Ryhmäesittely

Perhoset

Perhoset-lauma on tosi kikattava ja kiva lauma ja olemme aika söpöjä. Leikimme usein Luuta-Hildaa ja muutenkin leikimme paljon. Tykkäämme suorittaa merkkejä laumailloissa ja retkillä. Perhoset ottavat sienipallista hymyä. Opimme innolla uusia asioita ja teemme ruokaa itse. Perhoset eivät tykkää sotkea. Menemme ulos vaikka sataisi vettä tai lunta, pakkanenkaan ei haittaa. Suojelemme luontoa ja tykkäämme perhosista, koska olemme perhosia.

Perhosiin kuuluvat Armi, Eeva, Elli, Hertta, Kaisla, Leena, Malla, Miia, Silja, Veera ja Vilppu sekä Akelat Alisa ja Minna.

Moro Tampere!

Perhosten päiväretki Moro 30.9.2017

Päiväretkemme alkoi kirkolla lauantaiaamuna. Ensin yhdistelimme nimiä ja kuvia Suomen, Pirkanmaan ja Tampereen tunnuksista. Sen jälkeen väritimme vaakunoita. Rupesimme valmistamaan lounasta. Söimme ooppis-lounaan. Lähdimme kirkolta bussipysäkille ja matkustimme keskustaan bussilla. Ensimmäinen kohde oli Keskustori. Sitten kävelimme Tallipihalle ja siellä oli käsityöläismessut. Kaikkein parasta koko retkellä oli se kun saimme ostaa suklaata. Kävelimme Väinö Linnan aukiolle ja askartelimme Suomi-teemaisia kukkia ja lopuksi veimme kukat kasvihuoneeseen ja jatkoimme kävelyä kirkolle. Tultuamme takaisin kirkolle söimme välipalaa. Ihan lopuksi askartelimme Suomi-julisteen, johon piirsimme Suomen kartan ja aiemmin oppimamme vaakunat ja tunnukset. Suunnittelimme lopuksi Perhosten omaa vaakunaa. Sitten kaikki lähtivät kotiin.

- Perhoset

Vaeltamassa Vajosuolla

Johtajien Ruskavaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa 23.-24.9.2017

Ajatus ruskavaelluksesta lähti jo viimetalvisella johtajien kämppäretkellä. Mietittiin, että olisi mukava taas päästä vaeltamaan ihan vain johtajien kesken. Aluksi vaellusta suunniteltiin Lappiin, koska pohjoisessa asustellessani olin jo pitkään halunnut haastaa itseäni viikon vaelluksella erämaassa. Lopulta niin rankka reissu ei ottanut tuulta alleen, vaan päädyimme ihailemaan vastaavia suomaisemia Tampereen lähialueilta. Sopiva reitti löytyi Kurjenrahkan kansallispuistosta Varsinais-Suomesta, missä Vajosuon Vaellus yhdistettynä Savojärven kierrokseen muodostivat mukavan vajaan 30km lenkin. Reitti kulkee Kurjenrahkan ja Vajosuon keidassoiden ympäri.

Ida ja Laura lähtivät matkaan aikaisin lauantaiaamuna, koska ajomatkaa Kurjenrahkan kansallispuistoon on Tampereelta noin 150 km. Karkkien ja Google Mapsin avustuksella tytöt pääsivät Pöytyälle ja nappasivat minut mukaan bussipysäkiltä. Viimeiset kilometrit taitettiin soratiellä Pukkipalon parkkikselle, josta olimme suunnitelleet aloittavamme haikkimme. Tarvikkeiden ja veden tasajaon suoritettuamme lähdimme talsimaan kohti Savojärveä.

Savojärvelle päästyämme aamun usva ja koleus olivat jo haihtuneet ja ihailimme järven aurinkoisia rantoja - melkein teki mieli mennä uimaan! Savojärven kierroksella riitti ihmisiä, ja olihan siellä muutamia partiolaisiakin sekä kokonainen motoristiyhdistys päiväretkellään. Pian oli jo nälkä, ja nautimme nameja papu-kasvistortilloja järven rannalla ohikulkijoiden ihmetellessä. Pikakahvi ja Fazerin suklaalakut eivät ole ikinä maistuneet niin hyviltä!

