Herkutellen

Seikkailija-joukkue Joutsenten retki ”Herkutellen luonnossa” Saarijärvellä 26.-28.8.2016

Retken ohjelma muodostui Retkikokki-taitomerkin suorittamisesta. Seikkailijat valmistivat kaikki ateriat joko nuotiolla tai ruokailukatoksen veturilla. Viikonlopun aikana ei nälkä kerinnyt kaihertamaan mahaa. Aterian päätteeksi myös hävitimme jätteet ekologisesti näreeseen. No missäs se näre on?

Retken menu

kana-kasvisnyytit 

suklaamannapuuroa

makkaralajitelma ja karamelliomenoita vaniljakermavaahdolla

kaltaisia ja vaahtokarkkia

tortilloja

lättyjä ja popcornia

mustikkapannukakkuja

nakkikeitto

Ja oli retkellä syömisen lisäksi muutakin ohjelmaa:

Nuotiota sytytettiin retken aikana useaan kertaan. Välillä tuuli hieman vaikeutti hommaa.

Kanootit kannettiin ruokailukatoksesta rantaan.

Kanootin käsittelya harjoiteltiin pelaamalla kanoottipalloa.

Myös lipunnoston harjoitteluun navakka tuuli toi oman mausteensa.

Saunan lämmitykseen ja ruoanvalmistukseen tarvittiin polttopuita.

Metsään oli viety rasteja, jotka sitten GPS-laitteen avulla haettiin,

Saunan lämmityskin sujui mallikkaasti.

Joutsenten retkellä vieraili myös joutsenia.

A-pukilla yli Rakkarinojan...

... kukin omalla tyylillään.

Retkellä oli mukana:

- Minna

Kuvat: Minna Pihlajamäki

"Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa!" - ROIHU2016

7. Finnjamboree Roihu Evolla 20.-28.7.2016

Keskiviikkona 20.7. päättyi viimein pitkä odotus, kun koitti aika lähteä Suomen historian suurimmalle partioleirille, Roihulle. Kalevan Suuntatyttöjä mukaan lähti yhteensä 20 ja Karhuja 16. Saimme kunnian jakaa yhteisen Unity-alaleiriin kuuluvan leirilippukuntamme myös 19 nuoren pohjoisirlantilaisen vieraan kanssa (Ulster Girl Guiding). Ensimmäisenä päivänä rakensimme yhdessä Kasukkalan, leirilippukuntamme oman kodin. Kahdeksan päivän ajan Kasukkala oli turvallinen punainen mummonmökkimme, johon oli aina mukava palata.

Leirilippukuntamme sijaitsi hyvällä paikalla Leirisuoran lähettyvillä, joten alueelta oli helppo käväistä suoralla jäätelöllä, kahvilla tai tapaamassa partiotuttuja. Alaleirimme keittiökin sijaitsi takapihallemme avautuvassa montussa, jonne kokoonnuimme aina aamupalalle, lounaalle, päivälliselle ja iltapalalle pitkien kenttäpöytien tai trendikkäiden kelapöytien ympärille. Lähimmät suihkut sen sijaan sijaitsivat leirialueen pohjoisosassa, mutta samalla avautui mahdollisuus tutustua leirialueen muihin osiin vähän paremmin. Matka tosiaan oli sen arvoinen, sillä leiripölyt sai huuhtoa lämpimällä vedellä ja hetkeksi pääsi rentoutumaan oikein kunnon saunaan. Uintimahdollisuuskin saatiin lopulta, ja siitäkös ilo irtosi!

Leirillä oli ohjelmaa kaikille ikäkausille. Nuorimmat leiriläiset, tarpojat, vierailivat leirin aikana kuudessa laaksossa: Luovuuslaaksossa askarreltiin muun muassa emaloitu kuparinen Roihu-riipus, Metsälaaksossa opeteltiin yritystoimintaa käytännön projektityön kautta, Vesilaaksossa päästiin vihdoin uimaan sekä tutustumaan pelastuslauttaan, Elämyslaakossa päästiin tanssilattialle, silittämään eläimiä ja kokkisotailemaan, Globaalilaaksossa taas tutustuttiin lasten oikeuksiin ja elämään maailman eri kolkissa sekä Minälaaksossa ilmaistiin itseään muun muassa grafittien kautta. Vapaa-ajallaan tarpojat hengasivat teltassa tai Leirisuoran kaupoissa ja kojuilla.

