmäsimme vielä mieheen, joka ihmetteli, miksi ollaan Tampereelta tultu näin kauas asti fiilailemaan soita, kun Tampereen pohjoispuolelta (?) löytyy vielä suurempia ja koskemattomampia soita. Vai niin, no nehän pitää sitten käydä tsekkaamassa toiste.

Olipa huikean hauska reissu taas pitkästä aikaa. Kiitos haikkiseuralle, joka myös ihanasti auttoi järjestelyissä. Ensi vuonna sitten päästään vaeltelemaan sinne Lapinkin maisemiin!

Takaisin Pukkipalossa.

 - Heidi

VaeltajaSpa

Samoaja−vaeltajasiirtymä 10.9.2017

Vietimme samoaja−vaeltajasiirtymää rentoutumalla ja virkistäytymällä sunnuntaisena syys-iltana. Alkuun valmistimme hiusnaamiot ja kasvokuorinnat elintarvikkeista. Hiusnaamiosta tuli yksinkertainen avokadoon pohjautuva tahna ja kasvonaamiosta sekoitelma kaikesta kahvin ja sitruunan väliltä. Sitten siirryimme saunomaan ja testaamaan uusia tekemiämme tuotteita. Seurauksena oli naurua ja sotkua. Lopputuloksena saatu pehmeä iho ja avokadoiset hiukset saivat meidät vakuuttuneeksi siitä, että ainakin kasvokuorinta oli todella onnistunut kokeilu. Peseytymisen ja pukeutumisen jälkeen paistoimme kasoittain lättyjä. Lättyjen päälle oli runsaasti suolaista ja makeaa täytettä. Herkuttelimme ja nauroimme monta tuntia mahat kipeinä. Jälkeenpäin oli kyllä rentoutunut ja virkistynyt olo. Näillä eväillä siirtyisin vaikka joka vuonna vaeltajiin, mikäli se olisi mahdollista.

- Alisa

Ryhmäesittelyt

Kuukkelit

Olemme aktiivisen epäaktiivinen samoajavartio ja lippukuntamme ainoa. Vartioon kuuluu kolme samoajaa, jotka kaikki ovat myös tarpojavartioiden johtajia. Vartion kuuluu myös yksi vaeltaja, joka toimii vartiossamme eräänlaisena johtajana.

Suurin osa meistä on harrastanut partiota melkein koko elämänsä ajan ja intoa riittää vielä. Kokouksia pääsääntöisesti pidämme tiistaisin ennen tarpojakokouksen alkua.

Ruoka on keskeinen osa meidän kokouksia ja tykkäämme keskustella joka päiväisistä elämäämme ja yhteiskuntaamme liittyvistä kriittisistä aiheista. Toisin sanoen ratkomme lukioelämän ongelmia ja kevennämme läksyjen tuomaa taakkaa.

- Kuukkelit

Ryhmäesittely

Kurjet

Kivat

Urheat

Riehakkaat

Joustavat

Erinomaiset

Tärkeät

Keitä ne on? Ne on KURJET!

Olemme seikkailijajoukkue Kurjet. Partiokokouksiin on kiva tulla ja mielestämme parasta partiossa on kaverit ja retkeily.

Partiomuistoja on meille kertynyt jo paljon, ja parhaita ovat olleet lippukunnan kesäleiri, siirtymä seikkailijoihin, partioparaati ja reissu Särkänniemeen sekä Suurjuhla. Retkelle pakkaamme aina mukaan ensiapuvälineet, säänmukaiset varusteet, ruokailuvälineet ja juomapullon. Lempiruokiamme partiossa ovat ooppaheija, nakkikeitto, paksukaiset ja suklaabanaanit. Odotamme tältä partiosyksyltä joukkueen retkeä, tapahtumia ja seikkailijakisoja.

Joukkueeseemme kuuluu seikkailijat Rauha, Maija, Salla, Ottilia, Hilda, Aino ja Mimosa sekä sammot Laura, Linnea, Anna ja Johanna. Kokoonnumme maanantaisin klo 17.45-19.15.

- Kurjet

Kasukka-johtajakoulutus 2017

Osa 1: tiistai 15.8.

Tiistai-iltana Karhujen Ilmarinkadun kololle kokoontui parikymmentä kesän aikana levännyttä Kalevan Suuntatyttöjen ja Kalevan Karhujen johtajaa kouluttautumaan ja valmistautumaan alkavaan toimintakauteen.

Ilta aloitettiin perinteisellä Läpsy-leikillä, jossa kaikille jäi muistiin uusienkin ihmisten nimet.

Ensimmäisessä koulutusosuudessa keskustelimme haastavista tilanteista laumailloissa ja retkillä. Keskustelua oli vetämässä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Anne, joka on myös pitkän linjan partiolainen KaSuissa.