Tauolla matkan varrella.

Pian saavuimme Kurjenrahkan luontokeskukselle, jossa opimme uutta näillä soilla suurissa parvissa elelevistä kurjista. Niitä odotimme viikonlopun aikana näkevämme - vaellus oli vielä ajoitettu kurkien syysmuuton aikoihin - mutta pettymykseksemme ei kurjista näkynyt eikä kuulunut vilaustakaan. Seuraava nähtävyys matkan varrella oli Kuhankuono, seitsemän varsinaissuomalaisen kunnan (Aura, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko ja Turku) yhteinen rajakivi, jolla tietysti poseerattiin.

Luontokeskukselta löytyi reissun ainoaksi jäänyt kurki.

Siinä se Kuhankuono nyt on.

Kuhankuonolta etelään käännyttyämme ihmiset kaikkosivat ja tuntui, että vaellus todella vasta pääsi käyntiin. Hetken kuluttua ohitimme kyltin, jossa varoitettiin huonokuntoisista pitkospuista. Päätimme silti jatkaa matkaa suunnitelman mukaan. Olivathan ne pitkospuut huonossa kunnossa sitten kaikilla tulevilla suo-osuuksilla, mutta vaelluskengillä pääsimme onneksi taiteilemaan soiden yli kuivin jaloin. Matkalla saimme ihailla silmänkantamattomiin jatkuvia suoaukeita, nousimme luontotorniin, keräilimme sieniä ja evästelimme. Törmäsimme iltapäivän aikana myös autolastilliseen bilehenkisiä vaihto-opiskelijoita, jotka eivät uskoneet antamiamme reittiohjeita.

Illan hämärtyessä pääsimme viimein yöpymispaikallemme Vajosuon etelälaidalle. Paikka oli jaettu kahteen osaan: laavuun ja nuotiopaikkaan suon laidalla sekä katokseen ja nuotiopaikkaan ylempänä rinteessä. Valitsimme laavun, vaikka huussi ja polttopuut olivatkin toisella paikalla, ja pystytimme telttamme sen lähistölle. Iltaruuaksi Laura kokkasi bravuuriaan linssikeittoa, ja jälkkäriksi oli suklaabanaaneja Idan toiveesta. Jossain vaiheessa pimeydestä paikalle ilmestyi eräs vaihtaripoikaporukka ja myöhemmin myös kohtaamamme bileporukka, jotka molemmat vetäytyivät toiselle paikalle juhlimaan. Ihan hyvä, meillä alkoikin jo väsy painaa.

Kurjenrahkan laitamilla.

Aamulla heräsimme keskelle usvaista suota ja hiippailimme huussiin taivasalla nukkuvan vaihtarijengin ohi (voi apua, oli niin koleakin!). Hitaan lähdön jälkeen ehdimme vielä läheiselle luontotornille ihailemaan viimeisiä usvan rippeitä. Aamusta ylitimme viimeiset suokaistaleet, joiden jäätyä taakse reitti Vajosuon länsipuolella kulki pettymykseksemme pääasiassa talousmetsissä, pellonlaidassa tai teillä. Lähestyessämme Pukkipaloa kaunis kallioinen mäntymetsä alkoi kuitenkin yleistyä. Takaniitunvuorella kokkailimme päiväretkeilijöiden keskellä lounaaksi soija-nuudeliwokkia. Aivan vaelluksen loppumetreillä pääsimme myös huiputtamaan Nousiaisten korkeimman kohdan Huhtaniitunmäen (101 m). Loppusuoralla törmäsimme vielä mieheen, joka ihmetteli, miksi ollaan Tampereelta tultu näin kauas asti fiilailemaan soita, kun Tampereen pohjoispuolelta (?) löytyy vielä suurempia ja koskemattomampia soita. Vai niin, no nehän pitää sitten käydä tsekkaamassa toiste.

Olipa huikean hauska reissu taas pitkästä aikaa. Kiitos haikkiseuralle, joka myös ihanasti auttoi järjestelyissä. Ensi vuonna sitten päästään vaeltelemaan sinne Lapinkin maisemiin!