Samoajaikäiset olivat pestissä yhteensä kahden leiripäivän ajan. Kasu-tytöt olivatkin hommissa niin hevosenhoitajana, jätskimyyjänä kuin tehtäväpisteellä tarpojien Elämyslaaksossa. Suurimman osan ajastaan samoajilla kului kuitenkin Samoajalaaksossa omien leiriaktiviteettien parissa, joista kukin sai valita mieleisensä tehtäväksi joko ryhmissä tai itsenäisesti. Lisäksi samoajat pääsivät päiväksi pakoon leirielämää omiin päivän kestäviin virvatuliinsa, joissa samoajamme pääsivät testaamaan partiotaitojaan Urban Survival ja Mysteeripeli -virvatulissa. Ohjelman lomassa samoajat löytyivät lekottelemasta riippumatoissaan ja pojat soittelivat kitaraa.

Vaeltajat ja aikuiset olivat pesteissään pääsääntöisesti joka päivä. Kasuja löytyi niin Kasukkalan johdosta kuin Syke-alaleirin kyläpäällikkönä, Rentolan liikuttajana, Kv-johtajana sekä Elämyslaakson Kansainvälisenä kymppinä ja tekijänä. Pestin lisäksi vaeltajien ohjelmaan kuului myös Vaeltajalaakso Majavanpesän aktiviteetit legorakennelmista, kansainvälisiin street-food-iltamiin, roolipeleihin ja SUP-joogaan. Vapaa-ajallaan vaeltajat ja aikuiset saattoivat löytyä Leirisuoran päädyssä sijaitsevasta Tempo-kahvilasta tai päähieronnasta johtajien Rentolassa. Yleensä vaeltajien ja aikuisten arki leirillä kuitenkin oli melko kiireistä, joten ällölikaisena suihkuun kiiruhtava johtaja saattoi olla tavallisempi näky.

Vierailupäivänä su 24.7. Leirisuora kuhisi ihmisiä. Kasukkalassakin vieraili ilahduttavan paljon niin kasuja kuin sukulaisia ja ystäviä. Vierailupäivänä muistettiin myös Kasukkalan viittä synttärisankaria mansikka-vadelma-kermakakkukestien merkeissä. Oi, mitä leiriluksusta!

Iltaisin kokoonnuttiin aina iltaohjelmaa varten Kasukkalan ovelle. Iltaohjelma saattoi olla koko leirin yhteinen suurtapahtuma, alaleirin iltama tai leirilippukunnan oma ilta. Avajaisissa Roihun liekki viimeistään syttyi, kun 16 000 partiolaista pyöritti leirihuivejaan päänsä päällä Kaartin soittokunnan jammaillessa lavalla. Kasukkalan omassa illassa opettelimme yhdessä pohjoisirlantilaisia partiolauluja, joista ”Go Bananas!” -leirilaulu osoittautui huikeaksi hitiksi. Kansainvälisten iltamien aikana tutustuttiin lisää niin pohjoisirlantilaiseen kulttuuriin (leprekaanikin kävi vierailulla!) kuin muihinkin Unity-alaleiristä löytyviin kansallisuuksiin. Taiteiden yössä taas osallistuttiin ympäri leiriä sijaitseviin luoviin aktiviteetteihin, melottiin tähtien alla, grillattiin jättiläisgrillillä ja pääsivät kaikki juhlimaankin! Viimeistään päättäjäisissä kaikki osasivat leiribiisin kertsin ja viimeisen leiri-illan huipensi mahtava Sanni!

”Sul on sisällä tuli, mä tiedän, se roihuaa

Valo jota ei pimeäkään voi sammuttaa

Ja kun olet mun vierellä, tiedän me roihutaan

Tää on matka, joka vasta alkaa”

Ja niinhän se alkoi... Seuraavan kerran kokoonnumme Evon metsiin taas 6 vuoden kuluttua!

---

Alla Kasujen mietteitä Roihu-kokemuksestaan:

”Parasta Roihulla oli vapaa-aika ja ohjelmat.”

”Roihu oli uskomaton kokemus. Parhaat muistot ovat varmaan uudet ystävät sekä Elämys- ja Globaalilaakso. Vaikka välillä oli rankkaa ystävät ja hyvä yhteishenki kantoivat ongelmien yli.” 