Antoisan keskustelun jälkeen tutustuimme Jonen johdolla turvallisuussuunnitelmaan, joka täytyy tehdä retkille ja leireille lähtiessä. Turvallisuussuunnitelma tehdään, jotta voidaan kartoittaa ennalta mahdolliset riskit retkellä ja miten ne hoidetaan, jos jotain sattuu.

Kun turvallisuussuunnitelman tekeminen oli käyty läpi, siirryimme partiotyöntekijä Paulan valmistamalle iltapalalle. Pulla hillolla saavutti suuren suosion.

Kahvin voimaannuttamana pääsimme sukeltamaan heraldiikan kiehtovaan maailmaan johon asiaan perehtynyt Jussi meidät johdatti. Heraldiikan perusteiden avulla jokainen on valmis suunnittelemaan itselleen oman vaakunan. Jussi heittikin ryhmille haasteen suunnitella oma vaakuna.

Seuraavana ohjelmassa oli taukojumppaa ulkona Alisan vetämänä. Ensimmäisenä leikkinä oli Suomi 100 -leikki, joka oli saavuttanut suuren suosion Kasujen kesäleirillä. Toisena leikkinä oli Herkku, jossa jahdattiin omaa herkkua ja ällöherkkua.

Viimeisenä osuutena perehdyimme ikäkausien erilaisiin merkkeihin − osa oli tutumpia ja toiset vähän oudompia. Ryhmien täytyi metsästää merkkejä kilpaa toisten ryhmien kanssa. Toisilla kilpailuhenki nousi pintaan ja se tuotti myös tulosta.

- Pirkko

Osa 2: tiistai 22.8.

Tapasimme Kalevan kirkolla kello 17 parinkymmenen innokkaan johtajan kesken. Lähdimme heti ulos, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä.

Aluksi leikimme vanhaa tuttua Lakana-nimileikkiä, jossa kaksi joukkuetta kisaa nimimuistissa ja nopeudessa. Kummastakin joukkueesta valitaan yksi lakanan taakse ja joukkueet yrittävät huutaa vastapuolella istuvan nimen, kun lakana tiputetaan alas. Nopeampi voittaa ja hävinnyt siirtyy voittajan puolelle.

Kun leikki oli leikitty ryhdyimme "tositoimiin"; istahdimme kuka minnekin nauttimaan auringosta ja kuuntelemaan, kun Iida puhui meille tiedottamisen tärkeydestä. Pääsimme ryhmissä laatimaan tiedotteita kuvitteellisia tapahtumia ajatellen. Aika hienojahan niistä tuli, kuvituksineen kaikkineen! Ja koska suurempia puutteitakaan ei löytynyt, voidaan olettaa tiedotuksen olevan kaikilla hyvin hanskassa alkavana syksynä.

Sitten alkoikin jo kahvihammasta kolottaa, joten siirryimme kirkon aulaan nauttimaan iltapalaa. Kiitos seurakunnan partiotyöntekijälle Paulalle, joka jaksoi taas ahertaa keittiön puolella! Iltapalan lomassa Paula kertoi meille siitä, miten Tuomiokirkkoseurakunta tukee lippukuntia niiden toiminnassa, miten tilavarauksia voi tehdä ja miten voidaan hyödyntää yhteistyötä partiotyöntekijän kanssa.

Rahastonhoitajamme Merja piti seuraavan puheenvuoron. Hän kertoi muun muassa siitä, miten rahahommat toimivat, mitä kannattaa muistaa, kun tekee hankintoja ryhmille, ja miten kulukorvauslomakkeen saa kätevimmin hoidettua. Merja sai myös vastata kiperiin kysymyksiin kuiteista ja kuluista.

Kaiken istumisen lomassa pieni taukojumppa tekee aina eetvarttia, joten Sirpa veti meille pienen parijumpan, joka vetreytti mukavasti. Sitten jakaannuimme kalustokoulutukseen. Karhut jäivät kunnostamaan trangioita ja me KaSut tutustuimme kalustoon ja opettelimme Pirkon johdolla kaluston varausjärjestelmän käyttöä.

Illan päätteeksi puhuimme vielä lisää siitä, miten mahdollisissa hankalissa tilanteissa voi ja kannattaa toimia, miten lasten erityispiirteitä voisi huomioida ja miten lapsia voisi kannustaa ilmaisemaan itseään sanallisesti.

Kaiken kaikkiaan aika toiminnantäyteinen ja monipuolinen koulutus, ei voi muuta sanoa! Näillä eväillä sitten kohti syksyn kokouksia ja uusia haasteita.

- Anna

Tarpoja−samoaja-siirtymä

 

Lippukunnan tarpoja−samoaja-siirtymäriitti pidettiin maanantaina 14.8. Trampolin Parkissa. Koko paikka oli meidän käytössä kauniina elokuisena iltana. Saimme siis hyppiä, pomppia, temppuilla ja pelata vapaasti. Ja mehän sen teimme hullun lailla hiki päässä. Mukana olivat uudet ja vanhat samoajat sekä luotsit.

Tervetuloa mukaan samoajavartio Kuukkeleiden toimintaan!