Takaisin Pukkipalossa.

 - Heidi

VaeltajaSpa

Samoaja−vaeltajasiirtymä 10.9.2017

Vietimme samoaja−vaeltajasiirtymää rentoutumalla ja virkistäytymällä sunnuntaisena syys-iltana. Alkuun valmistimme hiusnaamiot ja kasvokuorinnat elintarvikkeista. Hiusnaamiosta tuli yksinkertainen avokadoon pohjautuva tahna ja kasvonaamiosta sekoitelma kaikesta kahvin ja sitruunan väliltä. Sitten siirryimme saunomaan ja testaamaan uusia tekemiämme tuotteita. Seurauksena oli naurua ja sotkua. Lopputuloksena saatu pehmeä iho ja avokadoiset hiukset saivat meidät vakuuttuneeksi siitä, että ainakin kasvokuorinta oli todella onnistunut kokeilu. Peseytymisen ja pukeutumisen jälkeen paistoimme kasoittain lättyjä. Lättyjen päälle oli runsaasti suolaista ja makeaa täytettä. Herkuttelimme ja nauroimme monta tuntia mahat kipeinä. Jälkeenpäin oli kyllä rentoutunut ja virkistynyt olo. Näillä eväillä siirtyisin vaikka joka vuonna vaeltajiin, mikäli se olisi mahdollista.

- Alisa

Ryhmäesittelyt

Kuukkelit

Olemme aktiivisen epäaktiivinen samoajavartio ja lippukuntamme ainoa. Vartioon kuuluu kolme samoajaa, jotka kaikki ovat myös tarpojavartioiden johtajia. Vartion kuuluu myös yksi vaeltaja, joka toimii vartiossamme eräänlaisena johtajana.

Suurin osa meistä on harrastanut partiota melkein koko elämänsä ajan ja intoa riittää vielä. Kokouksia pääsääntöisesti pidämme tiistaisin ennen tarpojakokouksen alkua.

Ruoka on keskeinen osa meidän kokouksia ja tykkäämme keskustella joka päiväisistä elämäämme ja yhteiskuntaamme liittyvistä kriittisistä aiheista. Toisin sanoen ratkomme lukioelämän ongelmia ja kevennämme läksyjen tuomaa taakkaa.

- Kuukkelit

Ryhmäesittely

Kurjet

Kivat

Urheat

Riehakkaat

Joustavat

Erinomaiset

Tärkeät

Keitä ne on? Ne on KURJET!

Olemme seikkailijajoukkue Kurjet. Partiokokouksiin on kiva tulla ja mielestämme parasta partiossa on kaverit ja retkeily.

Partiomuistoja on meille kertynyt jo paljon, ja parhaita ovat olleet lippukunnan kesäleiri, siirtymä seikkailijoihin, partioparaati ja reissu Särkänniemeen sekä Suurjuhla. Retkelle pakkaamme aina mukaan ensiapuvälineet, säänmukaiset varusteet, ruokailuvälineet ja juomapullon. Lempiruokiamme partiossa ovat ooppaheija, nakkikeitto, paksukaiset ja suklaabanaanit. Odotamme tältä partiosyksyltä joukkueen retkeä, tapahtumia ja seikkailijakisoja.

Joukkueeseemme kuuluu seikkailijat Rauha, Maija, Salla, Ottilia, Hilda, Aino ja Mimosa sekä sammot Laura, Linnea, Anna ja Johanna. Kokoonnumme maanantaisin klo 17.45-19.15.

- Kurjet

Kasukka-johtajakoulutus 2017

Osa 1: tiistai 15.8.

Tiistai-iltana Karhujen Ilmarinkadun kololle kokoontui parikymmentä kesän aikana levännyttä Kalevan Suuntatyttöjen ja Kalevan Karhujen johtajaa kouluttautumaan ja valmistautumaan alkavaan toimintakauteen.

Ilta aloitettiin perinteisellä Läpsy-leikillä, jossa kaikille jäi muistiin uusienkin ihmisten nimet.