”Parasta Roihulla oli erimaalaiset ihmiset, vapaa-aika, nukkuminen, kiska ja ruoka. Tykkäsin myös ohjelmista. Eli pidin kaikesta.” 

”Roihulla oli parasta vapaa-aika, Heidi, uiminen, iltaohjelma, kortin pelaaminen, Nea (sydän), nukkuminen, grilliruoka ja kaverit.”

”Roihulla oli parasta Heidi, vapaa-aika, uiminen, ohjelmat, kortin pelaaminen, nukkuminen, karkki, rilliruoka, kaverit, vesilaakso ja Sanni.”

”Parasta Roihulla oli kansainvälinen tunnelma.” 

”Roihu-16 oli kaikin puolin hyvä leiri. Järjestelyt eivät tökkineet paljoa, tosin siirtymät olisivat voineet olla parempia. Erityisesti tykkäsin samoajaohjelman Encore-bileistä ja eläinlaaksosta. Myös kahvilat olivat mahtavia. Aikataulun vapaus oli myös jees.”

”Roihulla parasta oli aloitusjuhla ja siellä yhteenkuuluvuuden tunne ja hauskanpito isolla porukalla.”

”Sattumalta tapasin suihkureissulla laumanjohtajakaverini 15 vuoden takaa. :) Yhdessä tekemisen meininki Kasukkalan leiriportin suunnitteluvaiheessa kuten myös rakentelussa. Lukuisat auttavat kädet syntymä- ja nimipäiväsankareiden mansikka-vadelmakakun valmistelussa.”

”Kivointa Roihulla oli aurinkoinen sää, partiokaverit ja kansainvälisyys. Myös oma pesti ja ison tapahtuman tunnelma olivat mieleeni. Oli mukavaa, kun leirillä juhlittiin syntymäpäiviä.”

”Kansainvälinen fiilis. Ampparit ruokapaikalla. Aurinkoiset leiripäivät.”

”Makkaranpaistoa, kahvittelua ja auringonpaistetta. Vaikka töissä oltiinkin, ehti silti viettää omaa aikaa johtajakamujen kanssa.” 

”Roihulla avajaiset, keskiäiset ja päättärit olivat kivoja. Vapaa-aikaa kulutin karkkia syöden riippumatossa. Roihu olisi tietenkin ollut ihan tylsä ilman niitä kaikkia hauskoja kavereiden kanssa vietettyjä hetkiä.”

”Väljän pestin myötä oli vihdoin aikaa ihmetellä suurleirin tunnelmaa, kierrellä kahviloissa, käydä saunassa ja etenkin tutustua paremmin niihin mahtaviin nuoriin, joita lippukunnassamme on. Sää oli mitä parhain ja ohjelmat päräyttäviä. Mahtavia keskusteluja ulkomaalaisvieraidemme kanssa.” 

”Valitettavasti tällä kertaa en voinut osallistua Roihulle kuin vierailupäivänä, jäi harmittamaan vielä enemmän kun vierailu oli ohi. Erityisen iloiseksi tulin kun vierailupäivänä kahvilassa oli tarjolla maailman paras berliininmunkki, ja kahvikin maistuu ihan erilaiselta metsässä omasta mukista juotuna :) ”

- teksti Heidi, kommentit koonnut Minna

Kuvat: Minna Pihlajamäki, Sirpa Jern, Pirkko Tuutti, Laura Hämäläinen ja Heidi Penttinen

Varaslähtö Roihuun : Roihun liekki

Kasukka-kesäleiri Roihun liekki 9.-12.6.2016 Saarijärvellä

Kalevan Suuntatyttöjen ja Kalevan Karhujen sudenpentujen ja seikkailijoiden kesäleiri pidettiin Karhujen leirialueella Kangasalan Saarijärvellä. Leirin ohjelmassa oli telttojen pystytystä, sudenpentujen päiväretki Norojärven laavulle, seikkailijapeli eli Sepeli, Roihu-päivä, Kasukka-PT-partiotaitokilpailu ja vierailupäivä.

Kalevan Suuntatytöistä oli leirillä mukana yhdeksän sudenpentua ja kuusi seikkailijaa. Johtajia oli mukana kaikkiaan kahdeksan, joista kaksi leirillä koko ajan. Leirin kokonaisvahvuus oli parhaimmillaan 44 henkeä.