Ensimmäisessä koulutusosuudessa keskustelimme haastavista tilanteista laumailloissa ja retkillä. Keskustelua oli vetämässä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Anne, joka on myös pitkän linjan partiolainen KaSuissa.

Antoisan keskustelun jälkeen tutustuimme Jonen johdolla turvallisuussuunnitelmaan, joka täytyy tehdä retkille ja leireille lähtiessä. Turvallisuussuunnitelma tehdään, jotta voidaan kartoittaa ennalta mahdolliset riskit retkellä ja miten ne hoidetaan, jos jotain sattuu.

Kun turvallisuussuunnitelman tekeminen oli käyty läpi, siirryimme partiotyöntekijä Paulan valmistamalle iltapalalle. Pulla hillolla saavutti suuren suosion.

Kahvin voimaannuttamana pääsimme sukeltamaan heraldiikan kiehtovaan maailmaan johon asiaan perehtynyt Jussi meidät johdatti. Heraldiikan perusteiden avulla jokainen on valmis suunnittelemaan itselleen oman vaakunan. Jussi heittikin ryhmille haasteen suunnitella oma vaakuna.

Seuraavana ohjelmassa oli taukojumppaa ulkona Alisan vetämänä. Ensimmäisenä leikkinä oli Suomi 100 -leikki, joka oli saavuttanut suuren suosion Kasujen kesäleirillä. Toisena leikkinä oli Herkku, jossa jahdattiin omaa herkkua ja ällöherkkua.

Viimeisenä osuutena perehdyimme ikäkausien erilaisiin merkkeihin − osa oli tutumpia ja toiset vähän oudompia. Ryhmien täytyi metsästää merkkejä kilpaa toisten ryhmien kanssa. Toisilla kilpailuhenki nousi pintaan ja se tuotti myös tulosta.

- Pirkko

Osa 2: tiistai 22.8.

Tapasimme Kalevan kirkolla kello 17 parinkymmenen innokkaan johtajan kesken. Lähdimme heti ulos, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä.

Aluksi leikimme vanhaa tuttua Lakana-nimileikkiä, jossa kaksi joukkuetta kisaa nimimuistissa ja nopeudessa. Kummastakin joukkueesta valitaan yksi lakanan taakse ja joukkueet yrittävät huutaa vastapuolella istuvan nimen, kun lakana tiputetaan alas. Nopeampi voittaa ja hävinnyt siirtyy voittajan puolelle.

Kun leikki oli leikitty ryhdyimme "tositoimiin"; istahdimme kuka minnekin nauttimaan auringosta ja kuuntelemaan, kun Iida puhui meille tiedottamisen tärkeydestä. Pääsimme ryhmissä laatimaan tiedotteita kuvitteellisia tapahtumia ajatellen. Aika hienojahan niistä tuli, kuvituksineen kaikkineen! Ja koska suurempia puutteitakaan ei löytynyt, voidaan olettaa tiedotuksen olevan kaikilla hyvin hanskassa alkavana syksynä.

Sitten alkoikin jo kahvihammasta kolottaa, joten siirryimme kirkon aulaan nauttimaan iltapalaa. Kiitos seurakunnan partiotyöntekijälle Paulalle, joka jaksoi taas ahertaa keittiön puolella! Iltapalan lomassa Paula kertoi meille siitä, miten Tuomiokirkkoseurakunta tukee lippukuntia niiden toiminnassa, miten tilavarauksia voi tehdä ja miten voidaan hyödyntää yhteistyötä partiotyöntekijän kanssa.

Rahastonhoitajamme Merja piti seuraavan puheenvuoron. Hän kertoi muun muassa siitä, miten rahahommat toimivat, mitä kannattaa muistaa, kun tekee hankintoja ryhmille, ja miten kulukorvauslomakkeen saa kätevimmin hoidettua. Merja sai myös vastata kiperiin kysymyksiin kuiteista ja kuluista.

Kaiken istumisen lomassa pieni taukojumppa tekee aina eetvarttia, joten Sirpa veti meille pienen parijumpan, joka vetreytti mukavasti. Sitten jakaannuimme kalustokoulutukseen. Karhut jäivät kunnostamaan trangioita ja me KaSut tutustuimme kalustoon ja opettelimme Pirkon johdolla kaluston varausjärjestelmän käyttöä.

Illan päätteeksi puhuimme vielä lisää siitä, miten mahdollisissa hankalissa tilanteissa voi ja kannattaa toimia, miten lasten erityispiirteitä voisi huomioida ja miten lapsia voisi kannustaa ilmaisemaan itseään sanallisesti.

Kaiken kaikkiaan aika toiminnantäyteinen ja monipuolinen koulutus, ei voi muuta sanoa! Näillä eväillä sitten kohti syksyn kokouksia ja uusia haasteita.

- Anna

Tarpoja−samoaja-siirtymä

 

Lippukunnan tarpoja−samoaja-siirtymäriitti pidettiin maanantaina 14.8. Trampolin Parkissa. Koko paikka oli meidän käytössä kauniina elokuisena iltana. Saimme siis hyppiä, pomppia, temppuilla ja pelata vapaasti. Ja mehän sen teimme hullun lailla hiki päässä. Mukana olivat uudet ja vanhat samoajat sekä luotsit.

Tervetuloa mukaan samoajavartio Kuukkeleiden toimintaan!

Metsä vahvistaa – Voimaannu luonnossa!

Kasukka ”vj-kurssit” 12.8.2017 Kangasalla

Neljä Kasukka-johtajaa ja partiotyöntekijämme lähtivät voimaantumaan luonnossa. Suuntasimme Haralan harjulle ja kiipesimme näköalatorniin ihastelemaan maisemia. Kaunista maisemaa katsellessamme nautimme mocktailit. Paikallista maisemaa ja luonnon kauneutta katselimme myös Valokuvaaja-leikin yhteydessä. Muutama geokätkökin etsittiin ennen, kuin asetuttiin nauttimaan piknik-lounasta luonnon helmassa.

Päivän ohjelma jatkui pienellä palvelutehtävällä Valkijärvellä. Puhtaat matot ovat myös takaisin kämpän lattialla.

Auto kohti Saarijärveä ja voimaantujat kohti seuraavia aktiviteetteja. Matkalla parkkipaikalta kämpälle keräsimme mustikoita, puna-apiloita ja koivunlehtiä. Ensimmäiseksi keitimme nuotiokahvit ja paistoimme kaltiaisia. Samalla valmistimme luonnon antimista kasvonaamiot ja jalkakylpysuolaa. Mittasimme osallistujien verenpaineenkin.

Asetuimme pareittain riippumattoihin makoilemaan. Haistelimme, maistelimme ja tunnustelimme yrttejä. Perillan raikas ja jopa hedelmäinen maku jäi tunnistamatta, johtunee varmastikin siitä, että on varsin uusi yrtti Suomessa. Seuraavaksi pääsimme testaamaan heittokättämme frisbee-golfin parissa. Kukaan ei onnistunut heittämään kiekkoa järveen, mutta puita yritettiin kaataa senkin edestä.

Saunan lämmettyä siirryimme saunaan joogaamaan ja kaunistautumaan luonnonkosmetiikalla. Puhtaina ja rentoutuneina nautimme herkullista päivällistä. Loimulohi lisukkeineen maistui ja köyhät ritarit mustikoiden ja kermavaahdon kera kruunasi olotilan.

Laitoimme tavarat paikoilleen ja suuntasimme kotiin metsän vahvistamina.

- Minna ja Sirpa

Suomi-seikkailua Saarijärvellä

Kalevan Suuntatyttöjen kesäleiri 25.-30.7.

Tiistai 25.7. Saapumispäivä

Kalevan Suuntatyttöjen "Suomi-seikkailu" -kesäleiri alkoi neljän seikkailijan ja viiden johtajan voimin. Lähdimme reippain mielin Kalevan kirkolta vanhempien kyydeillä kohti Kalevan Karhujen leirialuetta Kangasalan Saarijärvellä. Onneksi autoilla pääsi melkein perille asti, sillä se helpotti melkoisesti leirin huoltoa ja leiritavaroiden kuljetusta.