Tässä haastatteluja ja kertomuksia leiripäivistä ja -ohjelmista.

Sudenpentujen päiväretki perjantaina 10.6.

Sudenpentujen haastattelujen pohjalta koostanut Annu

• Päivä valkeni puolipilvisenä.
• Suoritettiin leirikokki-jälkeä.
• Käytiin ensin ”kaupassa” eväitä ostamassa: Mikä on sopivaa retkievästä? Banaani mustuu.
• Marssittiin peräkanaa Norojärven laavulle. Tytöt jaksoivat hyvin.
• Laavulla syötiin heti eväsleivät, oli kova nälkä.
• Sitten alettiin keitellä trangioilla nakkisoppaa ja se oli hyvää.
• Nuotiolla paistettiin vaahtokarkkeja ja syötiin ne kaurakeksien välissä.
• Paluumatkalla satoi välillä rankasti.
• Tytöt kertoivat päivän onnistuneen hyvin - paras retki ikinä!
• Ai niin, karhunpennutkin olivat mukana.
• Trangioiden pesua opeteltiin leirissä.
• Käytiin läpi käsienpesuohjeita.
• Keiteltiin teetä kuusenkerkistä ja koivunlehdistä. Sitten maisteltiin vielä mustaviinimarjan lehdistä valmistettua teetä.
• Iloisella mielellä tytöt keksivät vielä mainoksen Off-hyttyskarkotteesta.
• Saunan jälkeen laulettiin kivoja nuotiolauluja.
• Illalla kuivateltiin vaatteita.

Käsien pesua.

Sepeli perjantaina 10.6.

Haastattelijana Linnea - haastateltavina Lumi, Annika, Adelma ja Anna

Päivän aikana suoritimme luonnontuntija-taitomerkin, kertasimme vuoden aikana opittuja partiotaitoja ja nikkaroimme ongen. Kaikki tämä ja paljon muuta tapahtui Patrik Laine -teeman mukaisilla rasteilla.

Sepelaamassa.

Mikä oli hauskinta Sepelissä?

Lumi: Syöminen.

Annika: Ruoanlaitto.

Adelma: Ruoanlaitto ja syöminen, ”buddhalaine”.

Anna: Syöminen ja liikkuminen metsässä.

Mikä oli paras tehtävä ja miksi?

Lumi: Lintujen etsintä.

Annika: Lintujen etsintä.

Adelma: Nisäkäs-alias.

Anna: Nisäkäs-alias.

Millainen sepeli oli yleisesti?

Lumi: Kylmä ja sateinen.

Annika: Kylmä ja sateinen.

Adelma: Oli kivaa.

Anna: Pidin siitä, että saatiin itse suunnistaa.

Pidittekö sepelin teemasta?

Lumi: En, mutta kuvat (meemit) olivat hauskoja.

Annika: Juu.

Adelma: Joo.

Anna: Joo.

Jotain muuta yleistä / hauska muisto?

Adelma ja Anna: Limun juonti.

Sudenpentujen Roihu-päivä lauantaina 11.6.

Haastattelijana Noora - haastateltavina Rauha, Hilla, Maija, Henni ja Mimosa

Roihu-päivää vietettiin, koska tänä vuonna on iso partioleiri, Roihu.

Roihu-päivässä kivointa oli kaikkien mielestä keinujen tekeminen. Rauhan, Hillan ja Maijan mielestä hauskinta oli reikien poraaminen keinulautaan. Hennin mielestä parasta oli sahaaminen. Vaikein tehtävä oli kaleidoskooppi, koska ne hajosivat.

Tytöt olivat innoissaan, koska olivat suunnitelleet hassun iltaohjelmaesityksen. Kylmyys oli haitannut tyttöjä vain vähän, koska viimeisenä leiriyönä he aikoivat nukkua vain vähän.

Seikkailijoiden Roihu-päivä lauantaina 11.6.

Haastattelijana Noora - haastateltavina Maija, Adelma ja Anna

Illan hämärtyessä haastateltiin jo makuupussiin ehtineitä seikkailijoita. Takana oli touhukas Roihu-päivä.

Mikä oli hienointa Roihu-päivässä?

- Parasta oli Roihu-kyltin ja portin tekeminen, koska siinä sai maalata, ja naulaaminen on aina kivaa.