Maitokärryreippailun jälkeen nostimme lipun ja aloitimme leirin rakentamisen. Pystytimme kaksi Niger-telttaa ja rakentelimme rinkkatelineet ja tuuletuspuut. Ensimmäinen leiri-ilta kuluikin mukavasti Leirinrakentaja-taitomerkin parissa. Hiljaisuus laskeutui leirin ylle melko myöhään.

Keskiviikko 26.7. Vesipäivä

Keskiviikkona herättiin aikaisin ja syötiin aamupalaksi puuroa ja leipää. Aamupäivän ohjelmassa oli erilaisia vesiaktiviteetteja, kuten vaatteet päällä uintia ja melontaa järvellä. Menimme myös kanootinupotusta - se oli hauskaa! Pelissä oli tarkoituksena upottaa toisen joukkueen kanootti täyttämällä se vedellä. Kaikki kastuivat ja pääsivät uimaan.

Lounaaksi syötiin tex mex -lättyjä. Iltapäivällä suoritettiin Kansanperinne-taitomerkkiä. Jokainen oli piirtänyt sukupuun, joten aloitimme tutkimalla niitä ja keskustelemalla, mistä päin Suomea sukulaisemme olivat kotoisin ja minkälaiset ammatit olivat yleisiä 1900-luvulla. Askartelimme perinteiset tuohihelistimet kiiltävästä pahvista ja nikkaroimme myös suhistuspuut eli pärrät. Lisäksi valmistettiin vihdat, joita pääsimme myöhemmin testaamaan saunassa. Tutustuimme suomalaisiin sanontoihin ja kiersimme rastiradan, jossa oli tarinoita keijuista, peikoista ja muista satuolennoista.

Päivälliseksi valmistimme nuotiolla kaskinauriita, perunoita ja lohta. Ruoka oli todella hyvää. Illalla kävimme vielä saunassa. Iltaohjelmassa kuulimme tarinoita Kalevalasta ja teimme siihen liittyviä esityksiä. Maistelimme erilaisia makkaroita ja jälkkäriksi smorseja eli suklaa-vaahtokarkkikeksejä.

Torstai 27.7. Seikkailijapelipäivä

Aurinkoinen aamu alkoi herätyksellä, lipunnostolla ja aamupalalla. Kun aamupala oli syöty, aloimme valmistautua seikkailijapeliin eli sepeliin.

Kun rinkat oli pakattu, suuntasimme kohti Norojärveä. Matkalla oli luonnontuntemusvisa ja partio- ja lippukuntahistoriaristisanatehtävä. Norojärven laavulle saavuttuamme alkoi lounaan valmistus. Kolmessa trangiassa valmistui maittavaa italianpataa. Lounaan yhteydessä oli erilaisia tehtäviä karttamerkeistä. Kun lounas oli syöty ja karttamerkkitehtävät tehty, oli aika aloittaa paluumatka kohti Saarijärveä. Paluumatkalla oli vielä luvassa ongelmanratkaisua, ensiapua ja rinkkalautta. Kaikki tytöt selvisivät kuivin nahoin ja rinkoin ylityksestä.

Saarijärvelle palattumme alkoi varusteiden huolto ja saunan lämmitys. Samaan aikaan kirkolla sudenpennut valmistautuivat kesäleirille lähtöön.

Päivällisen jälkeen sudenpennut saapuivat Saarijärvelle. Ensin tutustuttiin leirialueeseen, käytiin sääntöjä läpi ja sen jälkeen aloitettiin teltanpystytys. Seikkailijat jatkoivat varusteiden huoltoa ja kävivät pikaisesti saunomassa.

Iltaohjelma oli perinteinen iltanuotio: lauluja, ryhmien esityksiä, huutoja, laululeikkejä ja tietenkin lätynpaistoa. Vatsat pullollaan lättyjä oli hyvä kömpiä telttaan ja makuupussiin nukkumaan.

Perjantai 28.7. Yhdessä metsään -päivä

Perjantaipäivä käynnistyi heräillen lipunnoston ja aamujumppailun merkeissä. Päivän teema ilmeni jo aamupalalla, kun kuulimme tarinan metsän eläimistä. Päivän teema oli siis "yhdessä metsään". Aamupäivä alkoi hauskoilla, metsäisillä leikeillä, joissa jokainen leiriläinen viimeistään heräsi. Menimme mm. huutojuoksua ja luontodominoa. Sen jälkeen kuulimme roskattomasta retkeilystä.