Mikä oli päivää parhaiten kuvaava sana?

- Tuli, kyltti, värit.

Missä olitte tänään hyviä? Vastaus tuli yhdestä suusta:

- Sähläämisessä ja maalaamisessa!

No mikäs sitten onnistui huonoiten? Siitäkin tytöt olivat hyvin yksimielisiä:

- Kivien tunnistamisessa, koska täällä oli liian samanlaisia ja isoja kiviä.

Ja vielä lopuksi: mikä on ollut parasta ruokaa leirillä?

- Perunamuusi ja jauhelihakastike. Appelsiinikakku oli herkkua.

Seikkailijat Roihu-päivänä ja upea itse tehty leiriportti.

Kasukka-PT ”Roihahdus” sunnuntaina 12.6.

Kirjoittajana Minna

Kisassa oli mukana kuusi sudenpentupentuetta ja kolme seikkailijavartiota. Kisan teemana oli tietenkin tuli ja kaikki siihen liittyvä. Kisan reitti oli helppo ja selkeä, järven ympäri, joten eksymisiä ei päässyt tällä kertaa sattumaan.

Kisan tehtävät:

1. Tulipussi: erilaisten sytykkeiden tunnistaminen käsin tunnustelemalla.
2. Polttopuut: eri puulajien tunnistaminen näytteiden perusteella. Terttuselja, sireeni ja tuomi eivät olleet kovin helppoja tunnistettavia.
3. Palapeli: Roihun liekki-logon kokoaminen paloista.
4. Sammutusketju: veden kuljettamista käsissä ilman apuvälineitä.
5. Nuotio: narun poikki polttaminen nuotiolla mahdollisimman nopeasti.
6. Jokamiehenoikeudet: väittämiä tulentekoon liittyvistä jokamiehenoikeuksista ja lain säännöksistä.
7. Palovamma: oikean ensiavun antaminen palovammasta kärsivälle potilaalle oikeita ensiapuvälineitä käyttäen.
8. Tulitikkutehtävä: tulitikkupulmatehtävän ratkaiseminen - neljää tikkua siirtämällä piti muodostaa kahdesta neliöstä kolme neliötä.

Sudenpentujen voiton vei niukasti Karhujen Kipinät-pentue. Seikkailijoiden voitto tuli Suuntatyttöjen Tulitikut-vartiolle. Palkinnoiksi voittajat saivat kisan teeman mukaan tuunatut tulitikkurasiat.

Seikkailijoiden sarjan voittajavartion haastattelu
Haastattelijana Ida - haastateltavina Tulitikut-vartion Amy, Annika ja Lumi

Mitä mieltä olitte kisasta?
-  Oli kivaa!
- Tuntui, että kisa meni hyvin.
- Jäi voittajafiilis

Mikä rasti sujui mielestänne parhaiten?
- Rasti, jossa piti katkaista naru tulella.

Mikä sujui huonoiten?
- Rasti, jossa piti tunnistaa puulajit ja sen lisäksi tulitikkurasti.

Mikä oli mieluisin rasti?
- Narun katkaiseminen tulella, koska oltiin nopeita siinä.

Oletteko olleet kisoissa aikaisemmin? Mitä mieltä olitte kisasta?
- Lumi: En ole ollut. Oli hauskaa.
- Annika: Olen ollut ja oli parempi kisa kuin ennen.

- Amy: Olen ollut. Kiva, kun kisa tuli yllätyksenä, mutta tylsää oli, kun ei päästy harjoittelemaan etukäteen.

- Minna

Kuvat: Minna Pihlajamäki

Tervetuloa partioseikkailuun!

Eskarikampanja 25.5.2016

Suuntatytöt ja Karhut olivat yhteistyössä toteuttamassa Tervetuloa partioseikkailuun -materiaalipakettia Sammon päiväkodin eskariryhmässä. Muokkasimme partioseikkailun keston pidennetyksi laumaillaksi. Aluksi kerroimme eskarilaisille keitä olemme ja miksi olemme tulleet päiväkotiin vierailulle.

”Laumailtamme” alkoi Suuntatytöille tutuilla alkumenoilla eli laulamalla Reilut pennut sudenpennut -laulun ja ottamalla hymyä sienipallista. Yritimme opetella ryhmäläisten nimiä tutustumisleikillä, mutta 18 uutta nimeä ei ihan heti jäänyt mieleen. Eskarilaisten energiaa purimme matoäiti ja lapset -juoksuleikillä: päiväkodin pihaan oli laitettu parisataa matolasta eli villalangan pätkää, joita lapset etsivät.