Päivemmällä, lounaan jälkeen lähdimme kävelyretkelle lähimaastoon. Matkalla laumat ja seikkailijavartio tutustuivat mm. metsätyyppeihin, metsään virkistyslähteenä, metsätyyppeihin ja metsäammatteihin. Auringonpaisteisen kävelyn jälkeen ruoka maistui kaikille hyvin. Päivällisen jälkeen leiriläiset pääsivät uimaan ja tekemään leirimerkkejä. Illalla laskimme lipun, jonka jälkeen oli ohjelmassa ryhmien esityksiä, leikkejä ja lauluja. Iltaohjelman jälkeen söimme iltapalan ja menimme iltapesuille ja nukkumaan hyvissä mielin monipuolisen päivän jäljiltä.

Perhosten videotervehdys ja ajatuksia metsästä:

Leppäkerttujen metsälaulu, taustalla metsän paras paikka:

Joutsenten näytelmä metsäluonnon hienoudesta:

Lauantai 29.7. Suomi-seikkailu -päivä

Lauantaina päivä taas alkoi lipunnostolla ja aamupalalla söimme mahat täyteen puuroa. Aamupalan jälkeen koristelimme ruokailukatoksen juhlakuntoon päivää varten. Sitten jakauduimme kisavartioihin ja Suomi 100v. -partiotaitokisat saivat alkaa. Seikkailijoilla ja sudenpennuilla oli eritasoisia tehtäviä Saarijärven ympärillä. Rasteilla oli kysymyksiä Suomesta, suomalaisista ja kaikkeen tähän liittyvästä. Ruokarastilla tehtävänä oli perinneretkiruuan, ooppaheijan, keittelyä ja mausteena tietenkin ketsuppia. Matkatehtävänä oli askarrella luonnonantimista kukkaseppeleitä, käpylehmiä ja lummekaulakoruja. Kisa sujui hyvin siis tehtäviä ja käpylehmiä tekemällä sekä nauttimalla hyvistä mustikoista matkan varrella.

 

Kisan päätyttyä ja kun viimeisetkin käpylehmät oli saatu tehtyä, laitettiin sauna päälle, päästiin peseytymään ja pulahtamaan järveen. Päivälliseksi söimme herkullista kinkkupastaa.

Iltaohjelmassa siis vietimme Suomi-synttäreitä aarteenmetsästyksellä ja muilla hauskoilla synttärileikeillä. Iltapalaksi oli tarjolla juhlaruokana hot-dogeja, joiden jälkeen tällä leirillä viimeistä kertaa kömmittiin telttoihin nukkumaan.

Sunnuntai 30.7. Vierailupäivä

Leiriväsyneinä heräsimme viimeiseen leiripäivään. Tänään oli se päivä, kun Suomi-seikkailumme päättyisi ja lähtisimme rinkka täynnä hauskoja leirimuistoja kotia kohti.

Lipunnoston, aamujumpan ja aamupalan jälkeen jokainen pakkasi omat tavaransa. Tähänkin saimme yllättävän paljon aikaa kulumaan. Sudenpennut tyhjensivät koko rinkan sisältöineen makuualustalleen ja viikkasivat ja pakkasivat tavarat itse omaan rinkkaansa. Kaikki tavarat saatiin jotenkin rinkkaan, jos ei rinkan sisäpuolelle, niin sitten ulkopuolelle. Purimme leirirakennelmia ja kuljetimme tavaroita parkkipaikalle. Kirjoitimme leiristä päiväkirjoihin ja leikimme vielä metsäleikkejä, kuten Metsuria ja hippiä.

Lounaan jälkeen leiriläisten vanhempia alkoikin saapua paikalle. Leiriläiset esittelivät ylpeinä leirialuetta ja telttojansa vanhemmille. Tämän jälkeen purimme teltat, joimme pullakahvit ja laskimme lipun. Leirialue hiljeni nopeasti.

- Laura, Sirpa, Alisa, Kirsi ja Minna