Pörriäisten askartelua.

Seuraavaksi askartelimme pörriäiset. Askartelumateriaalit oli valmisteltu melko pitkälle ja pian jokaisella oli oma pörriäinen. Ryhmissä saimme miettiä, millainen olisi täydellinen eskaripäivä. Ryhmä esitteli kaikille muille, millainen heidän täydellinen päivänsä olisi. Tästä oli hyvä jatkaa avaruusolio-leikillä eli johtaja kertoi aina, kuinka monella raajalla avaruusolio seisoo.

Eskarilaiset salakirjoituspuuhissa.

Tutustuimme myös perinteisiin maamerkkeihin. Eskareille oli tehty maamerkkirata, ja reitin lopussa aarrearkusta jokainen löysi kynttilän pätkän. Kynttilällä ja vesiväreillä teimme salakirjoitusta. Reippaille lapsille sopi tähän väliin pikaruokala-leikki. Leikkiä olisi haluttu vielä jatkaa, mutta siirryimme ohjelmassa Kimin tarinaan ja Kimin kokeeseen. Kimin kokeeseen kuuluivat tällä kertaa partiopaidan merkit. Merkit herättivät kiinnostusta ja ihastusta. ”Laumailtamme” lopuksi pidimme iltapiiriin loruineen.

Merkkien jakoa "laumaillan" päätteeksi.

Vierailustamme lapsille jäi muistoksi Eskarilaisen taitokortti, johon oli liimattu tarrat paikoilleen, sekä Parasta partioainesta -merkki. Oli kiva päivä! Toivottavasti tämä tuo uusia sudenpentuja syksyllä mukaan toimintaamme.

- Minna

Kuvat: Minna Pihlajamäki, Grafiikka: Hämeen partiolaiset

Pyöräillen Kaukajärvellä

Lippukunnan pyöräretki 21.5.2016

Kalevan Suuntatyttöjen keväisenä tapahtumana toukokuussa oli koko lippukunnan yhteinen pyöräretki. Suunnitelmana oli polkea kirkolta Kaukajärven ympäri takaisin kirkolle. Kaukajärven maisemareitin pituus on 13 kilometriä ja matkat paikan päälle, joten pyöräilymatkaa kertyi yhteensä 25 kilometriä. Päivän aikana tutustuttiin geokätköilyn maailmaan, havainnoida lintuja ja niiden pesintää, valmistaa lounas ja kastaa talviturkki Kaukajärvessä.

Pyöräilijät kyymetsällä.

Kauniina toukokuisena lauantaiaamuna tapasimme kirkolla kello kymmenen. Hetken aikaa pohdimme miten saamme retkilounaan ja retkikeittimet mukanamme pyörämatkalle. Päätimme turvautua huoltoautoon.  Polkupyörät kunnostettuina ja pyöränrenkaat täyteen ilmaa pumpattuina lähdimme innokkaasti matkaan.

Pyöräilimme jonossa kohti Kaukajärven Mäkkäriä ja ”Pikaruokaa”-geokätköä. Kätkö löytyi helposti ja siitä innostuneina suuntasimme kohti seuraavia kätköjä: ”Peikon pesä”, ”Rantapolku”, ”Lehtokorte”, ”Exercise”, ”Kisapirtin kisakynä” ja ”Liutunranta”. Maisemareitillä oli mäkistä hiekkatietä, kauniita pylväskatajia ja onneksemme näimme vain yhden kyykäärmeen. Lintujen pesinnän merkkejä ehdimme myös bongaamaan pyörän satulasta. Lintu kantoi pesämateriaalia, esimerkiksi oksia, ja varoitteli pesästään. Joku oli huomannut hautovan linnun. Kisapirtiltä laskettelimme vauhdilla alamäkeä melkein Liutunrantaan asti. Siellä valmistimme retkikeittimellä pussipastaa ja raparperikiisseliä. Päiväkahviakin olisi kaivattu. Rohkeimmat kävivät uimassa. Päivä oli lämmin ja kaunis, mutta vesi oli vielä melko viileää.

Geokätköllä.

Sudenpennut lounastauolla.

Seikkailijat lounastauolla.

Kotimatkalla Kaukajärveltä kohti kirkkoa ostimme vielä jäätelöt. Jäätelön syöminen ulkona on ihan must-puuhaa! Kirkolla olimme vähän aikataulusta jäljessä eli varttia yli neljä. Kiitoksia osallistujille mukavasta päivästä!

- Minna

Kuvat: Minna Pihlajamäki

Reissu Lahteen : piirin keväinen partioparaati 2016

Reissu 2016 - Hämeen Partiopiirin paraati 15.5.2016 Lahdessa

Sateisena sunnuntaiaamuna joukko virallisiin pukeutuneita kasuja ja karhuja kokoontui Kalevan kirkolle. Bussiin noustuaan kostea paraativäki kuoriutui sadevaatteistaan ja matka kohti Lahtea alkoi. Hämeen Partiopiirin kevätparaati järjestettiin tänä vuonna Lahdessa, tuossa räpin ja mäkihypyn luvatussa kaupungissa. 

Saavuimme paikalle täsmällisesti viimeisten joukossa, joten kokoontumispaikalla Lahden teatterin torilla oli jo kova paraatikuhina päällä ja lippukuntien muodostama letka oli kymmenien metrien pituinen. Onneksemme sade oli lakannut matkan aikana ja Lahdessa meitä oli vastassa auringonpaiste. Lisäksi mieliä piristi kummasti päivän ensimmäinen evästauko.

Karhu-osallistujien vähyyden vuoksi marssimme tällä kertaa karhujen kanssa rinta rinnan. Matkalla olimme harjoitelleet jo paraatikuviot kuntoon, joten paikan päällä katsottiin enää viralliset ja rivistöt edustuskuntoon. Muodostelman kärjessä oli kovasti mielipide-eroja siitä, kuinka se baretti nyt oikeaoppisesti kuuluu päähän asettaa, mutta lopulta kaikkien kukkien annettiin kukkia vaan. Paraatin liikkeelle lähtö viimein hiljensi joukomme, kun lähdimme jännittyneinä matkaan poliisisaattueessa paraatiletkan peränpitäjinä.

Valmiina paraatiin!

Paraatireitti kulki Saimaankatua ja Aleksanterinkatua pitkin Lahden kauppatorille. Paraatin otti vastaan Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Anna Munsterhjelm reitti loppuvaiheessa. Paraatin aikana Lahden kaduilla raikui myös Kasu-huuto - partioviikon tapahtuman huutoharjoitukset olivat siis todella tehneet tehtävänsä! Kesän suurleirin kunniaksi paraatin teemana oli "roihumaisuus", joten teeman hengessä nähtiin paljon liekkejä ja huiskuja Roihun väreissä. 

Suuntatytöt ja Karhut marssivat tänä vuonna rinta rinnan.

Paraatijuhlaan kokoonnuttiin Lahden torille.

Räppipojut saivat partiolaiset jammailemaan.

Kasukka-muodostelman saavuttua viimeisinä paikalle paraatijuhlassa Lahden kauppatorilla vietettiin yhteistä iltapäivänuotiota, johon kuului niin yhteislaulua, leikkiä kuin perinteistä ansiomerkkien ja erilaisten palkintojen jakoa. Kasujen suureksi yllätykseksi kahdesta johtajasta, seikkailijasta ja karhunpojista koostuva Karhu-ryhmä voitti marssikilpailun kolmannen sijan poikalippukuntien sarjassa. Iltapäivänuotio syttyi lopulta todelliseen roihuun paikallisen räppiduo Ideaali ja Jay Whon astuessa lavalle. Jammailu sopi täydellisesti aurinkoiseen kevätpäivään. 

Paraatijuhlan päätyttyä siirryimme vanhan linja-autoaseman lähistölle piknikille. Yllättäen team Pihlajamäkeä sai tällä kertaa odotella, ennen kuin linja-auton nokka viimein kääntyi kohti Tamperetta ja sadetta.

Paraatissa oli marssimassa 19 kasua. Marssipalkinto ei tällä kertaa osunut kohdalle, mutta jatketaan samaan malliin, niin kyllä se sieltä taas tulee. Kiitos kaikille osallistujille! Ja onnea Karhuille!

- Heidi

Kuvat: Heidi ja Risto Penttinen